Mikko Lehtosen 50-vuotissyntymäpäivän kunniaksi

Professori Mikko Lehtonen täyttää tänään torstaina 50 vuotta. Yksitoista vuotta sitten hän piti seuraavan parodisen juhlapuheen 23-vuotissyntymäpäivilläni. Julkaisin sen vuoden 1996 syntymäpäivien yhteydessä ilmestyneessä pienessä juhlakirjassa - ja nyt uudestaan:

Roland Barthes ja 'luettava' ja 'kirjoitettava' teksti
Mikko Lehtonen

Hyvät kuulijat!

Esitelmöimiseni jakautuu kolmeen osaan. Ensin esitelmöin Roland Barthesista. Sitten esitelmöin 'luettavasta' tekstistä. Lopuksi esitelmöin 'kirjoitettavasta' tekstistä.

I

Teoksessaan Sade, Fourier, Loyola Barthes kirjoitti:

Jos olisin kirjailija, ja kuollut, kuinka rakastaisinkaan sitä, jos elämäni pelkistyisi jonkin ystävällisen ja asialle omistautuneen elämäkerturin tuskien kautta muutamiksi detaljeiksi, pariksi preferenssiksi, muutamaksi oikuksi, niin: biografeemeiksi, joiden erot ja liikkuvuus olisivat kaiken kohtalon tuolla puolen ja koskettaisivat epikurolaisten atomien tavoin jotakin tulevaisuuden ruumista, jonka kohtalona on sama hajoaminen: merkitty elämä, toisin sanoen sellainen, jonka Proust onnistui kirjoittamaan teoksissaan.

Minun pitäisi kyetä esitelmöimään Barthesista sadassa sekunnissa. Jos esitelmäni näet kestää viisi minuuttia, sen kolmasosan pituus voi silloin olla korkeintaan tuon minuutin ja neljäkymmentä sekuntia. Päätin kuitenkin luopua tästä hankkeesta, koska sitaatin lopun viittaus Proustiin aktivoi minussa intertekstuaalisesti muiston Monty Pythonin lentävän sirkuksen Proust-tiivistelmäkilpailusta, jossa kilpailijoille oli 15 sekuntia aikaa esittää Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan sisältö sillä seurauksella, että kaikki hukkasivat aikansa. Niinpä siirrynkin esitelmäni toiseen osaan, kysymykseen 'luettavista' teksteistä.

II

Termi 'luettava', 'lisible', on peräisin Barthesin S/Z:sta - teoksesta, joka muuten sivumennen sanoen alkaa seuraavasti:

Sanotaan, että on tiettyjä buddhalaisia, jotka askeettisten harjoitustensa ansiosta kykenevät näkemään kokonaisen maiseman yhdessä pavussa.

Tässä valossa olisi ehkä sittenkin mahdollista esitelmöidä Barthesista yhdessä minuutissa neljässäkymmenessä sekunnissa, mutta nyt eksyn uhkaavasti aiheestani, joka oli siis 'luettava' eli 'lisible' teksti. Tätä Barthes puolestaan luonnehtii S/Z:ssa näin: luettavaa hallitsee ristiriidattomuuden periaate.
Näin 'luettava' teksti vertautuu siihen, mitä Barthes Teoksesta tekstiin -esseessään kutsuu 'teokseksi'. Hän kirjoittaa: Teosta pidetään kädessä. Barthes ei kuitenkaan lähemmin eksplikoi sitä, kuka tätä teosta pitää kädessä ja miksi. Lukeeko kädessä pitäjä kädessään pitämäänsä teosta vai aikooko hän ehkä kolauttaa sillä naapuriaan päähän? Termin 'teos' vertautuminen termiin 'lisible' viittaisi mahdollisuuksista edelliseen, mutta emme voi olla varmoja Barthesin intentiosta. Hänhän on, kuten tiedämme, kuollut. Siksi siirrynkin nyt esitelmäni kolmanteen osaan, termiin 'kirjoitettava', 'scriptible'.

III

'Scriptible' puolestaan samastuu Barthesilla tekstiin, josta hän kirjoittaa: teksti pysyy kielessä.
Äkkipäätä voisi kuvitella, että tekstiä olisi esimerkiksi kieleen nuoltaessa takertunut postimerkki, mutta tästä ei tietenkään, kuten valistuneet kuulijat hyvin tietävät, suinkaan ole kyse, kuten Barthes jatkaa: teksti on olemassa vain diskurssissa.
Nyt siis saamme johtolangan siitä, mistä lähteä tekstiä hakemaan. Mutta kuten valistuneet kuulijani tietävät, diskursseja on kaikkialla. Mihin niistä etsijän olisi sukellettava? Onneksi Barthes vihjaa heti perään myös siihen, kuinka tekstiä on etsittävä. Hän kirjoittaa:
Teksti koetaan vain työssä, tuotettaessa.
Tämän valossa on selvää, että tekstiä ei - toisin kuin teosta - voi pitää kädessä, koska teksti kädessä olisi hyvin vaikea tehdä työtä ja tuottaa. Mutta millaisesta työstä tässä mahtaisi olla kyse? Barthes antaa tästä osviittaa mainitessaan, että "tekstille [---] on ominaista merkittyjen loputon lykkääminen". Kryptisyydessään Barthes ei kuitenkaan kerro, keitä nämä 'merkityt' ovat, saati sitä millaisessa ajopelissä heitä lykitään. Siksipä joudumme mekin lykkäämään tämän meille jääneen arvoituksen ratkaisua, jossa olisi aineksia graduun ja miksei aina väitöskirjaankin, ja ehdottamaan omaa ratkaisuamme dilemmaan.
Ehdotankin, että tästedes 'luettava' ja 'kirjoitettava' käsitetään lyhyesti ottaen seuraavasti: 'Luettavaa' on kaikki sellainen teksti, josta lukija kuvittelee saavansa jotain selvää. 'Kirjoitettavaa' taas on sellainen teksti, josta ei ota tolkkua kirveelläkään. Tällaisena 'kirjoitettava' teksti vertautuu palimpsestiin, joka, kuten valistuneet kuulijani hyvin tietävät, merkitsee kirjallista teosta, jossa on useampi kerros, mutta myös kirjaimellisesti tekstiä, joka on kirjoitettu sellaiselle pinnalle, josta aiempi teksti on pyyhitty osittain tai kokonaan pois.
Kattava määritelmä esitelmäni otsikon viimeisestä osasta voisikin kuulua seuraavasti: Barthesilaista 'kirjoitettavaa' eli 'scriptible' tekstiä edustaa puhtaimmillaan epävarman, lähinnä arvausperiaatteella etenevän opiskelijan tenttivastaus, josta ei pirukaan ota selvää, kun kirjoittaja on koko ajan kummannut jo kirjoittamaansa ja väsännyt päälle uutta legendaa. Kun siis alkavassa huutokaupassa pidätte teoksia kädessänne niitä arvioiden, katsokaa, ettei kukaan ole kirjoittanut päälle.
Valitettavasti minun täytyy nyt kuitenkin lopettaa esitelmöimiseni, koska en saa enää selvää luntastani, koska joku on kirjoittanut muistiinpanojeni päälle jotain, mistä ei saa mitään selvää.
Kiitos!