Käväisin eilen Turun maakunta-arkistossa perustamassa nimeäni kantavan arkiston. Siellä on kirjeenvaihtoa (jolle tullee jonkin sortin käyttökielto, lähisukulaisia ja tieteellistä tutkimusta tekevien lisäksi), vanhoja lehtijuttuja sekä valtava määrä kaikenlaisia käsikirjoituksia. Yhden tekstin - alkeellisen agenttiseikkailun - ala-asteajoilta jo postasin tänne blogiin, tässä toinen, jo huomattavasti monimutkaisempaa ja sisäistyneempää kirjoittamista, joskaan en ole aivan varma, onko tämä narsismia vai sille nauramista. Todennäköisesti kumpaakin, jos nyt uskoo että 17- tai 18-vuotias sellaiseen pystyy. Tämä on siis lukion kolmannen luokan aine; arvosanaksi sain kympin. (Olin kolmannella luokalla vielä alaikäinen, koska olin mennyt kouluun kuusivuotiaana - asia, jonka mainitsemisenkin voi laittaa narsismin tai ainakn itsekorostamisen piikkiin.) Onhan tässä tiettyä erikoista metakirjallisuudellisuutta. Sen verran, että Vampirella-julistetta minulla ei vieläkään ole, suuri osa muista tavoitteista on toteutunut... paitsi englannin kielen professuuri. (Tällaisen ajatuksen olinkin jo autuaasti - ja onneksi - unohtanut.)
Taiteilijan elämänkohtalo
Lukion äidinkielen aine, 3. luokka (1989-1990)
"Siinä se nyt sitten on: kaikkea mahdollista itsestään luuleva pojankloppi, silmälasit, tukka taakse kammattuna. Mikähän sekin luulee olevansa? Runoilija! Niin varmaan: osaako edes kaljaa juoda? Onko vielä neitsyt..? Hahhah, eihän se tiedä elämästä mitään!"
"Kuka olet sinä sanomaan, että runoilijan täytyy elää hurjaa elämää: mistäs sinä sen tiedät, miten niitä paperille laitettavia kokemuksia saa? Miksi sitä nyt joka naintia ja känniä pitäisi kuvata?"
"Rimbaud, Baudelaire, Hemingway, Apollinaire..."
"Suuria runoilijoita, myönnetään pois! Mutta eihän voi väittää, että tuon koltiaisen pitäisi olla samanlainen! Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki olisivat mainittujen kaltaisia ryyppääjiä, seikkailijoita ja kuppaan kuolijoita? Ei mitään, sanon minä!"
"Ohhoh! Nyt puhut ristiin: jos en minä ole mikään sanomaan, millainen runoilijan tulisi olla, niin miten sitten sinä?"
"Suvaitsemattomia olemme kaikki, minä, sinä ja ne muut. Ja varsinkin tuo poika! Mitähän siitäkin tulee: ei ikinä voisi muuta hyväksyä kuin omansa..."
"Siinä näet, siinä näet: ei kokemusta elämästä, ei suvaitsevaisuutta!"
"Ei ollut Baudelairekaan kovin suvaitsevainen!"
"Äsh.. ole sinä Baudesta hiljaa!"
"No kumminkin: vannon ja vakuutan, että tuosta pojasta vielä tulee jotain, ja kun häntä sitten muistellaan, muistellaan sitä ankaraa hyökkäävyttää ja suvaitsemattomuutta!"
"Ja sekö sitten on hyvä juttu? Eikö voisi olla parempi, että hän olisi avoin ja suvaitsevainen?"
"Kumpi meistä nyt sitä hurjaa runoilijaa puolustaa?" Huokaisu. "Mutta annas olla nyt. Meidät pantiin tänne tutkimaan tuon kakaran kohtaloa. Emmekö jo aloittaisi? Onko sinulla kynä ja paperia? Hyvä, kirjoita sitten näin: 'Tulee mitä luultavimmin hyväksi runoilijaksi, koska osoittaa jo nyt muodon, joskaan ei vielä sisällön hallintaa...' Laitetaan niitä faktoja sitten joskus. Mutta jatketaan nyt... Kai me muuten olemme samaa mieltä tuosta äskeisestä?"
"Suurimmaksi osaksi. Mutta... en minä nyt niin varma tuosta muodon hallinnasta ole..."
"Anna sen nyt silti olla. Taiteilijan elämänkohtaloahan tässä ennustetaan. Tulee siis kuitenkin hyväksi."
"Jos oppii kriittiseksi."
"Aivan. '...joskaan ei sisällön hallintaa.' Mutta jos sittenkin aloittaisimme elämästä, emmekä teksteistä."
"No se nyt ei olisi vaikeaa. Hänhän sanoo menevänsä lukemaan englantia. Siitä ei ole epäilystäkään, mutta mitä sitten tapahtuu?"
"Mitäkö? Poika julkaisee pari runokokoelmaa..."
"Entä julkisuus: saavatko ne huomiota?"
"Mistä minä tiedän? Jos se vaikkaa epäonnistuu, päästää läpi huonoja tekstejä? Ja kukaan ei lue ja sitten niitä saa Suomalaisen Hintakuopasta vitosella!" [Suomalaisen Kirjakaupan kauppojen halpisosasto, jota ei enää ole. - jn]
"Ei kai sitä voi sanoa! Mutta sen perusteella, mitä minä tuosta kakarasta tiedän, näin ei tule käymään."
"Ei kai sitä voi sanoa, ei kai sitä voi sanoa! Mitä me tässä sitten teemme: sanomme sen, mitä ei voi sanoa! Muista, mitä Wittgenstein sanoi!"
"Mistä ei voi puhua, siitä täytyy laulaa!"
"Typerys!"
"No no, eipäs nyt raivostuta. Meillä on tehtävä. Kohta tämä tuntikin loppuu ja tuo poika kyllästyy riitelyymme."
"Jatketaan siis. Anna tulla."
"Hänhän tähtää kääntäjäksi."
"Aivan, mutta puhuu hullu myös englannin kielen professuurista."
"Ei! Mitä se aikoo? Englannin professoriksi?!"
"Niin niin!"
"Hohhoh, pysyisi nyt vain siinä runoilussa!"
"Just!"
"Nyt riitti!"
"Mitä?"
"Kuka?"
"Se, josta puhutte. Minä kyllästyin. Herranen sentään, kaksi terävää ja lukenutta miestä eikä jälkeä synny! Voi Jeesus ja sen isä! Kuka teidätkin laittoi hommiin?"
"Kaikki alkoi siitä, kun se Paunu pisti aineen pystyyn. Ja joku niistä oppilaista pani meidät hommiin, kai pelkäsi, ettei itse osaa!" [Juhani Paunu oli lukiossa äidinkielenopettajamme. - jn]
"Voi sitäkin tomppelia! Laittoi teidät hommiin, ettehän te edes tiedä mitään! Ette runoudesta, vielä vähemmän minusta! Pitääkö minun itse tehdä tämä loppuun?"
"Kai sinä nyt paremmin kirjoitat kuin..."
"...kuin me puhumme, vai?"
"Idiootti!"
"Hyvä on, minä kerron, mitä minulle tapahtuu."
"Älä sitten kehu itseäsi!"
"En en. Okei... siinä te olitte oikeassa, että minusta tulee hyvä runoilija. Ja englannin kääntäjä. Se professorijuttu on vitsi: minä vain haluaisin tehdä tutkielman englannin maailmankieleksi tulosta."
"Siinä vaiheessa, kun sinä sitä teet, se on jo tehty!"
"Älkää keskeyttäkö! Minä en tiedä, menenkö naimisiin. Ja mitä väliä sillä nyt sitten on?" Pitkä tauko. "Ei tästä kyllä silti tule mitään! Mitä minä voin sanoa siitä, millainen tulee minun kohtaloni olemaan? Minä hankin jostain Vampirella-julisteen ja kehystän seinälle, autoa en osta, kirjoitan pari kolme kokoelmaa ja romaania, käännän hyviä kirjoja. Asun jossain, yritän hankkia edes kohtalaisen tyylikkäitä huonekaluja. Käyn elokuvissa ja teen niitä jätkien kanssa. Keräilen kirjoja. Opettelen laittamaan ruokaa ja.. hm.. ystävystymään naisten kanssa." Taas tauko. "Ja siitä, miten ihmiset - kriitikot, Ilta-Sanomat ja muut - tulevat minuun suhtautumaan, en tiedä hyttysen läjän vertaa! Jos tietäisin, en olisi tässä! Olisi kai sitä hauska päästä aukomaan suutaan telkkariin tai radioon - hitto, tämähän nyt on ihan naurettava juttu! Onko tämä kaikki tullut paperille?"
"Ei ei, meidänhän piti kirjoittaa sinun elämänkohtalosi."
"Siis tämä keskustelu pysyy keskusteluna? Mikä helpotus!"
"Odotas vähän..."
"Mitä?!"
"Älä nyt hermostu, mutta luulen kuulleeni naksahduksen nauhurin mennessä päälle."
PS. Minä, joka laitoin nämä kaksi asiantuntijaa asialle, haluan pysytellä tuntemattomana. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, kuka keskustelun äänitti, mutta sain nauhan postissa ja tässä se nyt on, kuultavananne.
tiistaina, tammikuuta 24, 2012
perjantaina, tammikuuta 20, 2012
Esimerkki todellisesta mollaamisesta
Facebookissa on suututtu kriittisten linkkien levittämisestä joistain presidenttiehdokkaista ja väitetty sitä ehdokkaiden mollaamiseksi. En oikein keksi, millä perusteella hyvin kirjoitettu ja argumentoitu teksti on mollaamista. Alla todellista mollaamista vuosien takaa: Sensaatio-Uutiset -nimisen lehden Kekkos-aiheista uutisointia vuodelta 1955. Pahoittelen, jos teksteissä on kirjoitusvirheitä, en ole ehtinyt niitä vielä oikolukea. (Nämä ovat tulossa kirjaan, jota kokoilen, joten käyn ne läpi joka tapauksessa.)
Kekkosen sopivaisuus presidentiksi
Maalaisliitto ja sen pää-äänenkannattaja Maakansa pahoittelee pääartikkelissaan 21. pnä huhtikuuta mm. Sensaatio Uutisten Kekkosen tappelua koskevaa artikkeliamme viime numerossamme. Lehti mainitsee mm., että Kekkosen vastustajat turvautuvat taas samoihin keinoihin kuin viisi vuotta sitten: henkilöön kohdistuvaan parjaukseen, vihjailuihin ja vääristelyihin.
OLIKO KEKKOSEN TAPPELU VÄÄRISTELYÄ?
Ensiksi haluaisimme hiukan valaista Maakansaa. Lehtemme on täysin puolueeton ja me hyökkäämme kaikkia epäkohtia vastaan. Siksi me myös hyökkäämme henkilökohtaisesti Kekkosta vastaan, sillä Kekkosen tappelu ei tietääksemme ollut koko maalaisliiton asia. Vai kuinka?
Meidän täytyy syvästi valittaa, että maalaisliitto ei tunne psykologian alkeellisia asteita. Vaikka lehti itse toteaa, että Kekkonen jo edellisissä presidentinvaaleissa joutui rumputuleen tekemistään harha-askelistaan, niin puolue taas itsepintaisesti kannattaa samaa ehdokasta.
Maakansa toteaa edelleen pääartikkelissaan: "On näet, muistettava, että ehdokkaasta tulee aikanaan joka tapauksessa presidentti eikä ole soveliasta, että hänet epäarvokkaalla tavalla mustataan ihmisenä ja kansalaisena."
Maakansa on aivan oikeassa, yhdestä ehdokkaasta tulee presidentti. Siksi juuri lehtien velvollisuuksiin kuuluu valaista kansalaisia, muussa tapauksessa he joutuvat ostamaan sian säkissä. Voisi jopa sattua sellainen vahinko, että Kekkosesta tulisi presidentti!
Luuleeko maalaisliitto tosiaan, että Kekkonen voisi samalla arvokkuudella kuin meidän entiset ja meidän nykyisemme periä tätä korkeaa ja vastuunalaista paikkaa? Kuinka Kekkonen silloin käyttäytyisi, kun hän nyt jo matkalla hotellitappeluun keskellä yötä huutaa vahtimestarille:
- Ovi auki, täältä tulee pääministeri ja tuleva Suomen presidentti!
Sopiiko myös, että Suomen tuleva presidentti ahdistelee kunniallista naista yrittäen hävyttömillä keinoillaan pakottaa hänet seuralaisekseen?
Tuntuisiko mukavalta, jos joku ministerin rouva keskellä yötä soittaisi rouva Kekkoselle presidentinlinnaan pyytäen maan ensimmäistä naista noutamaan räyhäävän miehensä pois tappelemasta heidän huoneestaan?
Jne.
Koska maalaisliitto ja kohta koko Suomen kansa tietää, minkälainen presidenttiehdokas Kekkonen on, olisi jo paikallaan, että Kekkonen vapaaehtoisesti tai puolueen parasta ajatellen pakotettaisiin luopumaan ehdokkuudesta.
Jokainen järkevästi ajatteleva kansalainen voi jo aavistaa minkälaisia seurauksia syntyisi, jos Kekkonen tulisi valituksi. Humalapäissään hän voisi aiheuttaa millaisia skandaaleja tahansa. Presidentinlinna on toistaiseksi ollut pyhä paikka. Siellä ministerit, muut vieraat ja naiset ovat saaneet olla rauhassa, mutta...
Poliittisesti Kekkonen on myös esiintynyt arveluttavalla tavalla. Ei voi tosin sanoa, että hän olisi toiminut maanpetoksellisesti, mutta luuleeko Kekkonen ja maalaisliitto, maamme etua silmälläpitäen, että olisi suuri onni, jos Kekkosesta tulisi presidentti? (...)
Pääkirjoitus 30.4.1955
KEKKOSEN LUOVUTTAVA presidenttiehdokkuudestaan
Hotellitappelut jatkuvat:
Raahasi naista korvarenkaista
Pääministeri Urho Kaleva Kekkonen ei ole viisastunut, vaan jatkaa entistä virkeämmin tappelujaan ja yhteenottojaan humalapäissään. Äskettäin on kaksi kahakkaa sattunut eri hotelleissa. Räikein sattui juuri sinä yönä, jolloin lehtemme edellinen numero oli valmistumassa.
Kekkonen yritti väkisin saada yhtä naista autoonsa, mutta nainen ei halunnut seurata humalaista pääministeriä ja omien puheittensa mukaan Suomen tasavallan tulevaa presidenttiä, vaan taisteli sitkeästi kunniansa puolesta. Kekkonen yritti parhaansa, ja kun ei muu enää näyttänyt auttavan, pääministeri viimeisiä keinoja ponnistaen katutappelijan tapaan sai kovakouraisen otteen naisen korvarenkaista. Naisen onneksi korvarenkaita ei ollut kiinnitetty korvalehden läpi, vaan ne irtosivat. Näin kunniallinen nainen pelastui kuin ihmeen kautta Kekkosen kynsistä ja pääsi juoksemaan pakoon.
Kekkonen oli ollut mukana erään suuryhtiön tilinpäätöspäivällisillä ja jatkoilla eräässä hotellissa, josta Kekkonen yritti aamuyöllä poislähtiessään väkisin viedä em. naista mukaansa.
KEKKONEN VIETIIN POLIISIASEMALLE
Täysjuovuksissa ruotsalaisessa suurhotellissa
Tukholma, elokuussa.
(Sensaatio Uutisten erikoistieto.)
Pääministeri Kekkonen, ja ns. presidenttiehdokas, on nyt täydellisesti pilannut kaikki mahdollisuutensa päästä valtion päämieheksi. Jokin aika sitten hän räyhäsi sen verran eräässä arvokkaassa ruotsalaisessa hotellissa, että hänet oli vietävä poliisiasemalle selvitäkseen.
Kekkonen oli ko. hetkenä niin juovuksissa, että hän ei edes oivaltanut, mihin hänet vietiin. Muuten hän luultavasti olisi tunnetulla tavallaan pistänyt ravintolassa täysin sekaisin.
Tällä kertaa sattui niin mukavasti, että ei edes hovimestari tai poliisit tunteneet Suomen pääministeriä, vaan hänet vietiin suoraan putkaan.
30.4.1955
KEKKOSEN yöseikkalut filmataan
Käsikirjoitus on valmis, sensuuri saa paljon työtä
FILMI VÄINÖ LINNAN romaanista "Tuntematon sotilas" tulee kohta jäämään varjoon. Sensaatio Uutisten erikoistietojan mukaan on todellinen bestseller-filmi valmistumisvaiheessaan, nimittäin Urho Kaleva Kekkosen elämäkerta. Käsikirjoitus on jo melkein valmis, muutamat tarkistukset ja lisätiedot lähinnä Kekkosen yöseikkailuista puuttuvat vielä. Käsikirjoituksen laatija on ollut kosketuksessa erään ulkomaalaisen filmiyhtiön kanssa, joka on kiinnostunut tästä kiitollisesta aiheesta.
Kokonaisuutena filmi tulee Suomea ja Pohjolaan lukuun ottamatta herättämään mielenkiintoa koko länsimaailmassa, sillä käsikirjoituksessa ei ainostaan mainita Kekkosen tappeluista ja lemmenseikkailuista, vaan myös hänen suuntautumisestaan itään päin.
Jo se seikka, että tehdään filmi vielä elossa olevasta valtiomiehestä on harvinainen, ja sitäpaitsi tiedämme, että Kekkosta ei tulla imartelemaan. Käsikirjoituksessa ei tosin sanota suoraan, että päähenkilö on Kekkonen, mutta asioitten kulusta sen käsittää helposti.
Filmin luoja ei ole halunnut tarjota käsikirjoitusta suomalaisille filmiyhtiöille, koska hän arvelee, että nämä, asian arkaluontoisesta aiheesta johtuen, eivät uskalla valmistaa sitä, ei ainakaan kaikissa kohdin käsikirjoituksen mukaan.
Kun filmi aikanaan tulee Suomeen, odotetaan, että filmitarkastajien sakset ovat ahkerassa käytössä.
13.8.1955
Kekkosen sopivaisuus presidentiksi
Maalaisliitto ja sen pää-äänenkannattaja Maakansa pahoittelee pääartikkelissaan 21. pnä huhtikuuta mm. Sensaatio Uutisten Kekkosen tappelua koskevaa artikkeliamme viime numerossamme. Lehti mainitsee mm., että Kekkosen vastustajat turvautuvat taas samoihin keinoihin kuin viisi vuotta sitten: henkilöön kohdistuvaan parjaukseen, vihjailuihin ja vääristelyihin.
OLIKO KEKKOSEN TAPPELU VÄÄRISTELYÄ?
Ensiksi haluaisimme hiukan valaista Maakansaa. Lehtemme on täysin puolueeton ja me hyökkäämme kaikkia epäkohtia vastaan. Siksi me myös hyökkäämme henkilökohtaisesti Kekkosta vastaan, sillä Kekkosen tappelu ei tietääksemme ollut koko maalaisliiton asia. Vai kuinka?
Meidän täytyy syvästi valittaa, että maalaisliitto ei tunne psykologian alkeellisia asteita. Vaikka lehti itse toteaa, että Kekkonen jo edellisissä presidentinvaaleissa joutui rumputuleen tekemistään harha-askelistaan, niin puolue taas itsepintaisesti kannattaa samaa ehdokasta.
Maakansa toteaa edelleen pääartikkelissaan: "On näet, muistettava, että ehdokkaasta tulee aikanaan joka tapauksessa presidentti eikä ole soveliasta, että hänet epäarvokkaalla tavalla mustataan ihmisenä ja kansalaisena."
Maakansa on aivan oikeassa, yhdestä ehdokkaasta tulee presidentti. Siksi juuri lehtien velvollisuuksiin kuuluu valaista kansalaisia, muussa tapauksessa he joutuvat ostamaan sian säkissä. Voisi jopa sattua sellainen vahinko, että Kekkosesta tulisi presidentti!
Luuleeko maalaisliitto tosiaan, että Kekkonen voisi samalla arvokkuudella kuin meidän entiset ja meidän nykyisemme periä tätä korkeaa ja vastuunalaista paikkaa? Kuinka Kekkonen silloin käyttäytyisi, kun hän nyt jo matkalla hotellitappeluun keskellä yötä huutaa vahtimestarille:
- Ovi auki, täältä tulee pääministeri ja tuleva Suomen presidentti!
Sopiiko myös, että Suomen tuleva presidentti ahdistelee kunniallista naista yrittäen hävyttömillä keinoillaan pakottaa hänet seuralaisekseen?
Tuntuisiko mukavalta, jos joku ministerin rouva keskellä yötä soittaisi rouva Kekkoselle presidentinlinnaan pyytäen maan ensimmäistä naista noutamaan räyhäävän miehensä pois tappelemasta heidän huoneestaan?
Jne.
Koska maalaisliitto ja kohta koko Suomen kansa tietää, minkälainen presidenttiehdokas Kekkonen on, olisi jo paikallaan, että Kekkonen vapaaehtoisesti tai puolueen parasta ajatellen pakotettaisiin luopumaan ehdokkuudesta.
Jokainen järkevästi ajatteleva kansalainen voi jo aavistaa minkälaisia seurauksia syntyisi, jos Kekkonen tulisi valituksi. Humalapäissään hän voisi aiheuttaa millaisia skandaaleja tahansa. Presidentinlinna on toistaiseksi ollut pyhä paikka. Siellä ministerit, muut vieraat ja naiset ovat saaneet olla rauhassa, mutta...
Poliittisesti Kekkonen on myös esiintynyt arveluttavalla tavalla. Ei voi tosin sanoa, että hän olisi toiminut maanpetoksellisesti, mutta luuleeko Kekkonen ja maalaisliitto, maamme etua silmälläpitäen, että olisi suuri onni, jos Kekkosesta tulisi presidentti? (...)
Pääkirjoitus 30.4.1955
KEKKOSEN LUOVUTTAVA presidenttiehdokkuudestaan
Hotellitappelut jatkuvat:
Raahasi naista korvarenkaista
Pääministeri Urho Kaleva Kekkonen ei ole viisastunut, vaan jatkaa entistä virkeämmin tappelujaan ja yhteenottojaan humalapäissään. Äskettäin on kaksi kahakkaa sattunut eri hotelleissa. Räikein sattui juuri sinä yönä, jolloin lehtemme edellinen numero oli valmistumassa.
Kekkonen yritti väkisin saada yhtä naista autoonsa, mutta nainen ei halunnut seurata humalaista pääministeriä ja omien puheittensa mukaan Suomen tasavallan tulevaa presidenttiä, vaan taisteli sitkeästi kunniansa puolesta. Kekkonen yritti parhaansa, ja kun ei muu enää näyttänyt auttavan, pääministeri viimeisiä keinoja ponnistaen katutappelijan tapaan sai kovakouraisen otteen naisen korvarenkaista. Naisen onneksi korvarenkaita ei ollut kiinnitetty korvalehden läpi, vaan ne irtosivat. Näin kunniallinen nainen pelastui kuin ihmeen kautta Kekkosen kynsistä ja pääsi juoksemaan pakoon.
Kekkonen oli ollut mukana erään suuryhtiön tilinpäätöspäivällisillä ja jatkoilla eräässä hotellissa, josta Kekkonen yritti aamuyöllä poislähtiessään väkisin viedä em. naista mukaansa.
KEKKONEN VIETIIN POLIISIASEMALLE
Täysjuovuksissa ruotsalaisessa suurhotellissa
Tukholma, elokuussa.
(Sensaatio Uutisten erikoistieto.)
Pääministeri Kekkonen, ja ns. presidenttiehdokas, on nyt täydellisesti pilannut kaikki mahdollisuutensa päästä valtion päämieheksi. Jokin aika sitten hän räyhäsi sen verran eräässä arvokkaassa ruotsalaisessa hotellissa, että hänet oli vietävä poliisiasemalle selvitäkseen.
Kekkonen oli ko. hetkenä niin juovuksissa, että hän ei edes oivaltanut, mihin hänet vietiin. Muuten hän luultavasti olisi tunnetulla tavallaan pistänyt ravintolassa täysin sekaisin.
Tällä kertaa sattui niin mukavasti, että ei edes hovimestari tai poliisit tunteneet Suomen pääministeriä, vaan hänet vietiin suoraan putkaan.
30.4.1955
KEKKOSEN yöseikkalut filmataan
Käsikirjoitus on valmis, sensuuri saa paljon työtä
FILMI VÄINÖ LINNAN romaanista "Tuntematon sotilas" tulee kohta jäämään varjoon. Sensaatio Uutisten erikoistietojan mukaan on todellinen bestseller-filmi valmistumisvaiheessaan, nimittäin Urho Kaleva Kekkosen elämäkerta. Käsikirjoitus on jo melkein valmis, muutamat tarkistukset ja lisätiedot lähinnä Kekkosen yöseikkailuista puuttuvat vielä. Käsikirjoituksen laatija on ollut kosketuksessa erään ulkomaalaisen filmiyhtiön kanssa, joka on kiinnostunut tästä kiitollisesta aiheesta.
Kokonaisuutena filmi tulee Suomea ja Pohjolaan lukuun ottamatta herättämään mielenkiintoa koko länsimaailmassa, sillä käsikirjoituksessa ei ainostaan mainita Kekkosen tappeluista ja lemmenseikkailuista, vaan myös hänen suuntautumisestaan itään päin.
Jo se seikka, että tehdään filmi vielä elossa olevasta valtiomiehestä on harvinainen, ja sitäpaitsi tiedämme, että Kekkosta ei tulla imartelemaan. Käsikirjoituksessa ei tosin sanota suoraan, että päähenkilö on Kekkonen, mutta asioitten kulusta sen käsittää helposti.
Filmin luoja ei ole halunnut tarjota käsikirjoitusta suomalaisille filmiyhtiöille, koska hän arvelee, että nämä, asian arkaluontoisesta aiheesta johtuen, eivät uskalla valmistaa sitä, ei ainakaan kaikissa kohdin käsikirjoituksen mukaan.
Kun filmi aikanaan tulee Suomeen, odotetaan, että filmitarkastajien sakset ovat ahkerassa käytössä.
13.8.1955
torstaina, tammikuuta 19, 2012
Suomalaiset ja kansallissosialismi
Näin kirjoitti ihan ehta suomalainen natsi Vietti Nykänen vuonna 1942 kirjassaan Suomen tie:
On siis helposti ymmärrettävissä kansamme suopea suhtautuminen kansallissosialismiin, mikä tuo vihdoinkin oikeudet suomalaisuudelle ja kansamme syvien rivien pyhille toiveille. Mikäli suomalaiset yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta käsittävät nämä kauniit periaatteet ja kansan yhtenäistymisen tärkeyden, niin ehdottomasti omaksuvat he kansallissosialismin ja antavat sille tukensa. Vain tämän aatteen noudattamisen avulla voivat suomalaiset päästä oikeuksiinsa ja poistaa harteiltaan vierasperäisen ikeen, minkä ansiosta niin monet kansalliset tehtävät ovat jääneet suorittamatta ja kansamme syvät rivit monessa suhteessa pysyneet lapsipuolen asemassa.
On siis helposti ymmärrettävissä kansamme suopea suhtautuminen kansallissosialismiin, mikä tuo vihdoinkin oikeudet suomalaisuudelle ja kansamme syvien rivien pyhille toiveille. Mikäli suomalaiset yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta käsittävät nämä kauniit periaatteet ja kansan yhtenäistymisen tärkeyden, niin ehdottomasti omaksuvat he kansallissosialismin ja antavat sille tukensa. Vain tämän aatteen noudattamisen avulla voivat suomalaiset päästä oikeuksiinsa ja poistaa harteiltaan vierasperäisen ikeen, minkä ansiosta niin monet kansalliset tehtävät ovat jääneet suorittamatta ja kansamme syvät rivit monessa suhteessa pysyneet lapsipuolen asemassa.
keskiviikkona, tammikuuta 18, 2012
Natsivahti-blogi
Facebook estää linkittämästä Natsivahti-blogia ja poistaa sieltä myös TinyURL-muotoon muutetut osoitteet. Tämä on äärimmäisen kestämätöntä ja idioottimaista toimintaa Facebookilta, koska Natsivahti-blogiin postatut kuvakaappaukset osoittavat, että hyvin monet perussuomalaisia lähellä olevat tahot kehottavat suoranaisiin rikoksiin. Jaan linkin blogiin tänne sekä liitän tähän myös Saku Timosen bloggauksen aiheesta.
Natsivahti
Natsivahti
sunnuntai, tammikuuta 15, 2012
Vielä poisto arkkitehtuurikirjasta
Hellaksen ja Leafin tehtaat
Kärsämäentie 35
Tehtaan konttori
1900-luvun alku, muutos Woldemar Kuurma 1942
Konttori- ja koulutusrakennus
1900-luvun alku, muutos Woldemar Kuurma 1942
Suklaatehdas
Woldemar Kuurma 1941
Vuonna 2006 lakkautetun Turun Leafin tehtaat muodostavat kiinnostavan rakennushistoriallisen kohteen. Alueella sijaitsi alun perin 1856-1913 Amalieborgin panimo, jonka rakennuskanta oli laajaa ja käsitti myös työläisten asuinrakennuksia Kärsämäentien toisella puolen. Alue oli tuolloin vielä Maarian pitäjää. Panimon lakkautettua toimintansa tiloihin siirtyi turkulaisen Gardbergin perheen perustama makeistehdas, joka käytti kauppanimeä Hellas. Muutoksia rakennuksiin tehtiin jo tällöin, mutta niiden piirustuksia ei ole säilynyt.
Panimon rakennuksista on jäljellä vanha U-kirjaimen muotoinen päärakennus, joka on alun perin 1900-luvun alusta ja josta tehtiin makeistehtaan konttorirakennus 1915. Aumakattoisen rakennuksen massa on edelleen 1910-luvun asussa, julkisivut on rapattu ja maalattu valkoisiksi. Rakennuksen alla on 1800-luvun viinikellareita, joissa on säilynyt alkuperäisiä kiviseiniä, tiiliholvia ja teräspylväitä. Konttorirakennuksen toisessa kerroksessa on lähes alkuperäisenä säilynyt viihtyisä ruokala sisustuksineen. Sisätiloissa on 1940-luvulle tyypillisiä lakattuja ovia. Konttorin takana on koulutustilana toiminut rakennus, joka on 1900-luvun alkupuoliskolta (muutokset Kuurma, 1942). Näiden takana on mm. kattilahuone (Kuurma, 1941), jonka pohjoispäädyssä on funktionalistinen pystyikkunaryhmä.
Näkyvin Hellaksen rakennuksista on 140 metriä pitkä suklaatehdas, joka levittäytyy maisemaan Kärsämäentien suuntaisesti. Funktionalistinen rakennus oli alun perin kolme- ja nelikerroksinen, mutta korotettiin kauttaaltaan nelikerroksikseksi 1949. Alun perin 85 metriä pitkä rakennus sai lopullisen pituutensa vuoden 1962 laajennuksessa. Satulakattoisen tehtaan julkisivut ovat vuorolimitettyä kalkkihiekkatiiltä. Tehtaan edessä on Jussi Vikaisen patsas "Sadetyttö ja makeisputto" (1949), johon liittyy suihkulähde. Vanha konttorirakennus on kytketty suklaatehtaaseen vinosti sijoitetulla nivelellä. Vieressä on puinen portinvartijan koppi (Kaarlo Kiviranta, 1947). Tehdasalueella on myös neljä panimon johdon käyttöön tarkoitettua asuinrakennusta, jotka on kaikki rakennettu alun perin panimon aikana 1900-luvun alussa ja muutettiin 1940 makeistehtaan käyttöön (Kuurma). Suuressa osassa rakennuksia on mansardikatto. Alueen takaosassa on tehtaan rakennuskantaa 1960-1980-luvuilta.
Kärsämäentien toisella puolella on alun perin 1900-luvun alussa rakennettu sauna- ja verstasrakennus (muutos Kaarlo Kiviranta, 1948), edustustila (Kiviranta, 1945) sekä U-kirjaimen muotoinen huoltorakennus (Kiviranta, 1945). Edustustilan pyörökaarilla varustetut ovet luovat hauskasti tuntua vanhemmasta rakennuksesta.
Paltankatu 16-18:ssa on 1955 rakennettuja kerrostaloja, jotka tehtiin makeistehtaan työntekijöille. Kolmikerroksiset talot olivat Kärsämäen ensimmäiset kerrostalot.
Makeistehtaan lakkautettua toimintansa alueelle on muodostunut pienyritysten keskus sekä Leaf Areena -liikuntakeskus.
perjantaina, tammikuuta 06, 2012
John Koivisto ja terroristit
Olen keräillyt kasaan kaikenlaisia papereita antaakseni ne maakunta-arkistoon, jotta sinne muodostettaisiin Juri Nummelinin arkisto (tai kokoelma, en ole oikein päässyt perille, mikä on oikea nimitys). Toin äskettäin äitini luota Porista pari kassillista lapsuuden ja teini-iän kirjoitelmia. Osa aiheutti aikamoistakin häpeää, osa huvitti, varsinkin tämä: viidennellä tai kuudennella luokalla 80-luvun puolivälin tienoilla kirjoitettu nopeatahtinen agenttitarina, jonka sankarin nimen rippasin Porin sarjakuvaseuran lehdessä ilmestyneestä James Koivisto -parodiasta. Alussa on alalle tyypillinen sankarin esittely - ei mitään käsitystä, miksi sankarini on syntynyt Kuusamossa.
John Koivisto
Syntynyt: 6.11.1955 Kuusamossa, muutti -56 Englantiin
pituus: 189 cm
paino: 91 kg
silmien väri: ruskea
hiusten väri: tumma
kengännumero: 45
erikoistuntomerkit: arpi vasemmassa poskessa, ontuu lievästi vasenta jalkaa, melkein aina sikari suussa, tummat viikset
ammatti: agentti (SMB-yhtiö)
John Koiviston uusin auto:
Vuoden -84 Ferrari BB 512i
Nopeus: 300 km/h
Moottori: 4990 cm3, 365 hv, sylinteri B12
Erikoislaitteet: 1 20 mm tykki, heittoistuimet, panssarimuovilasit, 5 kp suihkumoottori hyppyjä varten, koukku autojen kiinni ottamista varten
John Koivisto ja terroristit
Suojelupoliisi pyysi John Koivistoa tuhoamaan terroristit, jotka riehuivat Helsingissä, Turussa, Tampereella, Porissa jne. Koivisto suostui heti kuultuaan palkkiosumman 250 000 mk.
Porissa oli tuohon aikaan Pori Jazz, jotka olivat ihanteellinen paikka terroristeille.
Koivisto ajoi Ferrarillaan Kirjurinluotoon. Siellä soitti Robert Monroe.
Koivisto istuutui ruohikolle, sytytti sikarin ja tarkasti Browninginsa.
Kello oli 11.45, kun eräs Dodge Mirada kaarsi paikalle. SIitä ryntäsi esiin neljä konepistoolein varustautunutta miestä. He ampuivat Robert Monroen ja hänen yhtyeensä. Sitten lensi pari kaasupommia. Mutta Koivisto peitti suunsa liinalla ja ryntäsi lavalle. Hän ampui yhtä miestä jalkaan. Muut pääsivät pakoon. Koivisto kysyi mieheltä: - Kuka olet? Turhaan, mies oli tappanut itsensä veitsellä. Koivisto juoksi nopeasti Ferrariinsa ja starttasi.
Dodgessa olijat olivat nimeltään James Turner, Dominique Lobes ja Benito Caprini. Turner oli ajaja ja Lobes ja Caprini sala-ampujia. Caprini katseli takseen. Hän huusi: - Ferrari seuraa! Jim, kiihdytä! Turner painoi kaasun pohjaan ja kääntyi Yyteriin vievälle tielle. Lobes ja Caprini ottivat konepistoolinsa ja alkoivat ampua kohti Ferraria.
Koivisto painoi nappia kojelaudassa. Auton nokasta lensi koukku, joka pysäytti auton. Koivisto ryntäsi Dodgen luo - nähdäkseen miehet kuolleina.
2
Koivisto palasi taloonsa. Hän sytytti sikarin ja alkoi miettiä.
Mietittyään varttitunnin Koivisto meni jääkaapille ja otti sieltä kaljapullon.
Seuraavana päivänä Koivisto meni Porin taidemuseoon, joka oli räjäytetty. Raunioissa ei ollut mitään. Sitten hän kävi Satakunnan museossa. Ei sielläkään mitään.
Kirjurinluodosta kuului pamahdus. Koivisto juoksi autoonsa ja ajoi Kirjurinluotoon. Sieltä oli kovaa vauhtia tulossa Datsun Bluebird. Se ajoi kohti Satakunnan Työn toimitusta. Sen kohdalla autosta lensi kranaatti. Toimitus räjähti. Koivisto painoi nappia ja auto hyppäsi ilmaan. Ferrari putosi Datsunin eteen. Datsun kiilasi tien sivuun. Koivisto juoksi Datsunin luo. Sielläkin kaikki kuolleita. Koivisto heitti sikarintumpin maahan. Ihmisiä alkoi kerääntyä toimituksen lähelle. Koivisto tutki autoa. Ei mitään. Poliisikin tuli jo paikalle. Tietysti myös ambulanssi ja paloauto. Poliisit kyselivät ihmisiltä kaikennäköistä. Koivistolta kysyttiin: - Mistä tuo Ferrari on saatu? Niitä ei ole Suomessa. Koivisto vastasi: - Ei Suomeen tuoda Suburbanejakaan. Silti niitä on. Sitten hän lähti.
Matkalla Kirjurinluotoon hän keksi keinon. Ensiksi hän kuitenkin kävi Kirjurinluodossa. Siellä hän kyseli Monroesta. Hän sai selville, että Monroe oli vastustanut rotusortoa ja saanut Ku Klux Klanin vihat päälleen. Koivisto lähti taidemuseoon. Vieraskirjaa tutkittuaan hän sai selville, että parikymmentä mustaihoista oli räjähdyksen aikoihin ollut siellä. Sama myös Satakunnan museossa.
Sitten Koivisto ajoi suojelupoliisin paikalliseen osastoon. Hän kysyi sen johtajalta: - Onko Suomessa ollut Ku Klux Klanin liikehdintää? Johtaja muisteli hieman aikaa ja sanoi sitten: - On ollut, vuodesta -85 lähtien. - Kiitos! Koivisto sanoi ja lähti. Mutta palasi pian takaisin. Hän kysyi johtajalta: - Missä sen päämaja on ollut? - Ei tiedetä. Mitä siitä sitten?
Koivisto sytytti sikarin ja sanoi: - Eipä mitään. Sitten hän lähti.
3
Ajaessaan takaisin taloonsa Koivisto mietiskeli. Miksi Satakunnan Työn toimitus räjäytettiin? Ja kenen toimesta? Oliko asialla Ku Klux Klan? Tai jokin ääriryhmä? Terroristien itsemurhat ja heidän yleiskansallisuutensa. Koivisto heitti sikarin maahan. Sitten hän ajoi Porin Tietokonekeskukseen.
Sieltä hän palasi pian erittäin iloisena. Sitten lähti ajamaan kohti Helsinkiä.
Siellä hän ajoi Suomen Vapaudenpuolueen toimistoon. Kaikkialla näkyi ulkomaisia miehiä. Koivisto varoi tarkoin miehiä ja pääsi pujahtamaan autotalliin. Siellä oli monta nopeaa autoa, mm. yksi Lamborghini. Sitten Koivisto meni varastoon, joka oli autotallin vieressä. Siellä oli aseita, kuten parikymmentä Suomi-konepistoolia. Seinillä riippui Ku Klux Klanin ja Ruotsin Vapauspuoleen tunnuksia. RVP, kuten SVP:kin, olivat puolifasistisia järjestöjä. Koivisto hymyili ja otti pari kuvaa aseista ja tunnuksista. Sitten hän kääntyi lähteäkseen, mutta ovella seisoi kaksimetrinen mies. Koivisto nielaisi. Mies alkoi liikkua. Koivisto työnsi kätensä hitaasti taskuun. Poisti Browningin varmistimen ja veti. Mies vain käveli kohti Koivistoa. Koivisto ampui miestä jalkaan. Mies pysähtyi ja veti oman Coltinsa esille. Koivisto löi miestä mahaan. Ei vaikutusta. Sitten potkaisu mahaan. Mies käpertyi ja Koivisto ryntäsi ulos vajasta. Hän juoksi Ferrariin ja lähti. Hän ajoi kohti Supon toimistoa. Siellä hän teki ilmiannon SVP:stä. Poliisit pidättivät kaikki sen jäsenet. MuidenSVP:n piiritoimistojen henkilöstö vangittiin. Ruotsiin annettiin tieto RVP:stä. Koivisto sai luvatut 250 000 markkaa.
John Koivisto
Syntynyt: 6.11.1955 Kuusamossa, muutti -56 Englantiin
pituus: 189 cm
paino: 91 kg
silmien väri: ruskea
hiusten väri: tumma
kengännumero: 45
erikoistuntomerkit: arpi vasemmassa poskessa, ontuu lievästi vasenta jalkaa, melkein aina sikari suussa, tummat viikset
ammatti: agentti (SMB-yhtiö)
John Koiviston uusin auto:
Vuoden -84 Ferrari BB 512i
Nopeus: 300 km/h
Moottori: 4990 cm3, 365 hv, sylinteri B12
Erikoislaitteet: 1 20 mm tykki, heittoistuimet, panssarimuovilasit, 5 kp suihkumoottori hyppyjä varten, koukku autojen kiinni ottamista varten
John Koivisto ja terroristit
Suojelupoliisi pyysi John Koivistoa tuhoamaan terroristit, jotka riehuivat Helsingissä, Turussa, Tampereella, Porissa jne. Koivisto suostui heti kuultuaan palkkiosumman 250 000 mk.
Porissa oli tuohon aikaan Pori Jazz, jotka olivat ihanteellinen paikka terroristeille.
Koivisto ajoi Ferrarillaan Kirjurinluotoon. Siellä soitti Robert Monroe.
Koivisto istuutui ruohikolle, sytytti sikarin ja tarkasti Browninginsa.
Kello oli 11.45, kun eräs Dodge Mirada kaarsi paikalle. SIitä ryntäsi esiin neljä konepistoolein varustautunutta miestä. He ampuivat Robert Monroen ja hänen yhtyeensä. Sitten lensi pari kaasupommia. Mutta Koivisto peitti suunsa liinalla ja ryntäsi lavalle. Hän ampui yhtä miestä jalkaan. Muut pääsivät pakoon. Koivisto kysyi mieheltä: - Kuka olet? Turhaan, mies oli tappanut itsensä veitsellä. Koivisto juoksi nopeasti Ferrariinsa ja starttasi.
Dodgessa olijat olivat nimeltään James Turner, Dominique Lobes ja Benito Caprini. Turner oli ajaja ja Lobes ja Caprini sala-ampujia. Caprini katseli takseen. Hän huusi: - Ferrari seuraa! Jim, kiihdytä! Turner painoi kaasun pohjaan ja kääntyi Yyteriin vievälle tielle. Lobes ja Caprini ottivat konepistoolinsa ja alkoivat ampua kohti Ferraria.
Koivisto painoi nappia kojelaudassa. Auton nokasta lensi koukku, joka pysäytti auton. Koivisto ryntäsi Dodgen luo - nähdäkseen miehet kuolleina.
2
Koivisto palasi taloonsa. Hän sytytti sikarin ja alkoi miettiä.
Mietittyään varttitunnin Koivisto meni jääkaapille ja otti sieltä kaljapullon.
Seuraavana päivänä Koivisto meni Porin taidemuseoon, joka oli räjäytetty. Raunioissa ei ollut mitään. Sitten hän kävi Satakunnan museossa. Ei sielläkään mitään.
Kirjurinluodosta kuului pamahdus. Koivisto juoksi autoonsa ja ajoi Kirjurinluotoon. Sieltä oli kovaa vauhtia tulossa Datsun Bluebird. Se ajoi kohti Satakunnan Työn toimitusta. Sen kohdalla autosta lensi kranaatti. Toimitus räjähti. Koivisto painoi nappia ja auto hyppäsi ilmaan. Ferrari putosi Datsunin eteen. Datsun kiilasi tien sivuun. Koivisto juoksi Datsunin luo. Sielläkin kaikki kuolleita. Koivisto heitti sikarintumpin maahan. Ihmisiä alkoi kerääntyä toimituksen lähelle. Koivisto tutki autoa. Ei mitään. Poliisikin tuli jo paikalle. Tietysti myös ambulanssi ja paloauto. Poliisit kyselivät ihmisiltä kaikennäköistä. Koivistolta kysyttiin: - Mistä tuo Ferrari on saatu? Niitä ei ole Suomessa. Koivisto vastasi: - Ei Suomeen tuoda Suburbanejakaan. Silti niitä on. Sitten hän lähti.
Matkalla Kirjurinluotoon hän keksi keinon. Ensiksi hän kuitenkin kävi Kirjurinluodossa. Siellä hän kyseli Monroesta. Hän sai selville, että Monroe oli vastustanut rotusortoa ja saanut Ku Klux Klanin vihat päälleen. Koivisto lähti taidemuseoon. Vieraskirjaa tutkittuaan hän sai selville, että parikymmentä mustaihoista oli räjähdyksen aikoihin ollut siellä. Sama myös Satakunnan museossa.
Sitten Koivisto ajoi suojelupoliisin paikalliseen osastoon. Hän kysyi sen johtajalta: - Onko Suomessa ollut Ku Klux Klanin liikehdintää? Johtaja muisteli hieman aikaa ja sanoi sitten: - On ollut, vuodesta -85 lähtien. - Kiitos! Koivisto sanoi ja lähti. Mutta palasi pian takaisin. Hän kysyi johtajalta: - Missä sen päämaja on ollut? - Ei tiedetä. Mitä siitä sitten?
Koivisto sytytti sikarin ja sanoi: - Eipä mitään. Sitten hän lähti.
3
Ajaessaan takaisin taloonsa Koivisto mietiskeli. Miksi Satakunnan Työn toimitus räjäytettiin? Ja kenen toimesta? Oliko asialla Ku Klux Klan? Tai jokin ääriryhmä? Terroristien itsemurhat ja heidän yleiskansallisuutensa. Koivisto heitti sikarin maahan. Sitten hän ajoi Porin Tietokonekeskukseen.
Sieltä hän palasi pian erittäin iloisena. Sitten lähti ajamaan kohti Helsinkiä.
Siellä hän ajoi Suomen Vapaudenpuolueen toimistoon. Kaikkialla näkyi ulkomaisia miehiä. Koivisto varoi tarkoin miehiä ja pääsi pujahtamaan autotalliin. Siellä oli monta nopeaa autoa, mm. yksi Lamborghini. Sitten Koivisto meni varastoon, joka oli autotallin vieressä. Siellä oli aseita, kuten parikymmentä Suomi-konepistoolia. Seinillä riippui Ku Klux Klanin ja Ruotsin Vapauspuoleen tunnuksia. RVP, kuten SVP:kin, olivat puolifasistisia järjestöjä. Koivisto hymyili ja otti pari kuvaa aseista ja tunnuksista. Sitten hän kääntyi lähteäkseen, mutta ovella seisoi kaksimetrinen mies. Koivisto nielaisi. Mies alkoi liikkua. Koivisto työnsi kätensä hitaasti taskuun. Poisti Browningin varmistimen ja veti. Mies vain käveli kohti Koivistoa. Koivisto ampui miestä jalkaan. Mies pysähtyi ja veti oman Coltinsa esille. Koivisto löi miestä mahaan. Ei vaikutusta. Sitten potkaisu mahaan. Mies käpertyi ja Koivisto ryntäsi ulos vajasta. Hän juoksi Ferrariin ja lähti. Hän ajoi kohti Supon toimistoa. Siellä hän teki ilmiannon SVP:stä. Poliisit pidättivät kaikki sen jäsenet. MuidenSVP:n piiritoimistojen henkilöstö vangittiin. Ruotsiin annettiin tieto RVP:stä. Koivisto sai luvatut 250 000 markkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)