perjantaina, huhtikuuta 05, 2013

Erään kirjan syntyhistoriaa, eli kertomus Misantropian historiasta

Kokoamani ja toimittamani teos Misantropian historia lienee tullut painosta ja on saatavilla. En ole varma, koska en ole nähnyt kirjaa enkä ole itse asiassa saanut siitä edes kustannussopimusta.

Sinänsä en pidä ihmeenä, että näin on, koska kirjan tekeminen on ollut todella vaivalloista. Välillä on tuntunut siltä, että kirja on kirottu eikä se ikinä ilmesty - ja varmasti moni olisi jo nakannut hankkeen katuojaan moneen kertaan, jos olisi ollut minä. 

Idea ihmisvihan historian kartoittamisesta syntyi yli neljä vuotta sitten, kun Matti Juhani Saari toteutti Kauhajoen koululla traagisen ja merkityksettömyydessään typerän kouluampumisen. (Yritin tapailla asiaa jo tällaisessa miniesseen tapaisessa runoblogissani.) Saaren touhuilla ei ollut ilmeisesti minkäänlaista ideologista taustaa, mutta sen sijaan Pekka-Eric Auvinen oli kunnostautunut ihmisvihan julkisena kannattajana pitämällä päällään muun muassa "Humanity is overrated" -paitaa. Tajusin, että ihmisvihalla on historia tai että ainakin sen takana on eri aikoina erilaisia ideologioita. 

Hahmottelin ideaa paperilla ja pistin apurahahakemuksia vetämään. Sekä Suomen tietokirjailijat että Alfred Kordelinin säätiö tukivat hanketta, mutta huomasin nopeasti, että idea oli itselleni liian vaativa. Nietzschestä esimerkiksi olisi pitänyt kirjoittaa asiantunteva essee enkä tiedä, miksi olin kuvitellut, että osaisin sellaisen tehdä tutustumatta aiempaa laajemmin Nietzschen tuotantoon sekä sitä käsitteleviin kommentaareihin. Sama kävi monien muidenkin aiheiden kanssa, joita olin tapaillut. Ongelmaksi ylipäätään muodostui se, etten löytänyt kunnollista kokonaiskatsausta aiheesta. 

Sain aloitettua kirjoittamisen Pasan ja Atpon Eniten vituttaa kaikki -kirjoista ja -blogista. Myöhemmin kirjoitin Molièren Ihmisvihaajasta. Kummastakin tekstistä jopa ilmestyi jonkinlainen versio eri lehdissä (Molière Hesarissa ja Pasa ja Atpo kuopatussa KirjaIN-lehdessä). Teksteihin sain ideoita Kalle Haatasen kirjasta Ei voisi vähempää kiinnostaa, joka oli muutenkin sen verran hyvä opus, että välillä mietin, onko siinä jo käsitelty koko aihepiiri. 

Mutta tähän homma sitten jäikin. Apurahat olivat jo menneet sen sileän tien, todennäköisesti niillä tehtiin jotain muita kirjoja. Kaksi artikkelia oli valmiina, lopusta ei mitään tietoa. 

Jonathan Swift
Jossain vaiheessa puhuin Juha-Heikki Tihisen kanssa, että tekisimme kirjan yhdessä. Olin törmännyt Juha-Heikkiin kirjamessuilla ja hän oli sanonut kirjoittavansa Jonathan Swiftistä artikkelia ja suunnittelevansa laajempaa ihmisviha-aiheista esseekokoelmaa. Ehdotin yhteistyötä ja pidimmekin useita palavereja aiheesta, mutta ei siitäkään sitten mitään tullut, syystä tai toisesta. Minullakin pukkasi koko ajan muita kirjaprojekteja eikä kuopatulta näyttävän kirjan valmisteluun välttämättä enää olisi saanut apurahoja. 

Asiaa yli vuoden verran tuskastuneena pyöriteltyäni tajusin, että pystyisin tekemään kirjan toimitettuna artikkelikokoelmana, sen verran kuitenkin tunnen filosofian ja kulttuurihistorian tutkijoita ja harrastajia. Aloin tuntea jo pelkoa siitä, että apurahoja perittäisiin minulta takaisin - en tiedä, oliko peloissa perää, mutta esimerkiksi Suomen tietokirjailijat vaatii, että hankkeista tehdään kunnollinen selvitys ennen kuin uutta apurahaa voi saada. Olisiko pitänyt kirjoittaa: "En pystynyt tekemään kirjaa, mutta kirjoitinpa pari artikkelia, jotka on myös julkaistu? Kai tämä on ok?"

Epäilyistäni huolimatta kirja saatiin uudestaan käyntiin! Tuukka Tomperi varsinkin oli suuri apu, kun haalin kirjoittajia kasaan, suuri kiitos siitä! Tuukka taisi jossain vaiheessa sanoakin, että niin&näin voisi olla myös kiinnostunut kirjan julkaisemisesta - mutta eivät voisi maksaa mitään. Kirjoittajien haalimisessa meni tietysti aikaa, mutta uskalsin joka tapauksessa lähestyä kustantajia. Savukeitaan Ville Hytönen oli periaatteessa kiinnostunut, mutta arveli, ettei artikkelikokoelma kiinnosta ostajia riittävästi. En muista, kävikö idea jollain muulla kustantamolla vielä, mutta Anna-Riikka Carlson, joka oli silloin Avaimeksi muuttuneessa BTJ:ssä kustannuspäällikkönä, oli siitä kiinnostunut. Sovimme hankkeesta alustavasti ja sovimme tekijänpalkkiokseni tuhat euroa. Kirjoittajille olisi maksettu sata euroa per teksti, mutta sekään ei innostanut esimerkiksi Jyrki Vainosta, jolta tilasin tekstin Jonathan Swiftistä kun näytti, että Juha-Heikki Tihinen ei omaansa ehdi tehdä. (En tiedä, ilmestyikö hänen mainitsemansa kolumni koskaan.) Jyrki sanoi että sadan euron palkkio laadukkaasta artikkelista on naurettava. En voinut väittää vastaan. 

Nietzsche
Kirja alkoi kuitenkin valmistua ja artikkeleita tipahdella minulle viime vuoden keväällä. Seassa oli monia hyviä, Jussi K. Niemelän perusteellinen Nietzscheä ja Schopenhaueria käsittelevä essee, Tapani Kilpeläisen aivan erinomainen modernismin ihmisvihaa käsittelevä teksti, Tomi Kiilakosken perusteellinen kirjoitus Columbinen koulusurmaajista sekä Pekka-Eric Auvisesta, Anssi Hynysen sujuva katsaus misantropiaan antiikissa... Itse onnistuin kirjoittamaan uudet tekstit markiisi de Sadesta sekä dekkarien ihmisvihasta (jossa käsittelen lähinnä Jim Thompsonia ja Patricia Highsmithiä) sekä aloitin pitkän johdantoartikkelin kirjoittamista. 

Kevään lopulla tuli kuitenkin ilmoitus, että Avain lopettaa yleisen tietokirjallisuuden (sekä kaunokirjallisuuden) julkaisun ja että Anna-Riikka Carlson vaihtaa WSOY:n kaunokirjallisuuden kustannuspäälliköksi. Tämä tarkoitti sitä, että Avain ei Misantropian historiaa julkaisisi. Olin tietysti aivan käärmeissäni ja varmasti näytin sen sähköposteissani, mitä olen jälkeenpäin katunut (ja myös pyytänyt anteeksi). Vetosin siihen, että teoksesta on tehty alustava, vaikkakin suullinen sopimus, ja että Avaimen on julkaistava teos, mutta eivät antaneet periksi. Kirja jäi ilman kustantajaa. 

Lähestyin uudelleen Savukeitaan Ville Hytöstä. Tämä oli edelleen sitä mieltä, että kirja olisi kiinnostavampi yksittäisen kirjoittajan esseekokoelmana - ja oli tietysti aivan oikeassa, olen samaa mieltä itsekin -, mutta sanoi ettei Savukeidas pysty maksamaan tuhatta euroa enempää. Tein pienen laskelman ja epätoivoisena ehdotin, että minulle maksettaisiin teoksen toimittamisesta ja neljästä artikkelista yhteensä 500 e ja kirjoittajille 50 e per teksti. Hytönen sanoi, että siinä tapauksessa voidaan harkita. Kysyin vielä kirjoittajilta, kävisikö tämä diili heille vai pitäisikö vielä lähestyä muita kustantajia. Olin itse niin tuskainen asian - ja tulevien apurahojen - suhteen että minulle olisi kelvannut lähes mikä tahansa diili. Kirjoittajat onneksi hyväksyivät Savukeitaan, kustantamolla on kuitenkin tiettyä uskottavuutta. 

Ja nyt kirja on siis ilmestynyt.

Kritiikin uutiset 3/2012
Koen pientä häpeää siitä, että viimeistelin joitain tekstejä melko rennolla otteella. Natsismia käsittelevä kohta johdantoartikkelissani esimerkiksi on varmasti tuskallisen pinnallinen eikä kestä kriittistä tarkastelua. En siinä vaiheessa yksinkertaisesti viitsinyt paneutua asiaan, kun halusin vain saada opuksen pois käsistäni. En voi syyttää tästä kuin itseäni, koska minunhan olisi pitänyt paneutua asiaan jo alun perin. Huono omatunto iski uudestaan tänä aamuna, kun luin vessassa istuessani Aleksis Salusjärven pääkirjoitusta Kritiikin uutisiin 3/2012. Siinä Salusjärvi kirjoittaa köyhyyden ja taiteen tekemisen suhteesta: "Tienestien perässä alkaa päästää itseään vähän helpommalla. Mutkat tulee oikaistuiksi ja lopulta ajattelun korvaa asennoituminen. (...) Viimeistelystä lipsuminen käy laiskan ajattelun oikeutuksesta." Juuri näin taisi parissa kohdassa käydä, vaikka kyse ei ollutkaan sen kummoisemmasta tienestistä. Kirjasta saamallani palkkiolla pystyn juuri ja juuri maksamaan yhden kuukauden elatusmaksun sekä asuntolainan lyhennyksen. 

Yllä olevan tarkoitus ei ole toimia minään antimainoksena. Kirja on hyvä, paikoitellen suorastaan erinomainen - tässä sisällysluettelo. Kirja ei ole kattava katsaus (sikäli kuin sellaista tästä aiheesta voi edes olla), mutta paljon siitä, mitä erillisissä esseissä ei käsitellä, käsittelen johdantoartikkelissa. Näin esimerkiksi Jonathan Swift, josta ei lopulta tullut omaa tekstiään. 

En myöskään halua moittia kirjoituksellani ketään, vaikka olenkin maininnut ihmisiä ja kustantamoita nimeltä. On suurelta osin täysin omaa syytäni, että kirjaprojekti meni näin hankalaksi. Mielelläni esiintyisin nyt esikoisesseekirjan tekijänä. Nyt olen vain artikkelikokoelman toimittaja. Ja niitähän Suomessa piisaa.

4 kommenttia:

Aino Sutinen kirjoitti...

Kiinnostavaa, kiitos kun avasit näitä kuvioita. Ja onnea kirjan julkaisusta.

Juri kirjoitti...

Kiitos, Aino!

Juha Toivonen kirjoitti...

Kiitän myös mielenkiintoisesta ja virkistävän avoimesta näkökulmasta julkaisumaailmaan, jota blogi on useamminkin sivunnut. Tuollaistahan se taitaa useimmiten olla ihmisen aherrus... Onnea kirjan julkaisusta - ja onnea tuleviin projekteihin!

Juri kirjoitti...

Kiitos, Juha! Avoimuus on näköjään johtanut siihen, että kustantaja ei ole minuun yhteydessä...