Huomasin, että fascistilehti Sarastus oli julkaissut pitkähkön artikkelin H. P. Lovecraftista. Tekstiin sisältyi myös arviontapainen kääntämästäni esseestä "Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa". Juttu on ihan hyvä, se kannattaa kyllä lukea, varsinkin kun siinä korostetaan lopussa, että Lovecraft pitäisi säästää kaiken maailman pelleilyiltä. Se on ihan hyvä toive, ja kun olen kokoamassa ensi vuodeksi suomalaisten kirjoittajien Cthulhu-antologiaa, niin ensimmäinen käskyni kirjoittajille oli, että en halua kirjaan vitsailevia pastisseja tai parodioita. Täytyy tietysti pitää huoli siitä, ettei kirja ole tyystin vailla huumoria.Toisaalta voi ihan oikeutetustikin kysyä, miksi Lovecraftin tapaiseen kirjailijaan pitäisi suhtautua niin vakavasti. Eikö hän nimenomaan tällä pelleilyllä ("Cthulhu for president!" jne.) ole saanut enemmän lukijoita kuin koskaan? Tietysti jos elitismissään kiehuvat fascistit haluavat pitää Lovecraftin itsellään, niin mikäs siinä, kaipa Howard-vainaa itse sen olisi hyväksynyt.
Yksi Jarno Alanderin jutun pääpointteja on valitus siitä, että kirjoitan esipuheessa Lovecraftin rasismista ja poliittisesta reaktionäärisyydestä. Ilmeisesti näin ei saisi tehdä, koska fascistit ovat siihen kyllästyneet. On totta, että tein virhearvion kirjoittaessani esipuheeseen, että vanhan läpän mukaan Lovecraft olisi aktiivinen perussuomalainen – ei se tosiaan ole kovin vanha läppä, mutta itse olen sen pariinkin otteeseen kuullut. Tuota kohtaa olisin tosiaan voinut miettiä tarkemmin, samaten kohtaa, jossa puhun Lovecraftin poliittisesta elitismistä. (Vaikka en kyllä näe juuri minkäänlaista ristiriitaa siinä, että olisi mukana perussuomalaisten touhuissa – Lovecraftille sopisi nuivien manifestien kirjoittaminen jonkinlaisena takapiruna – ja kannattaisi eliitin valtaa.)
Vaivaa silti ajatus, että Lovecraftin rasismista ei saisi tai kannattaisi puhua. Ihan kuin riittäisi, että toteaa, että tällainen oli ajan henki ja se siitä. Lovecraft on kuitenkin hiukan eri tapaus. Hänen koko ajattelunsa perustuu tuntemattoman pelkoon. Essee alkaa tunnetuilla sanoilla: "Ihmiskunnan vanhin ja voimakkain tunne on pelko, ja pelon vanhin ja voimakkain muoto on tuntemattoman pelko". Koko Lovecraftin järjestelmä ja ajattelu siitä, mikä ihmistä liikuttaa, perustuu tähän ajatukseen. Tuleeko joku väittämään tosissaan, että tällainen ajattelu ei ole lähtökohtaisesti rasistista?
Alanderin tekstissä on muitakin hassuja kohtia. Hänellä on hiukan vaikeuksia erottaa kirjoittajan mielipiteitä kirjoittajan esittämästä parafraasista. Esimerkiksi kohta, jossa totean, että Lovecraftia on pidetty huonona kirjoittajana, ei tosiaankaan ole oma näkemykseni, vaan mielipide, johon törmää hyvin usein. (Tässä pari linkkiä: Peter Damien, Colin Wilson, Salonin kirjoittaja Laura Miller...) On totta, että näkemys on viime aikoina haastettu – ei kai Lovecraftia muuten olisi otettu mukaan Library of America -sarjaan! Itse haluaisin nähdä Lovecraftin osana modernistista antimodernismia, jolle tuntuvat olevan tyypillisiä modernistisen kerronnan vastainen kielenkäyttö, tavanomaisen henkilöpsykologian hylkääminen sekä mytologian laaja käyttö. Näin Lovecraft asettuisi sellaisten kirjailijoiden rinnalle kuin James Joyce, Robert Musil, Bruno Schulz ja Thomas Mann. (Sivuan aihetta Kiiltomadossa julkaistussa Schulz-arviossani – siinä arvosteltu kirja muuten näkyy olevan Tähtifantasia-ehdokkaana, mistä onnittelut!) Mutta tätä ajatusta ehdin kehitellä vasta kun esseen suomennos ja siihen tehty esipuhe olivat jo ilmestyneet.Jarno Alander huomauttaa pariin kertaan suomennoksestani ja valittelee sen laatua. Olen ihan samaa mieltä. Mieluummin olisin nähnyt kirjan jonkun muun suomentamana, mutta toisaalta tarvitsin nekin vähät rahat. No niin, vitsit sikseen. Käännös olisi tarvinnut sekä vielä yhden läpikäymisen että hyvän kustannustoimittajan. FILI:n surkealla apurahalla en olisi koskenut tekstiin enää kertaakaan, eikä kustannustoimittajaa Savukeitaalta tällä kertaa löytynyt. Ehkä käännöstyöhön ryhtyminen oli jonkinlainen opetus itselleni – Lovecraftin "ymmärrettävän rajoilla horjahtelevan" tekstin kääntäminen tuotti harmaita rintakarvoja sekä unettomia öitä. (Eniten hävettää Alanderin mainitsema "continentin" kääntäminen mantereeksi. Ehkä otamme joskus toisen, korjatun painoksen. Kannattaa siis ostaa kirjaa, jotta niin käy!)
