Vanha juttu Da Möbistä

Muistaako joku tällaista tv-sarjaa 90-luvun lopusta? Oli mielestäni hauska ja oivaltava, ja tein siitä tällainen jutun Peili-lehteen. 

Da Möb tekee pilaa musiikkibisneksestä
Kolme lahjattoman typeryksen rap-bändi

Da Möb y’all, Da Möb y’all!
Da Möb on newyorkilainen kolmen nuoren miehen rap-yhtye, johon kuuluvat Rooster, JT ja Tom. He eivät väistele haasteita, vaan kamppailevat rohkeasti kohti kuuluisuutta ja arvostusta.
Vai onko ihan näinkään? Da Möb on ruotsalainen televisiolle tehty animaatiosarja, joka tekee paikoin armotonta, paikoin hellää pilaa musiikkibisneksestä ja siihen liittyvästä itsensä nöyryyttämisestä, joka syntyy kun haluaa kuuluisuutta hinnalla millä hyvänsä. Da Möb on oikeasti kolmen keskenään eriparisen tyypin säälittävä yritys bändiksi, jota kohtaan katsoja ei voi olla tuntematta sääliä. Varsinkin kun bändin pomon, Roosterin, vanhemmat ovat rikkaita eikä tämän tarvitsisi tehdä töitä elääkseen.
Da Möbin kaverit ovat täysin lahjattomia. Jos he joskus pääsevät esiintymään, he matkivat alkuaikojen Beastie Boysia ja rämpyttävät sähkökitaraa ja lätkyttävät rumpukonetta ja räppäävät päälle – huonosti. Rooster puhuu lakkaamatta siitä, että ei saa myydä itseään, mutta usein hän on valmis tekemään mitä tahansa, että saisi tehtyä levyn. Täysin kyyninen hän ei ole: pahassa paikassa ystävien piiri pysyy koossa eikä Da Möbiä jätetä.
Ironista on, että bändin biittiä suustaan päräyttelevä human beat box Tom on huippulahjakas, mutta hän on niin lihava, että hän ei jaksa hoitaa hommaansa kovin pitkään. Kilpaileva rap-ryhmä, kiinalaisperäinen Da Mao, himoitsee Tomia joukkoihinsa ja heidän kimpassaan Tomilla olisikin joitain mahdollisuuksia päästä uralla eteenpäin, mutta ystävyys on lujempaa kuin suosionhalu.
Ryhmän kolmas jäsen, käytännössä tarpeettomalta vaikuttava JT on miesblondi, lihaksiaan jatkuvasti trimmaava älykääpiö.

Robotit hoitavat asiat

Da Möbiä tekee ruotsalainen Magnus Carlsson ja tämän Happy Life, yhteistyössä englantilaisen Quintus Groupin ja ranskalaisen Millimagen kanssa. Sarja on saanut kansainvälisen levityksen ja Suomessa siitä nähdään englanninnettu versio, jonka ääniä ovat tehneet mm. teinitähti Jamie Kennedy (Rooster) ja mainio koomikko, Jeevesiä klassikkosarjassa esittänyt Stephen Fry (Roosterin perheen palvelija, jolla on salattu musiikkimenneisyys). Alkuperäiset ruotsalaiset äänet kuuluvat mm. räppäri Gustave Lundille ja Jonas Leksellille. Sarjan toinen päätekijä, Peder Erneroth, on Lundin entinen bändikaveri Just D –yhtyeestä.
Ohjelma pilailee levybisneksen lisäksi muullakin populaarikulttuuriin liittyvällä kuvastolla. Typerä rap-museo perustetaan jonnekin kaupungin perukoille, ja ennakkoluuloinen tv-toimittaja hankkiutuu paikalle toiveenaan saada taltioitua rapin kiihdyttämiä mellakoitsijoita. Sarjassa musiikkibisnestä edustavat usein robotit tai muut koneet, jotka on ohjelmoitu tunnistamaan ns. hyvä musiikki.
Da Möbin kehittäjä Magnus Carlsson on meritoitunut rock-alalla muutenkin. Monet muistavat tämän Radioheadille tekemän ”Paranoid Android” –videon, joka pohjautui osittain Carlssonin aiempaan tv-sarjaan, Robiniin. Rohkeasti kokeellinen video sai alkunsa, kun Radioheadin Thom Yorke näki sarjaa Channel 4:llä ja otti yhteyttä sarjan tekijöihin.
Da Möbin ensimmäinen tuotantokausi, 26 jaksoa, tehtiin vuosina 2001-2002, ja Da Möb on jo päässyt elokuvaankin. Vi rockar fett (2002) oli niin suosittu Ruotsissa, että sen tunnusbiisi pääsi listoillekin. Suomessa elokuvaa ei ole vielä nähty. [Eikä ole nähtykään, enkä löydä elokuvasta Imdb:stä mitään tietoa.]
Da Möbin kohtalo on Suomessa hiukan sama kuin monilla muillakin käytännössä nuorille aikuisille ja aikuisille tehdyillä animaatioilla: sitä esitetään lauantaisin puoli yhdentoista aikaan. Ehkä ajatuksena on saada aikuiset katsomaan aamuohjelmaa lasten kanssa ja jatkamaan lokoisaa yhdessäoloa vielä hetken. Ohjelmassa on kuitenkin kohtia, joita varsinkin alle kouluikäisille lapsille saa selittää selittämästä päästyään. Musiikkibisnes ja sen vinoumat tuskin kuuluvat lasten yleissivistykseen.

Piraatti vai kirjailija: tiedote ja sisällysluettelo

Piraatti vai kirjailija -teoksen julkistamistilaisuus ja paneelikeskustelu

9.3.2011 klo 15–16
Kirjasto 10: Stage, Elielinaukio 2 G

Tervetuloa kuulemaan ajatuksia ja tunteita herättävää debattia tekijänoikeuksista. Juri Nummelinin toimittama artikkelikokoelma Piraatti vai kirjailija esittelee toisilleen vastakkaisia näkemyksiä ja keskustelun avauksia ajankohtaisesta aiheesta.

Kirjasto 10:ssä aiheesta keskustelemassa ovat kokoelmaan kirjoittaneet Suomen tietokirjailijoiden puheenjohtaja Pirjo Hiidenmaa, Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto, kirjailija Jarkko Tontti, muusikko Olavi Uusivirta sekä kirjan toimittanut tietokirjailija Juri Nummelin.

Paneelikeskustelun jälkeen keskustelua voi jatkaa läheisessä Vltava-ravintolassa (Elielinaukio 2).

Sisällysluettelo

Juri Nummelin: Lukijalle
Heikki Poroila: Kierrätystä koko kansan parhaaksi
Vesa Sisättö: Piraatit ja taistolaiset
Pasi Palmulehto: Tietoyhteiskunta ja tekijänoikeudet
Olavi Uusivirta: Kuinka myydä hanavettä pullossa
Mike Pohjola: Tekijänoikeus vai tekijän oikeus
Juri Nummelin: Tekijänoikeuksien historiasta
Tomi Toivio: Kulttuurin digitaaliset yhteismaat
Pirjo Hiidenmaa: Miksi tekstiä pitää suojata tekijänoikeudella?
Taina Rajanti: Copyright vai copyleft vai copy right and left?
Tapani Tarvainen: Keinotekoisen niukkuuden luomisesta yltäkylläisyyden jakamiseen
Juho Lindman: Miten nykymuotoisen tekijänoikeuden haittoja vähennetään: Open Access -julkaiseminen
Raija Koli: Reilu kulttuuri, eli sisällön varastamisen välttämättömyydestä
Jarkko Tontti: Taide, viihde ja tekijänoikeudet