No ei vaan - ihan vaan minun julkaisemattomia pätkiä Waltarista. Sain kirjan valmiiksi: Unohdettu Waltari ilmestyy BTJ:ltä tuossa lokakuun lopulla Helsingin kirjamessuilla, jossa siitä sitten bamlataan. Toivottavasti joku vielä muistaa Waltarin tuossakin vaiheessa, vaikka synttäreistä ja Raju Panulan elämäkertateoksesta on kulunut jo yli kuukausi.
Tässä siis pari pätkää, joita en kirjaan laittanut, mutta jotka voivat jotakuta kiinnostaa. En tiedä, voivat olla vähän "outta place".
Teoksen [Luulin ensiksi että tämä on Muukalaislegioonassa, mutta sehän on Valtateistä {johon se ei sovi} ja on julkaistu sata kertaa uudestaan!] tunnetuin teksti "Pyramiidiuni" on Waltarin monia varhaisteoksia, eritoten Kuolleen silmät, mieleen tuova kauhuruno, joka kertoo (ilmeisesti egyptiläisestä) muumiosta, jonka runon minäkertoja löytää. Kertoja rakastuu palavasti muumioon vain huomatakseen, että tämä on vampyyri: "ja valkeat, terävät hampaat / purivat olkapäähäni pistävät haavat / ohuen kankaan lävitse". Runoa on tietysti mahdollista tulkita allegorisesti, esimerkiksi viittaamalla Waltarin epäonnisiin rakkauskokemuksiin (näin on ilmeisesti ajateltu, kun se on Mikan runoja ja muistiinpanoja -teoksessa sijoitettu rakkausrunojen sekaan). Runo kestää kuitenkin myös kirjaimellisen vertailun nuoren kirjailijan samanaikaisiin kauhunovelleihin. Samalla se edustaa vapaassa mitassaan myös modernistista tyyliä.
***
[Tämä käsittelee Sinun ristisi juureen -kokoelmaa.]
Samanlaista masokistista itseruoskintaa näkyy myös runossa "Hedelmätön puu": "Oi Jumala, ma olen vain hedelmätön puu, / mun juureni ja runkoni on madot syöneet."
***
[Päätin, ettei Riimikronikka joulukirjoista kuulu teokseeni, koska se ja eräs toinen tilapäämainosruno on julkaistu sen seitsemänä painoksena Joulutarinoita-kirjassa.]
Waltari taisi myös hauskan tilapäisrunon. Esimerkki tästä on pieni kuusisivuinen vihkonen Riimikronikka joulukirjoista, jota on todennäköisesti jaettu kirjakaupoissa mainoksena. Teksti alkaa: "Tässä on aikomus kertailla, / vähän joulun kirjoja vertailla." Vihko ilmestyi vuonna 1936, mutta itse vihkossa vuotta ei mainita.
Teksti on sujuvaa riimittelyä; erityisen hauska on kohta: "Rakkaampi kuin kaikki muut / lienee meille Hamsun, Knut." Vastaava säepari on: "Kirjoittaa ei kukaan muu / osaa niinkuin Sigrid Boo."
Osa riimipareista vaikuttaa nykyään tahattoman koomisilta, kun historia on muuttanut suhdanteita: "Pilsudski Puolan on uudeksi luonut, / Suomeen on Gummerus hänetkin tuonut."
Waltari ei myöskään häpeä mainostaa itseään, mikä oli tietysti mahdollista, kun vihkossa ei ole kirjoittajan nimeä: "Waltaria taidettiin jo korvillekin vedellä, / mutta taas on poika muista rinnanmitan edellä." Osittain hänen oman teoksensa mainos on myös maininta hänen toimittamastaan Ihmeiden kirjasta: "Nyt on 'Elämän ihmeet' jo pohdittu / ja kirjana julkaistu tohdittu."
Runon viimeinen säkeistö kuuluu:
Ilman kirjaa eipä, eipä
maistu kinkku eikä leipä.
Ilman kirjaa ilon tilalla
olis itku - joulu pilalla.
Siks' on paras pitää hoppua,
jottei kirjat ehdi loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti