On pitänyt tehdä kirja kirpputoreista jo pitkään, mutta mikään kustantamo ei ole ollut riittävän innostunut aiheesta. Tässä lyhyt historiakatsaus aiheeseen Suomessa, myöhemmin lisää aiheesta.
Suomalaisen kirpputorin lyhyt historia
Ensimmäisinä kirpputorikauppiaina voi Suomessa pitää lumppukauppiaita, jotka ovat myyneet käytöstä poistettuja vaatteita toreilla. Useat lumppukauppiaat olivat juutalaisia, ja esimerkiksi 1920- ja 1930-luvuilla Turussa he saivat myydä tavaroitaan vain tietyllä alueella, kuten Puutorilla, joka sijaitsi kauempana keskustasta kuin varsinainen kauppatori. Turun Puutorilla tiedetään myydyn käytöstä poistettua tavaraa vielä 1950- ja 1960-luvuilla, joskaan ei ole selvää, toimivatko nämä myyjät enemmänkin osto- ja myyntiliikkeiden tapaisesti eli ostivatko he myytävät tavarat ihmisiltä vai saivatko he ne lahjoituksena. [tähän kuva 50-luvun turku-kirjasta]
Kirpputoreina on pidetty usein myös myyjäisiä. Museoviraston teettämän kirpputoriaiheisen muistokyselyn mukaan myyjäisiä on Suomessa alettuu järjestää 1950-luvun lopulla, vaikka todennäköistä on, että vastaavanlaisia tapahtumia Suomessa oli ollut jo aiemminkin. Museoviraston selvityksen mukaan ja Päivi Lamposen sen perusteella kirjoittaman artikkelin pohjalta voi kuitenkin sanoa, että myyjäiset olivat harvinaisia ja niitä pidettiin vain suurimmissa kaupungeissa. Museoviraston selvityksen mukaan ne yleistyivät vasta 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin kirpputorien määrä alkoi Suomessa muutenkin kasvaa.
Myyjäisiä järjestivät muun muassa yhdistykset ja seurat, jotka ovat myyneet jäsentensä lahjoittamia tavaroita. Myös seurakunnat saivat rahoitusta toiminnalleen myyjäisistä, ja tämä perinne onkin jatkunut aina näihin päiviin asti. Näissä myyjäisissä lahjoitettujen tavaroiden lisäksi on myyty myös ihmisten itse tekemiä leivonnaisia tai käsitöitä. Maaseudulla on saatettu myydä myös itse kerättyjä marjoja ja sieniä.
1960-luvulla Suomeen perustettiin kaksi kirpputorimyymälöiden ketjua. Toinen näistä on edelleen Suomen suurin kirpputoriketju eli Pelastusarmeija, jonka toiminta lähti liikkeelle Helsingistä, ja toinen on Emmaus, josta ketju-sanan käyttäminen on ehkä harhaanjohtavaa. Emmaus-yhteisöjen tärkein tulonlähde ovat kuitenkin niiden pitämät kirpputorit, joita on muutamia ympäri Suomea.
Kirpputoreilla oli kuitenkin pitkään huono maine. Pelastusarmeijan myymälät miellettiin juoppojen ja muiden huono-osaisten ihmisten paikaksi. Ylipäätään käytetyn vaatteen käyttäminen oli vielä 1980-luvun alussa outo ja jopa epämiellyttävä ajatus. Ruotsalainen tutkija Cilla Fredriksson on todennut, että 1970-luvulla ajatusta käytetyissä vaatteissa kulkemista pidettiin rumana tai melkein säädyttömänä. Se merkitsi sitä, että on vähävarainen tai muuten omituinen. Samanlainen ajattelutapa oli vallalla Suomessakin vielä 1980-luvulla. Kirpputoreja 1990-luvun puolivälissä tutkinut Päivi Lamponen antaakin erään haastateltavansa sanoa: ”Ennen ne [kirpputorit] oli mummeleitten tai tosi köyhien paikkoja. Nyt se on just niiko sellanen muotijuttu.”
Myyjäistyyppiset kirpputorit korvautuivat 1980-luvun lopulta alkaen niinsanotuilla looši- tai itsepalvelukirppiksillä, joihin ihmiset tuovat itse tavaransa ja jättävät ne myyntiin ja saavat rahan jälkeenpäin kirpputoriyrittäjältä. 1990-luvun alun lama kasvatti näiden määrää muun muassa sen takia, että tyhjiä liiketiloja tuntui syntyvän joka päivä, mutta myös sen takia, että ihmiset alkoivat toden teolla käydä kirpputoreilla. 1990-luvun alun lamaa ja sen aiheuttamaa kulutuskulttuurin muutosta on kutsuttu ”katumusharjoitukseksi”, millä on haluttu viitata siihen, että 1980-luvun lopun niinsanotun juppiajan kulutusjuhla aiheutti ihmisille kollektiivisen huonon omantunnon talouden ylikuumenemisesta ja ajautumisesta lamaan. Kirpputorien suosio ei kuitenkaan näytä vähenevän 2000-luvulla, vaikka talouden nousukaudesta on puhuttu paljon. Toisaalta lähetystorityyppiset kirpputorit ovat katoamassa eikä perinteisiä myyjäisiä järjestetä enää juuri lainkaan. Pikemminkin yhdistykset ja seurat keräävät varoja viemällä lahjoitetut tavarat loošikirppikselle.
5 kommenttia:
Törmäsin tähän blogiisi googlatessani jotain ja päädyin sitten saman tien lukemaan lähes koko blogin, kuten käy aina toisinaan.
Tässä oli itselleni mielenkiintoista se, mitä kirjoitat kirpputorien huonomaineisuuden katoamisesta vasta äskettäin. Ritva Mustonen julkaisi vuonna 1963 iskelmän "Kirpputori", joka oli käännös hollantilaisen Corry Brokkenin saksankielisestä levytyksestä "Flohmarkt-Melodie". Osittain sen perusteella olin itse ollut siinä uskossa, että suurin piirtein nykyinen kirpputorikuva oli jo tuolloin vakiintunut populaarikulttuurissa. Veikko Vallaksen eli Saukin tekemä sanoitus ylistää kirpputoria hauskana ja muodikkaana paikkana, josta saa halvalla hyvää tavaraa - mm. "trumpetin tai lastenvaunutkin ja vanhan musketin tai sapelin". Mitään huono-osaisuutta tai dekadenssia kirpputoriin ei sen sijaan yhdistetä. Olisiko tässä siis oltu jossain määrin aikaa edellä ainakin Suomen mittapuulla?
(Yleensäkin, jos kirjoittaa jostain kulttuurihistoriallisesta ilmiöstä tämän kirpputoritekstin kaltaista tekstiä, kannattaa aina pyrkiä mahdollisuuksien mukaan tarkistamaan, miten ilmiötä on käsitelty populaarimusiikin sanoituksissa. Sieltä löytyy usein ainakin jotain mielenkiintoista.)
Suunnittelemani suomalainen Nuggets-tyypin kokoelma, jota olet näköjään sivunnut toisaalla blogissa, ei ole valitettavasti edistynyt. Sen julkaisemisesta on olemassa suullinen periaatesopimus erään korkeatasoisia historiallisia uusintajulkaisuja tuottaneen yhtiön kanssa, mutta olen viime vuosina ajautunut keskittymään kirjojen kirjoittamiseen (kolmas ilmestyy syyskuussa) - ja koska kaikesta päätellen kirjoitan valtavan paljon hitaammin kuin sinä, niin muut suuremman mittaluokan hankkeet ovat jääneet taka-alalle. Mutta en ole kyllä missään tapauksessa julistanut projektia myöskään kuolleeksi.
Kiitos kommenteista! Kiinnostavaa, en tosiaan tiennyt tällaisesta biisistä mitään - eikä näytä olevan kovin yleinenkään, ei ainakaan ole YouTubessa, googlaus näyttää lähinnä vain Discogs-tyyppisiä tuloksia.
Toisaalta tämähän on keskeneräinen teksti, jos tätä olisi työstetty kirjaksi - tai edes lehtijutuksi asti -, olisin koettanut löytää jotain tällaista materiaalia. Kovin merkittävältä panokselta suomalaiseen kirpputorikeskusteluun Mustosen biisi ei näytä. :)
Harmi jos Finnish Nuggets jäisi ilmestymättä!
No, kun nyt kerran tuli puheeksi, niin nytpä löytyy YouTubesta. Levy on kyllä varsin harvinainen - en muista, olenko edes koskaan nähnyt siitä muita kappaleita kuin omani, joka löytyi joskus 90-luvulla kirpputorilta (todellista itseensäviittaavuuden juhlaa!). Westerlund-levy-yhtiön eli myöhemmän Suomen EMI:n tyttöpoplevytyksistä julkaistiin muutama vuosi sitten peräti tupla-CD, mutta sen sisältö alkoi vasta 60-luvun puolivälistä eteenpäin, joten tätä siinä ei ollut.
Kiitos, tämä oli mahtava lisäys! Biisi oli vähän kevyttä huumoria minun makuuni, mutta hienoja yksityiskohtia sanoissa - koskahan viimeksi olisin nähnyt musketin kirpputorilla (tai edes antiikkiliikkeessä)? Tuohan tietysti kertoo tilanteesta, jossa vielä oli saatavana todella vanhaakin tavaraa. Nykyäänhän on jo ihme, jos kirpputorilla on 70-luvun tavaroita.
Olen muuten kirjaa varten kirjoittanut erikseen luvut Pelastusarmeijan, Emmauksen, Uffin ja Fidan historioista, mutta luulin postanneeni ne blogiin - ilmeisesti se on jäänyt tekemättä.
Miksei blogeissa ole samanlaista toimintoa kuin Facebookissa, että vanhat postaukset nousevat esille, kun niissä alkaa tapahtua?
Lähetä kommentti