 |
| Kuvakaappaus videolta. |
Tuttavani, taiteilija ja runoilija Jani Virta pyysi minulta alustustekstiä YouTubessa julkaistulle saippuaoopperoiden henkeä tavoittelevalle elokuvasarjalleen, jonka esitys tänä viikonloppuna oli osa Space 81 -galleriassa tänä viikonloppuna järjestettyä Jani Petteri Virta Film Festivalia (olisi ehkä voinut julkaista tämän etukäteen, joku olisi saattanut lähteä paikan päälle katsomaan teoksia). Oletan, että Jani on vain lukenut tekstin paikan päällä eikä siitä tehty minkäänlaista monistettakaan, joten kyse on aidosta julkaisemattomasta tekstistä. Rakkauden kouraisemien avausjakso löytyy YouTubesta täältä.
Jani Virta, liikkumaton liikuttaja
Muistelen, että jossain 1980-luvun suomalaisessa sketsiohjelmassa oli vanhojen suomalaisten maalaismelodraamojen pilaversio nimeltä "Vilja tuleentuu". Ehkä se oli Hepskukkuussa, sitä ainakin tiedän katsoneeni.
Sen muistan, etten oikein ymmärtänyt näkemästäni mitään, koska olin niin vähän nähnyt suomalaisia maalaismelodraamoja. Silti (tai juuri siksi) pilaversio on jäänyt mieleeni, ainakin epämääräisten mielikuvien tasolla.
On mahdollista kuvitella ihminen, joka ei ole nähnyt yhtään saippuaoopperaa, mutta on nähnyt useita pilaversioita niistä.
Kuinka moni oli nähnyt aitoja amerikkalaisia saippuaoopperoita ennen kuin Kupla tuli Suomeen? Muistan että sarjan ensimmäinen jakso jäi näkemättä, koska Lake Placidin talviolympialaisten avajaiset tulivat samaan aikaan, ja isoveljeni kanssa päätimme katsoa mieluummin ne. Joka tapauksessa Suomessa ei ollut juuri esitetty mitään sarjaa, jolle Kupla irvaili. Suuri osa pilailun kohteista jäi varmasti tajuamatta.
Hyvin moni on nähnyt David Lynchin käänteentekevän Twin Peaksin. Sen ensimmäisellä kaudella seurattiin tv:stä sarjaa, jonka nimi oli Invitation to Love. Sitä nähtiin muutamassa jaksossa muutamien yhteensä reilun kuudentoista minuutin ajan. Tahallisen kömpelöt tarinat keskittyivät luksuskerrostalon asukkaiden sekavaan elämään. En muista, olinko tuossa vaiheessa eli keväällä 1991 nähnyt vieläkään yhtään oikeaa saippuaoopperan jaksoa.
Kauniit ja rohkeat on ilmeisesti ollut ensimmäinen aito amerikkalainen saippuaooppera, jota Suomessa on näytetty televisiossa. Muistan, että tyttöystäväni katseli sitä joka iltapäivä, kun tulin (itselleni poikkeuksellisesti) töistä neljän viiden aikaan. Otin melkein aina nokoset sarjan aikana enkä ole ehkä vieläkään nähnyt yhtään kokonaista Kaunarien jaksoa.
Saippuaoopperoille on helppo nauraa. Parodioijat ajattelevat, että ivailu käy käden käänteessä: dialogi on älytöntä, näyttelijät yrittävät liikaa lukiessaan paperinmakuisia repliikkejään, juonenkäänteet ovat epäuskottavia, kaikki on vaalean- tai kirkkaanpunaista, miehillä on jykevät leukaperät. (Ronn Moss on muuten ilmoittanut tekevänsä lännenelokuvaa. Harvalla rajaseutujen miehellä on ollut varaa teettää yhtä miehekästä leukalinjaa.)
Mutta koettakaapa itse tehdä tv-sarjaa, josta tulee joka päivä tai joka viikko uusi jakso ja jota ihmiset jaksavat seurata vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen! Sujuva typeryys on oma ammattitaidon lajinsa. (Ja muistakaa, että klassinen romaanikirjallisuus sisältää aivan yhtä epäuskottavia juonenkäänteitä. Oliver Goldsmithin Wakefieldin kirkkoherra anyone?)
Onneksi Jani Virta ei ole lähtenyt helpon parodian tielle Rakkauden kouraisemat -sarjassaan, vaikka hellän pilailun kohteet ovatkin itsestäänselviä, jo alkaen reunoista pyöristetystä kuvaruudusta, joka vie ajatukset saippuaoopperoiden alkulähteelle, 1950- ja 1960-lukujen amerikkalaiseen televisioon. Uudempaa kerrostumaa on Mika Marttion vaporwave-tyylinen musiikki, jollainen mistä tahansa B- tai C-luokan saippuaoopperasta löytyy. (Samalla juuri musiikin käyttö tuo sarjan heti uuteen kontekstiin ja lakkaa viittaamasta saippuoihin.)
Itsestäänselvyyksiä Virta välttelee muun muassa kirjallisuusviittauksilla. Salatuissa elämissä ei taatusti ole puhuttu Eila Kivikk'ahosta. Ylipäätään dialogin paperinmakuisuus korostuu siinä, miten vähän eri jaksojen keskustelut toisiinsa liittyvät. Välillä on kuin luettaisiin jonkinlaista runoutta, joka on ehkä sukua 2000-luvun alun flarfille. Rakkauden kouraisemat on ylipäätään sukua Anneli Nygrénin videoteoksille, joissa fanikulttuurin ja saippuaoopperoiden konventiot läpivalaistaan.
Syvempiäkin teemoja Rakkauden kouraisemista löytyy. Virta näyttelee itse kaikki sarjan hahmot, minkä lisäksi hänet nähdään usein peilikuvana: ihmisen identiteetti on saippuaoopperoissa vain toisten heijastumaa, jokainen on kuin toisensa kaksoisolento. Samalla Virta ilmoittaa alkuteksteissä olevansa sarjan "luoja" ("created by" on amerikkalaisessa tv-maailmassa varmasti ihailluin fraasi). Hän on sarjan sisältämän universumin "prime mover", liikkumaton liikuttaja, jota ilman ei olisi mitään muutakaan ja johon muiden toiminta ei vaikuta. Näin Virta voi todellakin tehdä maailmassaan mitä haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti