Olen aina ollut kiinnostunut kirjoitetusta erotiikasta ja pornografiasta. Kaverini väitti aikoinaan, että olisin löytänyt Herra Jackin ihmeellisen huoneen jo ala-asteikäisenä Pormestarinluodon sivukirjaston hyllystä, mutta itse sanon, että se tapahtui vasta yläasteella. Olin siinä vaiheessa jo vanha tekijä, ja uuden materiaalin löytäminen omien mielikuvien lisäksi oli tietysti hyvin jännittävää ja hauskaa. Jo tuossa vaiheessa, noin 15-vuotiaana, kolusin divareita ja kirpputoreja, ja aloin kerätä itselleni pornografiakokoelmaa - mutta vain kirjallista, kuten Gummeruksen Erotica-sarjaa. Pornolehtiä en ole koskaan kerännyt eikä minulla ole niihin sellaista elimellistä suhdetta kuin monilla ikäisilläni ja minua vanhemmilla miehillä.*
Jossain vaiheessa kiinnostus erotiikkaan muuttui jo enemmän työksi eikä vain puuhasteluksi. Olen kirjoittanut kirjallisesta erotiikasta ja pornografiasta itse asiassa jo useita kirjoja: Ville Hännisen ja Vesa Sisätön kanssa tehdyt Erotican (alaotsikko: 69 kiihottavaa kirjaklassikkoa) sekä Erotiikan taitajia (Avaimen eli entisen BTJ Kirjastopalvelun julkaisema hakuteos) ja amerikkalaista kioskikirjallista pornoa luotaavan Pulpografia Erotican. Jossain Instagram-arvostelussa moitittiin Erotiikan taitajien lähtökohtaa, jossa keski-ikäiset setämiehet kirjoittavat pornosta, mutta jokainen, joka lukee kirjat, tajuaa, että olemme avarakatseisempia kuin tavallinen setämies.
Olen myös itse kirjoittanut pornoa: liian pitkän ja kokeellisen novellin, jota Hustler ei julkaissut (!), sekä neljän omakustanteena ilmestyneen romaanin sarjan salanimellä Mikael X. Messi: Lausteen himokämppä, Mynämäen motellin munamällit, Runkkuloma Rivieralla ja Varissuon varvimestarit (eli ns. Varsinais-Suomi-kvartetti). Näitä täydensi Mikael X. Messin isoisän Sigfrid X. Messin kirjoittamaksi väitetty paljastusromaani Karjalan kalmonhässijät, joka sijoittuu Itä-Karjalan keskitysleireille sodan aikaan. Kirjoilla on vähintään pientä kulttimainetta. Lisäksi olen koonnut kaksi eroottista antologiaa: vanhoista lehtinovelleista koostuvan Asentoja (Turbator 2007) ja sadomasokistisia novelleja keräävän Tuskan ja hurmion (Turbator 2012).
Mutta tuntui, että jotain minulla vielä olisi annettavana tästä lajityypistä. Olen viime aikoina tehnyt kirjasarjaa suomalaisen kirjallisuuden lajityypeistä: vuonna 2016 ilmestyi länkkäreitä käsittelevä Wild West Finland, 2020 kauhua käsittelevä Kuoleman usvaa ja pimeyttä ja viimein tämän vuoden kesäkuussa Kiiman kutsuhuuto, jossa käyn läpi suomalaisen kirjallisuuden erotiikkaa ja pornografiaa aina 1600-luvulta saakka tähän päivään (ensimmäinen mainittu kirja on siis Gustaf Filip Creutzin Atis ja Camilla; kansanrunoutta en käsittele). Kirja oli alun perin vitsi, jota heittelin, kun olin saanut Kuoleman usvaa -kirjan valmiiksi - saatoin Facebookissa sanoa, että seuraavaksi sitten suomalaista pornoa. Olisi pitänyt jo silloin tajuta, että vitsi muuttuu todeksi - varsinkin kun aiheesta ei ollut minkäänlaista kokoavaa kirjaa. Se oli siis suorastaan pakko tehdä. Sain hommaan Suomen tietokirjailijoilta kohtuullisen apurahan (mutta se jäi ainoaksi; en ole varma, montaako hain, mutta ainakaan ne eivät tärpänneet), ja ryhdyin hommaan.
Minulla oli tietysti aiheesta jo erilaisia tekstejä eri lähteissä. Eroticaa ja Erotiikan taitajia tehdessäni olin jo käynyt läpi joitain suomalaisia eroottisia tekstejä. Eroticassa on esimerkiksi artikkeli suomalaisten pornolehtien lukijankirjeistä. Olin kirjoittanut aiheesta mielestäni todella viihdyttävän pidemmän tekstin, jonka olin julkaissut omakustanteisessa Pulp-lehdessäni, ja Eroticassa on siitä lyhennetty versio. Pidempi versio on mukana myös Sotaa, sutinaa, seikkailuja -kirjassa, johon olin koonnut suomalaista käyttökirjallisuutta käsitteleviä tekstejäni. Lisäksi Asennoissa ja Tuskassa ja hurmiossa oli alku- tai jälkisanat. Jotain olin kirjoittanut blogiin tai jopa Facebookiin, jossa olin julkaissut joitain arvosteluja suomalaisista seksikirjoista. Kokosin ensiksi kaikki nämä tekstit yhteen, ja rupesin niiden ympärille kokoamaan laajempaa tarinaa.**
Tapa tehdä kirjaa näin oli kuitenkin raskas, kun vanhat tekstit eivät välttämättä enää vastanneet omaa näkemystäni tai niistä löytyi korjattavaa, ja lisäksi niistä tuli tekstiin toistoa, jota oli vaikea saada editoitua pois. Oli myös vaikea saada vanhoja tekstejä jäännöksettömästi sopimaan kirjan kronologiaan ja temaattiseen järjestykseen. En silti osaa sanoa, olisinko pystynyt kirjoittamaan kokonaista kirjaa täysin puhtaalta pöydältä (ja ylipäätään uskon, että kukaan ei tee kirjaa aiheesta, josta ei olisi jo jotain kirjoittanut).
Mutta jotenkin siitä silti selvisin. Kun ei ollut kuin yksi apuraha, kirjoitin kirjan aika nopeasti: aloitin kokoamis- ja kirjoitustyön keväällä 2023, ja kesäloman jälkeen kävin toden teolla kirjan kimppuun (muistaakseni luin kesällä aika paljon kotimaista erotiikkaa). Käsikirjoituksen jätin jo tammikuun lopussa. Syksy -23 oli vähän stressaavaa aikaa ja käytin paljon unilääkettä, mutta toivottavasti se ei kirjassa näy. (Uniongelmat ratkesivat vasta myöhemmin, kun siirryin nukkumaan yksin toiseen huoneeseen.)
Alun perin tarkoitukseni oli käsitellä vain selkeästi kiihottamistarkoituksessa kirjoitettua ja julkaistua kirjallisuutta eli käytännössä pornografiaa, ja minulla oli valmiina jonkinlainen listaus käsiteltävistä teoksista. Olin ajatellut aiheen varhaisvuodet käsitellä parilla sivulla muutaman sitaatin avulla, käytännössä vain mainitsemalla muutaman teoksen. Aikajanan oli tarkoitus mennä suunnilleen näin:
- 1910- ja 1920-lukujen ensimmäiset kokeilut (Minervan eroottinen sarja, jossa pari suomalaista kirjaa)
- 1930-luvun lukemistolehtien erotiikka (Meidän kesken ja Kiki)
- 1960-luvun ensimmäiset, Ruotsissa painetut suomenkieliset seksipokkarit, ja uuden kirjallisuuden eroottiset kuvaukset, mukaan lukien ensimmäiset varsinaiset seksikirjat (antologia Rakastaa ja muutamia muita)
- seksilehtien historiaa Jallusta ja Kallesta 1950-1960-luvuilta alkaen
- 1970-luvun seksipokkarit, joissa jonkin verran suomalaisia kirjoja, sekä pornolehtien lukijankirjeistä koostetut teokset plus 1970-luvun vaihe, jossa kirjailijat kirjoittivat omalla nimellään pornolehtien novelleja
- 1980-1990-lukujen kokeellinen erotiikka ja 2000-luvun feministinen posterotiikka
Mutta jossain vaiheessa tajusin, että kaunokirjallista erotiikkaa ja pornografiaa ei voi erottaa näin kategorisesti toisistaan, varsinkin kun luin Armas Niemisen klassikkotutkimuksen Taistelu sukupuolimoraalista (1951), joka iästään huolimatta vaikutti edelleen relevantilta. Niemisen kirja vaikutti omaan teokseeni niin, että minun oli pakko käsitellä laajemmin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirjallisuutta, jossa otettiin monin tavoin kantaa yhteen ajan suurista kysymyksistä eli prostituutioon. Ylipäätään avioliitosta käytiin tuolloin laajaa keskustelua, jossa radikaaleimmat ehdottivat jopa porvarillisen avioliiton lakkauttamista - kirjoitin lopulta oman alaluvun varhaisen työväenliikkeen erootikoista, kuten A. F. Tannerista ("pymppyteoreetikko", kuten hän itse kertoo häntä haukutun), joista jotkut jopa ehdottivat - nykyistä termiä käyttääkseni - polyamorisia avioliittomalleja. Myös ruotsinkielisessä kirjallisuudessa ilmestyi tuolloin hyvinkin radikaaleja tekstejä, joita tosin omassa teoksessani lähinnä luonnehdin tutkimuskirjallisuuden pohjalta.
Näiden tekstien mukaanotto taas vahvisti sen, että mukana on myös uudempaa seksiä käsittelevää tietokirjallisuutta, myös hämäriä ohjekirjoja ja oppaita. Kaikkea tältäkään alalta en kuitenkaan käsittele, en esimerkiksi jaksanut käydä läpi Osmo Kontulan laajaa tuotantoa, vaikka siitä olisi voinutkin irrota kiinnostavia analyyseja muuttuvista tavoista suhtautua seksuaalisuuteen.
Toisin sanoen jouduin ottamaan mukaan ison määrän kaikenlaista kaunokirjallisuutta, jossa eroottiset tunteet näyttelevät suurta osaa: Juhani Ahon teoksia, Volter Kilpeä, Johannes Linnankoskea, Ain'Elisabeth Pennasta, Aarne Orjatsaloa, Irmari Rantamalaa... Ruotsinkieliseltä puolelta teoksessa vilahtavat ainakin Rolf Lagerborg ja Adolf Paul, joka kirjoitti ensimmäisen fiktiivisen proosatekstin Jack the Ripperistä. Lisäksi toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta piti nostaa vielä kaikenlaisia teoksia, joita en ollut alun perin ajatellut käsitellä. Ylipäätään teoksestani tuli korkeakirjallisempi kuin alun perin piti, mutta se oli varmasti vain hyvä, sillä pelkkää matalamielistä pornografiaa käsittelevä teos jäisi vähemmälle käytölle kuin koko alaa käsittelevä. Tietenkään noissa luettelemissani sata vuotta vanhoissa kirjoissa ei ollut eksplisiittisiä seksikohtauksia eikä mikään ajan suomalainen kirja muistuta viktoriaanisen kauden klassikkoja, kuten vaikkapa Herra Jackin ihmeellistä huonetta.
Ongelmaksi vain muodostui se, että erotiikka ja pornografia ovat sillä tavalla epäitsenäisiä genrejä, että mikä tahansa kirja voi olla erotiikkaa tai pornografiaa. Luulen tai itse asiassa tiedän, että en missään nimessä käsittele tai edes mainitse kaikkia suomalaisia teoksia, jotka sisältävät erotiikkaa enemmänkin kuin mausteeksi. Toisaalta joillekin erotiikkaa ei tarvitse olla edes kovin paljon, jotta heille teos nousee erotiikan asteelle - minulle esimerkiksi suositeltiin Hannu Ahon Saaraa ja sanottiin, että se pitäisi ottaa mukaan. Luin kirjaa puoliväliin enkä löytänyt yhtään varsinaista eroottista kohtausta. Kirjan kuvaukset 1970-luvun Tampereelta olivat eläviä ja kiinnostavia, mutta jätin teoksen sitten lopulta käsittelemättä.
Vastaavia tapauksia oli muitakin, esimerkiksi Harri Sirolan maineeltaan rajussa Abiturientissa oli lopulta yllättävän vähän seksiä ja erotiikkaa, mutta Sirola on kuitenkin mukana teoksessa, sillä hän kirjoitti myös pornolehtien novelleja. Kirjassani käsittelen hänen Harriet Sirola -nimellä kirjoittamaansa juttua, jossa nainen pukeutuu joulupukiksi ja lähtee härnäämään perheitä jouluaattona. Tiedän, että Sirola teki muitakin pornonovelleja lehtiin, mutta tämä oli ainoa, jonka ehdin tätä tarkoitusta varten löytää. Myös Anna-Leena Härkösen Häräntappoase oli teos (en ollut sitä aiemmin lukenut), josta olisin odottanut löytäväni enemmän erotiikkaa, mutta käsittelen sitä joka tapauksessa. Itse asiassa monet 1980-luvun teokset, joilla on jotenkin kihelmöivä maine, olivat yllättävän vähäseksisiä - tässä on ilmeisesti kyse juppivuosikymmenen erotiikkaa suitsivasta moralismista. Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä on 80-luvun kirja, mutta mentaliteetiltaan osittain enemmän vapaamielisemmän 70-luvun kirja. (Tosin siinä syytetään 70-lukulaisia ahdasmielisyydestä - historia on ristiriitaista!)
 |
| Viattomamman ajan Kalle amerikkalaisine pin up -kansineen. |
Kirjassani käsittelen siis myös pornolehtiä. Näiden kohdalla aika loppui minulta pahasti kesken, ja ehdin käydä läpi säännönmukaisesti vain paria lehteä enkä minkään kohdalla kaikkia vuosikertoja. Tämä varmasti näkyy kirjassa sisällön epätasapainoisuutena - miksi Jallun ja Kallen varhaisvuosia käsitellään niin tarkkaan, mutta 1980- ja 1990-lukujen vuosikertoja ei? En myöskään kokenut, että minulla olisi ollut resursseja jo poistaa, lyhentää tai muuten muokata jo kirjoittamaani materiaalia (kirjoitan tekstin aina suoraan "valmiiksi", en tee esimerkiksi muistiinpanoja, joita sitten muokkaisin), koska sen läpikäymiseen olisi kulunut useita päiviä, ja deadline nakutti takaraivossa. Onneksi sain ratkaisevassa kohdassa isältäni kaksi kassillista 1980- ja 1990-lukujen pornolehtiä, jotka läpikäymällä sain mielestäni riittävän kuvan lehtien sisällöstä, esimerkiksi Juhani Salomaan päätoimittamista Kalleista, jotka olivat kuin härskiä Pahkasikaa. Kävin kyllä läpi Erotiikan Maailman 90-luvun vuosikertoja, kun etsin Riku Korhosen novellia - tässä kohtaa pääsin vertaamaan julkaistua tekstiä myös Rikun lähettämään alkuperäiskäsikirjoitukseen. Voitte uskoa, että pornolehtien lukeminen yliopiston kirjaston lukusalissa ei ole aivan helppoa: pelkäsin koko ajan joutuvani Jodeliin "jonain vanhana äijänä, joka lukee pornoa yliopistolla". (Tosin kukaan ei ole ainakaan raportoinut tällaisesta.)
Oli miten oli, Kiiman kutsuhuuto on varmasti ainoa kirja nyt ja koskaan, jossa käsitellään edes tällä tarkkuudella Juha Watt Vainion, Martti Huuhaa Innasen, Jorma Ojaharjun, Hans Selon ja kumppanien 70-luvulla kirjoittamia seksinovelleja. Esimerkiksi Vainion elämäkerrassa ne ohitetaan hyvin ylimalkaisesti. (Tosin tätä kirjoittaessani tajuan, etten tullut tarkistaneeksi Arto Leivon kirjoittamaa Ojaharjun elämäkertaa, joka ilmestyi viime vuoden puolella, mutta pahaa pelkään, ettei sielläkään asiasta puhuta.)
 |
| Meidän kesken -lehden hienoa kuvitusta, tekijänä nimimerkki Walker. |
Käsittelen myös 1930-luvun harvoja miestenlehdiksi laskettavia lukemistolehtiä, joissa on pääasiassa novelleja ja jatkokertomuksia. Näitä olivat Suomessa Hehku (jonka ilmestyminen lopetettiin viranomaisten päätöksellä), Meidän kesken ja Kiki. Näistä eniten erotiikkaa oli ehkä kerran tai kaksi ilmestyneessä Hehkussa (Kansalliskirjastossa ei ole ensimmäiseksi ilmestynyttä numeroa, joten sen olemassaolo ei ole täysin varma) ja Miesten kesken -lehdessä. Kävin läpi digitoidut Miesten kesken -lehdet ja kirjoitin niiden novelleista ja joistain artikkeleista pari sivua mielestäni aivan käypää materiaalia tyypittelemällä tarinoita, niiden kirjoittajia ja teemoja. Jokaisen kohdalla jouduin toteamaan, että tekstit on julkaistu salanimillä, joiden takana olevaa todellista ihmistä ei tiedetä.
Kirjan vedosvaiheessa paljastui kuitenkin, että novellit eivät ole suomalaisia alkuperältään, vaan peräisin ruotsalaisesta emolehdestä Parisienista, jonka materiaalit vain lokalisoitiin suomalaiseksi. Itse lehdistä tämä ei käynyt millään tavalla ilmi. Sain ujutettua tekstiin vielä maininnan tästä ja toteamuksen, että novellit ovat mahdollisesti käännöksiä. Myöhemmin on käynyt ilmi, että näin tosiaan on, mutta kirjaa en pysty enää muuttamaan. (Kansalliskirjaston työntekijä Marko Jussila on vapaa-ajallaan käynyt lehtien sisällysluetteloita läpi ja listannut kaikki käännökset ja niiden alkuperäiset nimet tekijöineen, mutta en tiedä, aikooko hän julkaista löydöksiään laajemmin - nyt ne on tietääkseni julkaistu vain kioskikirjallisuuteen keskittyvässä Pulpetti-ryhmässä.)
Meidän kesken -lehden novellit eivät ole ainoa esimerkki tällaisesta Suomeen lokalisoidusta erotiikasta tai pornografiasta, sillä monet 1970-luvun loppupuolella ilmestyneet seksipokkarit paljastuivat tarkemmassa tarkastelussa amerikkalaisiksi, joiden henkilöiden nimet vain on muutettu suomalaisiksi ja muutamat harvat paikat on nimetty suomalaisittain (yhdessä kirjassa käydään esimerkiksi Yyterissä). Mitään varsinaista miljöökuvausta noissa kirjoissa ei juuri ole, mutta monissa aiheet tai pienet sivujuonet paljastavat ne amerikkalaisiksi - yhdessä kirjassa esimerkiksi puhuttiin poliisin valinnasta vaaleissa, mikä selvästi tarkoittaa sheriffinvaaleja. Käsittelen näitä kirjoja kuitenkin melko laajasti, sillä voi sanoa, että ne on otettu osaksi suomalaista kirjallisuutta ja kulttuuria - samalla tavalla kuin vaikkapa Siviä Heinämaan Risto Roopenpoika on Robinson Crusoen suomalainen mukaelma tai J. F. Lagervallin Ruunulinna on kalevalamittaan kirjoitettu mukaelma Macbethista. Tosin tässäkin kohtaa kävi niin että olin jo kirjoittanut muutamasta teoksesta pitkällisesti, kun tajusin, miksi ne eivät tunnu täysin suomalaisilta, enkä keksinyt järkevää tapaa poistaa tekstiä.
Millaista suomalainen erotiikka sitten on? Ainakaan se ei ole kovin aistillista. Monissa suomalaisissa eroottisissa kirjoissa on outoa ronskia huumoria, joka tekee ne samaan aikaan kiehtoviksi ja luotaantyöntäviksi. Varsinkin monet 1970-luvun seksipokkarit ovat tällaisia, kuten vaikkapa nimettömän kirjoittajan Piiskaa pepulle, jonka keskeisessä juonikuviossa yritetään löytää keino kasvattaa yhden päähenkilön kyrpää ja saada hänelle sänkykumppani. Kirjaa lukiessaan tulee fyysisesti vähän huono olo eikä ainakaan tee mieli vetää käteen. (Ehkä kyse onkin jonkinlaisesta antipornosta..?) Myös huono huumori ja liiallinen sanailu (mielestäni suomalaisen kirjallisuuden helmasyntejä kummatkin) kukkivat kammottavalla tavalla. Toistelen usein mielessäni Toivo Talvisalon (legendaarisen asunnottomuuskirjan Ankaran kadun kirjoittajan) seksipokkaria Vankikarkurin naiset (1980), jossa nainen sanoo miehelle: "Irstaillaan saatanasti kuule Tapani." Repliikissä yhdistyy hämmentävällä tavalla Suomi-Filmi-tyylin tekoreippaus ja vanhanaikaisuus roisiin vapaamielisyyteen. Talvisalon kirjassa ja hänen kirjoittamissaan (mahdollisesti autofiktiivisissä) seksinovelleissa harrastetaan ryhmäseksiä ja kiihotutaan ulosteista, ja Talvisalo onkin holtittomasta tyylistään huolimatta kiinnostavimpia kotimaisia pornografejamme.
Samanlaista sanailua on myös monissa pornolehtien lukijankirjeissä, jotka mainitsin jo aiemmin. Pornolehtiä selatessani löysin yhden, jossa mies väitti viettäneensä aikaa Lapin-mökissä, pyydystäneensä suden ja panneensa sitä ennen päästämistään vapaaksi. Kauemmas jolkotettuaan susi kääntyy vielä katsomaan taakseen ja mies miettii, olisiko susi vielä kerran halunnut kuksaista. Muutenkin hyvin erikoinen härski ja räävitön kekseliäisyys elää näissä lukijankirjeissä, joista toivoisin, että joku vielä äityisi tekemään kunnollisen selvityksen - oma otokseni keskittyi niistä koottuihin pokkareihin (joiden sisällössä on jonkin verran eroa lehdissä julkaistuihin) sekä satunnaisesti valittuihin lehtiin. (Itse en usko aiheeseen enää tämän jälkeen palaavani. Koen enemmänkin raivaavani tietä erikoistuneemmille tutkijoille.)
Toki meillä on omat aarteemme: Eino Leinon Seikkailijatar (Suomen oma Venus turkiksissa), tulenkantajien runous, Martti Laineen (myöh. Larni) raju Kuilu, Veikko Ennalan pokkarit, Eeva Kilven Tamara, Aila Meriluodon Peter-Peter, Hymy-lehden seksinovellien sarja 70-luvun puolivälissä (Hannu Salaman "Sovinistisika" ja Kaari Utrion "Naisen kosto" ovat sarjassa ylittämättömiä), Pentti Holapan Ystävän muotokuva, Ritva Ruotsalaisen (myöh. Gerry Ilvesheimo) postmodernistinen Pandora, Artemis Kelosaaren Omenatarha, Anu Kaajan Katie-Kate, Niko Hallikaisen Kanjoni ja niin edelleen. Omat ongelmansa monissa näistäkin kirjoissa on, joko erotiikkana tai proosateoksena. Käsittelen kirjassa myös homoeroottista kirjallisuutta, vaikka sitä on Suomessa tehty vähän, mutta löysin kiinnostavia tekstejä esimerkiksi Seta-lehdestä ja varsinkin varhaisesta Ihminen ja yhteiskunta -julkaisusta, jota myytiin melkein salaa. Ossi Ojalan unohdettujen romaanien esiinnostaminen toivottavasti parantaa asemiani Taivaan portilla.
Aiheesta olisi paljon kerrottavaa, mutta riittää, kun totean: tarkemmin kaikesta tästä kerron Kiiman kutsuhuudossa, jota saa mistä tahansa hyvin varustetusta verkkokaupasta. Aika on sellainen, että kirjaa on varmasti turha etsiskellä varsinaisista kirjakaupoista, ellei sitten jossain Rosebudin kaltaisessa itsenäisessä kaupassa sitä ole.
* Minulla oli samoihin aikoihin jostain saatu nippu lähinnä 80-luvun Playboyta, mutta jossain mielenhäiriössä vein ne divariin. Opiskeluaikani alussa ostin ensimmäisen seksilehteni R-kioskilta, mutta sekin oli aika pehmoa pornoa edustava Playboyn tyttöekstra, jossa siis ei ollut minkäänlaisia artikkeleita. Muistan vieläkin, kuinka paljon minua jännitti sitä ostaa. Tätäkään lehteä minulla ei enää ole, vaikka siinä oli hieno kuva Kata Kärkkäisestä vesiputouksessa.
** Tässä kohtaa joku voi sanoa, että tällainen on itseplagiointia, mutta käytännössä olen suuren osan noista teksteistä kirjoittanut uudestaan, kun korjattavaa ja lisättävää on ollut paljon. Jotkut tekstit ovat tosin uudessa kirjassa lähes sellaisenaan, mutta mainitsen myös esipuheessa, että olen käyttänyt vanhoja tekstejäni uudessa kirjassa. Ei tuntunut mahdolliselta tai järkevältä, että olisin lukenut uudestaan kaikki pornolehtien lukijakirjeitä sisältävät kokoelmat, eikä myöskään tullut mieleeni, että niistä olisi voinut irrota uusia tutkimustuloksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti