Tekstin lopussa paljastan jotain parista tulevasta kirjaprojektista. En ole näköjään osannut aina vastata suoraan kysymyksiin, en esimerkiksi lopussa esitä mitään arveluja siitä, mikä kotimaisia kirjoittajia voisi innostaa Cthulhu-projektiin - luulisin että niitä kirjoittajia ei tarvitse erikseen usuttaa!
Ensimmäinen mieleen tuleva kysymys kirjasta on luonnollisestikin se onko itse Paavo Väyrynen tietoinen kirjasta tai jopa mahdollisesti lukenut sen?
Millainen syntytarina tällä kirjalla on? Käsittääkseni kirja saatiin tehtyä pikavauhdilla.
Jos nyt oikein muistan, niin Tuomas Saloranta ja Niko Aslak Peltonen saivat joulukuun alussa baarissa idean, että tämmöisen kirjan voisi tehdä, ja esittelivät asian Facebookissa seuraavana aamuna. Huomasin asian ja sanoin, että vien asian Turbatorin Harri Kumpulaiselle. Tältä tuli vastaus alle tunnissa, että tehdään kirja, että päästään vittuilemaan. Ilmoitin tämän sitten saman tien Facebookissa ja parissa tunnissa kirjan kirjoittajat olivat ilmoittautuneet mukaan. Vesa Kataiston outo puhe, joka aloittaa kirjan, oli käytännössä jo valmiina, Vesan piti vain muuttaa viittaussuhteita muistaakseni Pohjois-Koreasta Cthulhu-mytologiaan sopivaksi. Kuvittaja Ossi Hiekkala lupautui tekemään kannen normaaleja taksojaan halvemmalla, koska piti ideaa niin sopivan älyttömänä. Tekstit olivat kasassa parissa viikossa, itse taitoin kirjan nopeasti ja Ossi hoiti kannenkin layoutin loppuun asti. Jos ei olisi tullut joulua väliin, koko opus olisi valmistunut alle kolmessa viikossa.
Kirja julkaistiin vaalien alla Metsän Mustan Paavon ollessa presidenttiehdokkaana. Minkälaista palautetta kirja on saanut, onko sitä mahdollisesti ymmärretty väärin tai syytetty mediapelistä?
Kai se julkisuus oli lopulta niin pientä kuitenkin, ettei tällaisia syytöksiä kenellekään tullut mieleen esittää, ainakaan omiin korviini ei ole kuulunut mitään. Olisi tietysti hieno lukea Nykypäivän tai Maaseudun Tulevaisuuden arvio tästä. Jos tämä jotain aiheutti, niin varmaan enemmänkin toi Väyryselle pari ääntä lisää!
Minkä kokoinen painos kirjasta otettiin? Onkohan kirjasta koskaan tulossa uusintapainosta?
150 kappaletta eli todella vähän. En usko että uusintapainosta tulee, ellei sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun tämän kaikki digipainetut kappaleet hajoavat käsiin ja teksti putoilee sivuilta... mikä tietysti on itsessään lovecraftlaista!

Olen kääntämässä Lovecraftin esseetä "Supernatural Horror in Literature" Savukeitaan aloittamaan kauhuklassikkosarjaan, jossa on tullut jo yksi nide Sheridan Le Fanua. Kirjan pitäisi ilmestyä ensi keväänä, riippuen hiukan apurahatilanteesta. Lisäksi olen itse kirjoittanut pienoisromaanin, josta en vielä tiedä, missä muodossa se ilmestyy - Lovecraft on siinä itse pääosassa, mutta tarina edustaa enemmänkin vaihtoehtohistoriaa eikä siinä sinänsä ole mitään yliluonnollista. En tosin itse tiedä tällä myöskään sitä, olenko kauhean tyytyväinen valmistuneeseen tekstiin, ehkä muokkaan sitä joka tapauksessa vielä raskaasti. Lisäksi on puhuttu ainakin yhdestä uusien, Suomeen sijoittuvien Cthulhu-tarinoiden kokoelmasta.
Hieman yleisempänä kysymyksenä: miksi Lovecraft ja Cthulhu jaksavat yhä edelleen kiinnostaa lukijoita ja kirjoittajia?
Jotain siinä todellakin on, koska Lovecrafthan valittiin ensimmäisenä spekulatiivisen fiktion kirjoittajana arvovaltaiseen Library of America -sarjaan, vasta hänen jälkeensä tuli esim. Philip K. Dick eikä jotakuta Heinleinia ole sarjassa julkaistu lainkaan. Se kertoo ainakin, että Lovecraftin kulttuurinen merkitys on suuri, suurempi kuin faniympyröissä usein tulee ymmärtäneeksi. Lovecraftilla on jo pitkään ollut sivistyneitä puolustajia, kuten esseisti Colin Wilson. Muistaakseni myös arvovaltainen kirjallisuudentutkija Harold Bloom on sanonut viettäneensä unettomia öitä Lovecraftia luettuaan. Lovecraft ei siis ole yksiselitteisesti huono kirjailija, niin kuin monet vieläkin tapaavat sanoa.
Kai kyse on siitä, että Cthulhu-mytologiassa (josta Lovecraft ei ilmeisesti itse tykännyt puhua) kirjailija loi sen verran vahvoja visioita, että muut kirjailijat eivät ole sitä kyenneet ylittämään. Cthulhu vertautuu monella tapaa Tolkienin Keski-Maahan - kumpikin loi omassa lajityypissään visioita ja ideoita, joiden päälle muut ovat rakentaneet. (Kovaksikeitetyn dekkarin puolella vastaavia tekijöitä olisivat Dashiell Hammett ja Raymond Chandler sekä myös James M. Cain.) Cthulhu on taipunut niin moneen elokuvista tietokonepeleihin, että mythos on varmasti alkanut hallita ajatteluamme jollain laajemmalla tasolla, siitä on tullut kulttuurinen vertauskuva, jonka tunnistamme välittömästi. Lisäksi ajatus vihamielisistä jumalista vetoaa hyvin paljon ateisteihin ja vapaa-ajattelijoihin, joita uskoisin Lovecraftin lukijoissa paljon olevan.
Miten näet, voisiko Suomessa syntyä uusi, vaikka edes pienimuotoinen, Lovecraft-innostus joka saisi useamman harrastajakirjoittajan kirjoittamaan uusia, mahdollisesti jopa toisiinsa nivoutuvia myytos-tarinoita? S. Albert Kivinenhän yritti aikoinaan juurruttaa Cthulhun tarustoa toimimaan suomalaisella maaperällä, ja ainakin Boris Hurtta innostui tästä ideasta. Yksi novellikokoelmakin, Kultainen naamio, saatiin aikaiseksi. Millä lähestymiskulmilla myytos saisi harrastakirjoittajat innostumaan Suomessa vuonna 2012 ja eteenpäin?
Kyllä varmasti, kuten sanoin, tällaisesta antologiasta on puhuttu. Aiemmat yritykset istuttaa mythosta Suomeen eivät ole onnistuneet, koska Suomessa ei ole ollut otollista maaperää, täällä on niin paljon keskitytty ja panostettu yhteiskunnalliseen realismiin. Tilannehan on muuttumassa, monet nuoret kirjailijat kirjoittavat scifiä, spefiä, fantasiaa, kauhua, uuskumma, arkikummaa tms. Sama näkyy elokuvissa (Sauna, Iron Sky, War of the Dead, Rare Exports jne.). Kulttuuri on muuttumassa enkä pitäisi ihmeellisenä, vaikka kohta ilmestyisi ensimmäinen mythos-romaanikin Suomeksi. (Vai onkos joku Hurtan romaaneista jo sovitettavissa lovecraftlaiseen maailmaan?)
Yksi asia, mikä asiaa on myös haitannut, on suomalaisen kirjallisuuden panostus siihen, että pitää aina kirjoittaa omista hahmoista. Pastisseja ja parodioita on aina pidetty täällä oletusarvoisesti huonompana kirjallisuutena, vaikka pastissit ovat olleet ulkomaisessa genrekirjallisuudessa yksi kantava voima, niin scifin, kauhun kuin dekkareidenkin puolella, ja asetelma on vasta nyt tulossa Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti