Aika vaivihkaa ilmestyi kuukausi sitten yksi tämän syksyn uutuuskirjoistani, oman kustantamoni Helmivyön julkaisema Belsazarin pidot. Piskuinen, vain 128-sivuinen kirja sisältää kaksitoista suomalaista novellia, jotka perustuvat Raamattuun. Lisäksi siinä on johdantoessee "Kolme tapaa suhtautua Raamattuun perustuvaan kirjallisuuteen" ja alustava bibliografia sellaisesta kirjallisuudesta. Kirjan tarinat perustuvat siis Raamatun tarinoihin, ja niitä on joko muuteltu jonkin verran tai ei lainkaan.Kuten Facebookissa sanoin, olen aiemmin tehnyt sotakirjan (itse asiassa kaksikin) ja eräkirjan, nyt tein myös uskonnollisen kirjan. Olen itse täysin uskonnoton ihminen, ja lähestynkin kirjassani uskonnollista kirjallisuutta epätavanomaisesta näkökulmasta ja pohdin, voiko sitä tutkia esimerkiksi fantasiana, viihteenä tai fanifiktiona. En ota kantaa siihen, ovatko Raamatun tarinat sinänsä totta (vaikka varmasti näkemykseni asiasta tekstistä näkyykin).
Miksi olen sitten tehnyt tällaisen kirjan? En ole ihan varma, mikä oli alkusysäys, mutta oletan, että se oli Kaarlo Bergbomin koottujen kirjoitusten vuoden 1907 laitoksen löytäminen turkulaisesta divarista. Siitä valikoitui kirjan niminovelli "Belsazarin pidot" tuolloin tekemääni omakustanteiseen lukemistolehteen Seikkailukertomuksiin, vuosi oli todennäköisesti 2007. (Samassa numerossa ilmestyi myös Juha-Pekka Koskisen Raamattu-aiheinen rikosnovelli "Murha Betaniassa".) En muista enää, miten asia eteni, mutta juttelin joka tapauksessa, ehkä Turun kirjamessuilla, aiheesta Hannu Salmen kanssa, joka oli muutamaa vuotta aiemmin perustanut Faros-kustantamonsa. Olin jo tehnyt joitain antologioita Turbatorille ja ehdotin Salmelle, että voisi joskus koota suomalaisia Raamattu-tarinoita. Muistan, että Hannu sanoi aina pitäneensä Raamattu-aiheisista spektaakkeleista. Juttelin myös Turbatorin Harri Kumpulaisen kanssa ja sovimme, että voisin tehdä samaan syssyyn myös uusien Raamattu-tarinoiden antologian. Kirjat julkaistaisiin samaan aikaan. Tämä oli vielä aikaa, jolloin kirjat näyttivät tekevät kauppansa, ja varsinkin fantasia- ja scifi-antologiat olivat jotenkin uusi ja kutkuttava asia. Facebookista ja blogista löytyvien todistusaineistojen perusteella vuosi on ollut 2011. Jussi K. Niemelä kirjoittikin novellin, jossa Jeesus-myyttiä tutkitaan vampyrismin kautta, ja muistaakseni Juha-Pekka Koskinen antoi luvan käyttää omaa novelliaan uudestaan. Uusien tarinoiden kirja jäi kuitenkin tekemättä, en osaa oikein sanoa miksi. Kyllä se sieltä vielä tulee! Faroksen Salmikin jossain vaiheessa totesi, ettei heidän ehkä kannata tällaista kirjaa tehdä, sitä tuskin juuri myytäisiin.
Sen verran kuitenkin aina laitoin syrjään vastaan tulleita novelleja, jotka sopisivat vanhojen tarinoiden antologiaan. Joitain kirjoja jopa ostinkin sen takia, että voisin käyttää niitä. (Yhden tällaisen hukkasin sitten viime metreillä ja jouduin tilaamaan sen yliopistoon kirjastoon - vain huomatakseni lopulta, etten käyttäisi siitä mitään!) Kun perustin Helmivyön vuonna 2016, tiesin, että jossain vaiheessa tekisin kirjan loppuun. Samalla mielessäni alkoi usein pyöriä sitaatti, jonka mukaan suuresti ihailemani Jorge Luis Borges olisi sanonut, että Raamattu-tarinat voisi nähdä fantasiana. Sitaatti paljastui vääräksi tai ainakin väärin hahmotetuksi, mutta sellaisella kuitenkin aloitan johdantoesseeni. Kuten itselleni on tyypillistä, teen jotain tällaista kirjaa, joka ei ole päätyöni ja johon ei ole apurahaa, joka päivä 15 minuutista puoleen tuntiin (plus loppurypistyksen, jolloin saatan uhrata siihen kokonaisen työpäivänkin, ja tähän kirjaan korjailin johdantoa moneen kertaan vielä taitossa).
Kirja sitten ilmestyikin syyskuun lopulla tänä vuonna, kuten sanottu, aika vaivihkaa. Monetkaan ystäväni ja kollegani eivät ole olleet kirjasta kovin kiinnostuneita, mutta ehkä siinä vaikuttaa enemmän aihe kuin sen toteutus. Itse näen tämän enemmänkin eleenä kuin varsinaisena lukukirjana, tarkoitus on sysätä ajattelua johonkin suuntaan, huomaamaan, että tällainenkin alalajityyppi suomalaisessa kirjallisuudessa on ollut. Johdantoesseessä pystyin kuvaamaan joitain mielestäni kiinnostavia kustannusalan kehityskulkuja, joita kirjallisuudenhistoria tuskin on aiemmin rekisteröinyt. Lisäksi pyrin tässäkin nostamaan halpaa käyttökirjallisuutta esille, kuten julkaisemalla Atte Ennalan novellin "Eserin vehnäpelto", joka ilmestyi Joulupukki-lehdessä vuonna 1943. Veikko Ennalan isän tekstejä kun ei ole liiemmin uudelleen julkaistu!
Sen verran pitänee vielä mainita, että mistään spektaakkeleista ei näissä novelleissa ja tarinoissa ole kyse (Bergbomin "Belsazarin pitoja" ehkä lukuun ottamatta), vaan suomalaiseen tyyliin hyvin pienimuotoisista ja eleettömistä jutuista. Jonkinlaisena löytönä voi pitää Irma Tähtirannan modernistiseen tyyliin kerrottua romaania Suunemin vaimo (WSOY 1948), josta pystyin ottamaan yhden omana novellinaan toimivan katkelman. Tähtirannasta ei löydy juuri mitään tietoa, ja ehkä sen turvin uskaltauduin ottamaan pätkän mukaan romaaniin. Yhden ainoan teoksen julkaisseesta Tähtirannasta jotain tietäviä pyydän ottamaan yhteyttä! Kirjan löysin uskonnollisen kirppiksen ilmaislaarista.
Kirjaan tuli pieni virhe: siinä on tosiaan kaksitoista novellia, mutta takakannessa (ja ehkä joissain netissä olevissa tiedoissakin) lukee yksitoista. Tämä johtuu siitä, että lisäsin Eino Leinon minimittaisen tarinan "Tietäjät itäiseltä maalta" (1900) mukaan aivan viime hetkillä, kun älysin, että Leino muuntelee tunnettua tarinaa kolmesta idän viisaasta kiinnostavasti eikä vain toista aiemmin sanottua. En usko, että tämä pieni moka ketään haittaa. Kirjan sisällysluettelo löytyy täältä, Kustantamo Helmivyön sivuilla kirja on täällä, ja nopeimmin sen voinee ostaa täältä.
Takakannessa lukee, että kirja on ensimmäinen osa Helmivyön Raamattu-sarjassa. Siinä tulee näillä näkymin kaksi muuta kirjaa, yksi romaani ja yksi näytelmäantologia - paljastan ne myöhemmin.
