Edellisessä päiväkirjamerkinnässä puhuin Tiedonantaja-rintamerkistä. Unohdin kommentoida asiaa. Siinähän ovat vierekkäin Marx, Engels ja Lenin, kerälle taitettu Tiedonantaja takanaan. Olen sittemmin sanonut, että käyttäisin edelleenkin jotain rintamerkkiä, jossa olisivat vain Marxin ja Engelsin kuvat. Paras olisi pelkkä Marxin kuva. Pelättiinkö Neuvostoliitossa ja DDR:ssä häntä kuitenkin sen verran, että sellaisia rintamerkkejä ei tehty? Tietääkö joku? En muista ikinä nähneeni sellaista merkkiä. Sen sijaan antiikkimessuilla näin sellaisen, jossa oli mukana myös Stalin (olisiko ollut Engelsin tilalla?). En ostanut, koska minulla ei ole Stalin-nostalgiaa. Leninin kuva sen sijaan herättää edelleen epämääräisiä lapsuuteen liittyviä muistoja, joista en ota selvää.
Piti sen verran vielä muistelemani Tiedonantaja-merkistä, että kun minulla oli sellainen vielä joskus -98 tai -99 pikkutakin rintapielessä (missäs muualla - eikö pikkutakki ole poststalinistisen pikkuälykön tunnusmerkillinen vaate?), niin joku pysäytti minut turkulaisessa Puhakan K-kaupassa ja kysyi: "Onko tämä nyt sitä postmodernia ironiaa?" Hän oli vanha taistolainen, jota hiukan loukkasi, että tällaista muinaisjäännettä joku vielä kantaa. Yritin sanoa, ettei se ole pelkkää ironiaa ja totesin, että haluaisin Leninin siitä pois. Olen ihan tosissani: minulle Marx on loputtoman kiehtova filosofi ja yhteiskunnallinen ajattelija, jonka ajatuksista aukeaa minulle messiaanisen kaltaisia elämyksiä yhteiskunnasta, jossa jokainen voi olla mitä haluaa. Se peittyy täysin reaalisosialismin saavutusten alle.
No, sitten päiväkirjaan:
12.12.
Kännissä. Kirjoitan itse asiassa ensimmäistä kertaa eläissäni kännissä. Tämä on tietysti saavutus.
Olin juuri Aatamin puvussa. Ei, vaan kirjan julkistajaisissa. Olimme siellä keskenämme, kirjan kirjoittajat, ja joimme glögiä ja puhuimme niitä näitä. Niiden näiden puhuminen jatkui Mylläreissä, josta murto-osa jatkoi Dorikseen. Minä tulin kotiin kirjoittamaan päiväkirjaani.
Tero ei tullut tänään. Luin Walter Benn Michaelsin esseen Thoreausta: hienoa hienoa. Lupasin Mikolle Simolle muinoin antamani kirjan vuoden -68 graffiteista. [Löysin tällaisen kirjan tosiaan - raahelaiselta kirppikseltä!] Juttelimme Markun kanssa elokuvakerhovastineesta Filmihulluun: minä sain tehtäväkseni kirjoittaa se.
Mitäs muuta? Hirveästi sähköpostiviestejä tänään. AAA:n sain tietää muuttaneen jo Tampereelle. [Tästä alkaa aikamoinen ihmissuhdesoppa, josta en tiedä, paljonko siitä kannattaa täällä kertoa. Katsotaan nyt.]
Kirjoitan nopeammin kuin sormeni. Ne tulevat perässä monta kirjainta.
Salasana piti tänään vaihtaa järjettömäksi kirjain- ja lukurykelmäksi. Typerää! Miksei "kksuck2" kelvannut? [Say what?]
Mikko oli hirveässä humalassa, mutta meni Dorikseen. Typerys. Olli ironisoi systeemejä ja minua: sanoi minun esiintyvän huonosti älykkäänä, mutta väitti, että itse esiintyy älykkäänä hyvällä menestyksellä. Heikkinen sen sijaan leikkii älykkyydellään. (Heikkinen ei ollut mukana näissä pippaloissa.)
Illan typerin juttu oli se, että en muistanut XXX:n olevan S:n luona ja koetin koko illan soittaa XXX:n kotinumeroon T:kuun, kunnes muistin liian myöhään, että pitäisi soittaa H:linnaan, jota numeroa en tietenkään enää muistanut. Pahus!
Mikko antoi kaikille ylimääräiset Aatamit, joten nyt voin antaa kirjan Samillekin. Hyvä homma.
Mahtaako tämä enää 20 vuoden kuluttua vaikuttaa humalaisen kirjoittamalta? Sääli, että näitä voi korjata mielin määrin. Ei sitten lue liuskassa, että "Sammie yilmäääriset Ataamit." Tai joitan vstaavaa. (Heko heko.) Nyt nukkumaan.
Seuraavana aamuna
Olo: "Ei koskaan enää!" Olen antanut Teron - joka tulee tänään - olettaa, että menemme tanssimaan. Saa nyt nähdä...
Ilta todisti sen, että juhlista pitää lähteä silloin, kun vielä on hauskaa. Jäin ja jäin ja lopulta lainasin rahaa tyystin turhaan viinilasilliseen.
Miksi kirjoitan tätä nyt, kun olisin voinut illallakin (yöllä) kirjoittaa saman?
Krapulaa mystifioidaan, mutta ei siinä ole mitään kunnioitettavaa. Mitä nopeammin siihen saa avun, sen parempi. Minua tänä aamuna suihku, aamiainen ja kaikki pillerit eivät tuntuneet auttavan. Nukuin niin huonosti: yläkerran hullu alkoi kolistella ennen viittä enkä saanut unta enää sen jälkeen. Ja nyt hullu-Elomäki näyttää leffaa Niagarassa ja pitää mennä katsomaan, ettei jää Chungking Express näkemättä. Onhan sitä verrattu Godardiinkin. Mikä ei tietysti lupaa paljon.
Hei hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti