Poistoja Turun arkkitehtuurioppaasta

Tänä vuonna - mahdollisesti ja toivottavasti! - vielä ilmestyy pitkään tekeillä ollut Turun arkkitehtuuriopas, jota olen tehnyt yhdessä Mikko Laaksosen kanssa. Kirjan kustantaa helsinkiläinen Kustantaja Laaksonen, jolla ei nimestä huolimatta ole mitään tekemistä Mikon kanssa. Teoksen viime vaiheissa tekstistä poistettiin joitain rakennuksia, ja ajattelin laittaa pätkät tänne. 

Kivikukkaro [kuvassa]
Kivikukkaro (Yliopistonkatu 29 b, Aarne Ehojoki, 1973-1975) on marmorijäljitelmäpintainen liiketalo, jonka alkuperäiset pankki-interiöörit tuhottiin 2000-luvun alussa, jolloin rakennus muutettiin Anttilan tavarataloksi. Rakennus poikkeaa voimakkaine pystylinjoineen suuresti muusta, rauhallisemmin jäsennellystä Yliopistonkadusta.

Kestilän tavaratalo
Yliopistonkatu 26
Olli Kestilä ja Knut von Troil 1955; korotus 1963-1964
Rationaalinen liikerakennus, josta aistii edelleen aikakauden hengen. Tavaratalo on jaettu useisiin erillisiin liiketiloihin.
[Myöhemmin selvisi että alkuperäinen, vuonna 1955 valmistunut talo oli vain kolmekerroksinen ja harjakattoinen, nythän se on viisikerroksinen ja tasakattoinen. Vai olisikohan siinä peräti kuusi kerrosta?]

Brahenkatu 11 - Maariankatu 4, Lauri Sipilä, 1949-1953
Puutorin varressa olevan laajan asuin- ja liiketalon julkisivussa huomio kiinnittyy mäntyaiheiseen valomainokseen. Rakennuksen pihalla on kaksikerroksinen liikesiipi (Lauri Sipilä, 1953-1954).

Maariankatu 8
Maariankatu 8 on miellyttävästi eri julkisivumateriaaleilla rytmitetty liike- ja asuinkerrostalo. Talon sisäpihalle mennään kahta kautta, Kauppias- ja Maariankadulta aikoinaan modernia kauppakäytävää pitkin. [Tähän ei ilmeisesti ole saatu tietoja suunnittelijasta ja rakennusvuodesta, arvioisin että talo on 1950-luvun puolivälin tienoilta.]

Välikatu 3
Välikatu 3:ssa on kaksi puista asuinrakennusta (G. F. Caven, 1853; Johannes Östman, 1887), joista vanhempi, Puistokadun varrella oleva talo on nykyisin päiväkotikäytössä. Pihan perällä on tiilinen ulkorakennus (1896), joka on muutettu asunnoksi. [Näistähän oli pieni kiista jokin aika sitten, kun Hesburgerin Heikki Salmela halusi purkaa talot ja laajentaa hampurilaiskioskiaan. Onneksi Salmela perääntyi asiassa.]














Onninlinna [kuvassa]
Tiilentekijänkatu 4
Lauri Sipilä, 1943-1944
Yksinkertainen kolmikerroksinen talo, jonka rakennutti tehtailija, kärpäspaperin valmistaja Onni Sarlin. Pääoven klinkkeriverhoillussa syvennyksessä on Sarlinin reliefikuva.

Tiilentekijänkatu 12-14
Vaatimattomampia, mutta lähempänä tuhoutuneiden rakennusten mittakaavaa ovat viisi kaksikerroksista puutaloa, Tiilentekijänkatu 12 (Lauri Sipilä, 1945-1946) ja Tiilentekijänkatu 14 (Seppo Hytönen 1941-1946).












Viking Linen terminaali [kuvassa]
Funktionalistiset vanha voimakasiini (1934) ja tavarasuoja 3-4 (1940-1946) on yhdistetty ja uudistettu Viking Linen terminaaliksi 1987-1988 (Antti Mäki / arkkitehtitoimisto Sigvard Eklund).

Munan toimistorakennus
Vallihaudankatu 10 (Ilmari Ahonen, 1937-1939) on alun perin Vientikulma Munalle rakennettu funktionalistinen tiilinen toimisto- ja varastorakennus. Satamakadun risteyksessä rakennuksessa on pyöristetty kulma ja voimakkaasti diagonaalinen seinä, joka erottaa toimisto- ja varasto-osat toisistaan. [Oletan tyylillisistä ja materiaalisista samankaltaisuuksista, että Ruissalontien Patterihaan puoleisessa päässä oleva toimistorakennus on myös Ilmari Ahosen työtä.]

Linnankatu 85
August Karlsson, 1930
Klassistinen toimisto- ja autotallirakennus on ollut myymäläkäytössä.

Linnankatu 71
Pihalla on kaksi uusrenessanssityylistä asuinrakennusta ja tiilinen ulkorakennus (Anton Salviander, 1898) sekä autotalli (Albert Richardtson, 1923-1924). [Tämä kohta tulee lähes sellaisenaan kirjaan, mutta Richardtsonin suunnittelemaa autotallia ei mainita, koska se purettaneen huonokuntoisena, kun Linnafältin puukaupunginosa etenee tuotantoon. Talli on sellaisenaankin vaatimaton.]

Brahenlinna
Linnankatu 5
Olli Kestilä 1957
Brahenlinna on rytmikäs ja julkisivultaan vaihteleva kerrostalo. Rakennuksen paikalta on purettu Charles Bassin ja P. J. Gylichin suunnittelema empirerakennus (1844).

Turun Suomalainen Säästöpankki, nyk. Nordea
Albert Richardtson, 1925
Korotus Erik Bryggman 1954
Nykyasu ja pankkisali Aarne Ehojoki 196?
Asunto-osakeyhtiö Pyramid
Yliopistonkatu 14 b
Robert Lyly 1927-1928
As Oy Kauppiaskatu 9
Kauppiaskatu 9 a
Arkkitehtitoimisto Ole ja Bertel Gripenberg 1956-1957
Yliopistonkadun ja Kauppiaskadun kulmassa on 1925 rakennettu Suomalaisen Säästöpankin pankki- ja asuinrakennus. Albert Richardtsonin suunnitelma oli jykevän klassistinen. Rakennusta korotettiin 1954 Kauppiaskadun puolella yhdellä kerroksella Erik Bryggmanin piirustusten mukaisesti. Rakennuksen päälle rakennettiin 1960-luvulla uusi tumma lasinen julkisivu Aarne Ehojoen suunnitelmien mukaan ja uudet pankkisalit. Pyramid on klassistinen asuin- ja liikerakennus.
Viereisen Kauppiaskatu 9 a:n asuin- ja toimistokerrostalon rasterijulkisivu on suhteikas. Rakennukseen liittyy kauppakäytävä.

Wiklund
Kauppiaskatu 9
Arkkitehtitoimisto Ole ja Bertel Gripenberg 1956-1957 ja 1961-1963
Wiklundin tavaratalon kahdesta erikokoisesta osasta valmistui ensiksi horisontaalinen matala osa, myöhempi korkea hotelliosa. Rakennuksen julkisivuja on myös muutettu useaan otteeseen, nykyinen asu on 2006-2007 tehdystä peruskorjauksesta (Schauman arkkitehdit).
[Wiklund ja viereinen kerrostalo lienevät Gripenbergien ainoat työt Turussa. Rakennus ei vastaa enää juuri millään tavalla alkuperäistä suunnitelmaa.]

Elinantien kerrostalot
Kaupunginarkkitehti Abel Sandelin

[näistä ei ole enempää tietoa, päätettiin jättää kirjasta pois ennen tarkempaa lähteiden etsimistä, mutta tyylin perusteella sanoisin, että ovat 1950-luvun alusta]

Y-Hovi, Sätern
Ruissalo 112
Karl Viktor Reinius 1890-luvun alku
August Juseliuksen rakennuttama Villa Sätern on ollut valmiina 1890-luvulla. Pohjakaavaltaan T-mallisessa huvilassa on eri ilmansuuntiin päädyt, joissa on koristeelliset lehtisahaukset. Lounaispäädyssä on viisisivuinen uloke. Verannat on 1950-luvulla muutettu umpinaisiksi lasiverannoiksi.
Palstalle rakennettiin 1940- ja 1950-luvuilla pieniä lautamökkejä Turun yksityisyrittäjien yhdistyksen jäsenille sekä sauna. Palstalla on 1928 rakennettu mansardikattoinen huvila.

Seuraava pätkä ei ole minun kirjoittamani, vaan enemmänkin Mikon tekemiä muistiinpanoja, rakennus päätettiin jättää pois vaatimattomana, mutta omalla tavallaan siinäkin on kiinnostavia yksityiskohtia, kuten tunnetun naivistin Nikolai Lehdon seinämaalaus.

Maarian VPK [kuvassa]
Kauko ja Olavi Reima 1961
Maarian VPK:n autosuoja
Maarian VPK:n (perustettu 1889) rakennukset. Kansakoulunkujanteen puolella palokunnan ensimmäinen autosuoja vuodelta 1925, Oskarinkujan puolella modernistinen uusi paloasema 1961 Kauko ja Olavi Reima. Juhlasalin seinässä Nikolai Lehdon tekemä fresko.

Kakolan kohdalta jätettiin pois nämä, koska toinen on purettu tätä kirjoitettaessa ja toinen purettaneen alueen uudisrakentamisen myötä:

lääninvankilan henkilökunnan asuinrakennus (Uno Moberg, 1952-1953) sekä keskusvankilan henkilökunnan roiskerapattu asuinrakennus (Uno Sjöholm, 1957).

Seuraavat rakennukset tulevat mukaan niin että alueesta, jolla ne ovat eli niin sanotusta Kerttulinruudusta, on lyhyt yleisesittely ja rakennukset mainitaan vain osoitteen ja suunnittelijatietojen kera. Tätä blogitekstiä kirjoittaessani kaikkien asunto-osakeyhtiöiden nimet eivät ole selvillä.

As. oy Kurki
Vähä Hämeenkatu 15
J. E. Arola, 1927-1928
Klassisistinen viisikerroksinen asuinkerrostalo, jonka ensimmäisen kerroksen ikkunoissa on lehväornamenteilla koristellut pyörökaaret.

As. oy Kerttuli [kuvassa]
Kellonsoittajankatu 13
Alex. Nyström, 1924-1925
Kuusikerroksinen klassisistinen asuinkerrostalo, jonka julkisivu on monipuolisesti ryhmitelty. Portaalit on varusteltu pylväin. Neljännen kerroksen ikkunat on koristeltu päätykolmioin.

As. oy Kivilinna
Kellonsoittajankatu 15
Alex. Nyström, 1924-1925
Kuusikerroksinen klassisistinen asuinkerrostalo, jonka julkisivua rytmittävät pystyrivit ja epäsymmetrisesti sijoitellut ikkunat. Kellonsoittajankadun päätyseinässä on koristemaalaus, johon on hahmotettu matalampien harjakattojen siluetit.

Sirkkalankatu 11 b
Ilmari Ahonen, 1924-1925
Viisikerroksinen klassisistinen asuinkerrostalo, jossa on kaksi pylväin ja meander-kuvioin koristeltua portaalia.

As oy Venus
Sirkkalankatu 13
P. J. Gylich, 1853-1857
Anton Salviander, 1927-1928
Puinen yksikerroksinen asuinrakennus, johon liittyy tiilirunkoinen porttirakennelma. Pihalla kohoaa klassistinen kuusikerroksinen asuinkerrostalo, jonka julkisivu näkyy Uudenmaankadulle.

Sirkkalankatu 14 b
Kadunvarsirakennus on tehty useassa vaiheessa, ensimmäinen vaihe 1828, laajennettu ja muutettu 1895-1897, pihasiipi on vuodelta 1914 (Alex. Nyström). Pihalla on nelikerroksinen klassisistinen asuinkerrostalo (J. E. Arola, 1927). Pihalla on myös ulkorakennus (1897).
Yhteinen kuva 53-54

Sirkkalankatu 16 a
J. E. Arola, 1928-1929
Nelikerroksinen klassistinen asuinkerrostalo, jonka julkisivua rytmittävät toisessa kerroksessa lilja-aiheiset koristeet. Portaalit on koristeltu pylväin.

As Oy Sirkkalankerttu
Kerttulinkatu 15
August Krook, 1928-1929; Martti Heikura, 1938-1939
Katujen kulmauksessa oleva talo edustaa Krookin myöhäistuotannon sopusuhtaista klassismia, jota jatkaa Heikuran Kerttulinkadun puolella olevan talon eleetön funktionalismi. Heikura työskenteli vuoteen 1963 asti Oulun kaupunginarkkitehtinä.

As Oy Sirkkalankatu 8 a
Karl Bäckström, 1922
Klassistinen kolmikerroksinen asuinkerrostalo, jossa on pihan puolella vinkkeli. Talon runko on Tapani-laattaa.

As Oy Kaarinankatu 2
Vietti Nykänen, 1926-1927; J. E. Arola, 1928
Kaksi yhteenrakennettua klassisistista asuinkerrostaloa, joilla on yhtenevät julkisivut. [Nykänen on sikäli kiinnostava hahmo, että oli aktiivisesti mukana 1930- ja 1940-lukujen natsiliikkeessä.]

Turun puretut talot 2

Kirjoitin (aika nopeasti, myönnetään) tämmöisen jutun Rauno Lahtisen hienon kirjasarjan toisesta osasta Rakennussanomat-lehteen. Juttu ilmestyy vasta reilun kuukauden päästä ja kirjakin on ollut olemassa noin kuukauden, joten ajattelin, että voisin laittaa jutun julki jo nyt blogissa. Tämä on ehkä enemmänkin jotenkin kolumnimainen kuin varsinainen arvio. Ensimmäinen osan (huomattavasti pidempi) arvio täällä. 

Lisää purettuja taloja

Vielä nykyäänkin monet ulkopaikkakuntalaiset vitsailevat, että Turun Tuomiokirkko puretaan jossain vaiheessa ja tilalle tehdään parkkipaikka.
Kaupungin maine ei ole mikään ihme, kun lueskelee kulttuurihistorian tutkija Rauno Lahtisen uutta opusta Turun purettuja taloja esittelevässä kirjasarjassa. Kakkososa on viimevuotisesta edeltäjästään tuttua huoliteltua työtä, jota korostavat hyvä painoasu sekä hyvät valokuvat. Monia valokuvista ei ole ikinä julkaistu ja, mikä parasta, kaikista puretuista kohteista on edes yksi kuva. Sekään ei ole mitenkään itsestäänselvää, kun ajattelee, kuinka harvinaisia kamerat ovat olleet menneinä vuosikymmeninä. Jännä ajatus tulee mieleen: kun nykyistä rakennuskantaa aletaan purkaa laajamittaisesti, joutuvatko tulevat tutkijat käyttämään huonoja kännykkäotoksia vai pitääkö jokin virallinen taho rakennuksista hyvää kuvatietokantaa?
Selvää nimittäin on, että suuri osa nykyisistä taloista puretaan jossain vaiheessa. Koko ajan on käynnissä keskustelu 1960- ja 1970-lukujen rakennuskannan huonosta laadusta - ja se näyttää koskevan myös uusia taloja. Kun puu- ja kivitalojen Turkua muutettiin betonielementtitalojen Turuksi noina vuosikymmeninä, monet jugendtalot olivat paljon nuorempia kuin betoniaikakauden talot nyt.
Rauno Lahtinen käy edeltävästä kirjasta tutulla tyylillä kortteleita yksittäin läpi ja nostaa esiin vanhan talon, kertoo sen taustat ja kuvailee nopeasti purkamishistoriaa, varsinkin jos siihen on liittynyt skandaaleja tai pitkällistä keskustelua. Lisäksi Lahtinen aina mainitsee talon, joka tilalle on tullut.
Jännittävintä on ehkä lukea linja-autoaseman läheisistä kortteleista, jotka nyt näyttäytyvät lohduttomina autiomaina, joilla linja-autot käyvät öisin pysäköimässä. Matkahuollon tavaraterminaalinkin tilalla on ollut viehättäviä 1800- ja 1900-lukujen vaihteen puurakennuksia. Paikka, joka ennen kuhisi elämää, on enää vain kauttakulkualue, jolla ei ole inhimillistä merkitystä.
Lahtisen uuteen kirjaan mahtuu monia surullisia tapauksia. Läntinen Pitkäkatu 10:n pitkä puutalo purettiin niinkin myöhään kuin 2000, vaikka talo oli alun perin vuodelta 1830! Rakennuksessa oli pitkään mukavan sotkuinen osto- ja myyntiliike, mitä omistaja ei ilmeisesti pitänyt arvossa. Jännittävä ajatella, että nyt omistaja pitää arvossa tyhjää parkkipaikkana käytettävää sorakenttää ja roskiksena toimivaa pusikoituvaa kohtaa jalkakäytävän vieressä. Kaupunkikuvan kannalta paljon miellyttävämpää olisi katsella ränsistynyttäkin rakennusta.
Sama kohtalo voi nykyään olla millä tahansa tontilla, jolla oleva talo puretaan. Maailmanlaajuinen talous heittelee niin ennakoimattomasti, ettei voi tietää, nouseeko suunniteltu talo ajallaan vai eikö koskaan. Läntinen Pitkäkatu 10:n tontille piti rakentaa kerrostalo saman tien. Surullisin ja tunnetuin vastaava tapaus on tietysti Julian kortteli, joka oli lähes tyhjillään noin 20 vuoden ajan. Tontille rakennettu hotelli ei juuri kaupunkikuvaa kaunista.
Ei ole ihme, että Turulla on huono maine. Monet esittävät varmana tietona, että Turussa kaikki vanha aina tuhotaan.
Jotta kuitenkin pysyttäisiin totuudessa, niin on sanottava, että ei täällä sentään kaikkea pureta. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä vaikkapa Åbo Akademin upeasti restauroitu ja hienolla uudella arkkitehtuurilla täydennysrakennettu, vanhoista tehdasrakennuksista koostuva Arken jokirannassa tai kauppias Trappin puutarhatilan rakennusten kunnostaminen vuosi sitten Mäntymäessä. Kummatkin kohteet näyttivät jo lähes tuhoontuomituilta, mutta nyt ne ovat kaupungin koristuksia.
Näin voisi käydä monelle muullekin talolle. Ajattelen usein Ratakadun ja Brahenkadun kulmassa kyyhöttäviä puutaloja, jotka on ilmeisesti jo tuomittu purettaviksi: minkälaisen pittoreskin lisän niistä voisikaan saada linja-autoaseman läheisyyteen tulevalle matkakeskukselle! Niissä voisi olla turisteja kiinnostavaa sisältöä, kahviloita, myymälöitä, pop up -gallerioita. Ilmeisesti tällaiset ajatukset eivät tule kovin usein omistajille ja rakennuttajille mieleen tai sitten niissä ei nähdä mitään taloudellisestikaan kiinnostavaa.
Rauno Lahtinen: Turun puretut talot 2. 239 s. k&h 2011.

Edit 10.8.2016: Ratakadun ja Brahenkadun kulmauksessa olevat puutalot on nyttemmin purettu, mutta niiden tilalle on rakennettu läheistä rakennuskantaa kunnioittavat, hyvin 50-lukuiset kerrostalot, mikä on tyylikäs ratkaisu. Matkakeskuksesta sen sijaan ei ole mitään havaintoa.