Vietin 24-vuotissynttäreitäni vuonna 1996 ja julkaisin silloin pienenä juhlissa jaettavana kirjana tekstejä, joita oli kuultu edellisen vuoden pippaloissa, huomattavimpana professori Mikko Lehtosen hauska puhe. Lisäilin kirjaan muitakin tekstejä, mm. Markku Soikkelin kirjoittaman runon ja Erkki Raution tekstin numeron 23 mystisestä merkityksestä. Kirjanen nimeltään 23 - Duchamp, Baudelaire, Barthes on todellinen keräilyharvinaisuus, sitä julkaistiin ehkä 30 kappaletta, josta olemassa lienee vain muutama. (Ensimmäinen juhlakirjani se on, koska Elina toimitti sittemmin yhdessä Tero Kartastenpään minulle 30-vuotisjuhlakirjan, joskin omasta vaatimattomasta ehdotuksestani.)
Tässä kirjasen esipuhe, lievästi editoituna:
Lukijalle
Tämä vihkonen esittelee sen kaiken, mikä intellektuaalisessa ympäristössä liikkui 23-vuotissyntymäpäivieni aikaan ja tienoilla 10.5.1995. Mukana ovat niin alkuperäiset kutsutekstit (ilman ohjelman aikataulua), dosentti Mikko Lehtosen esitelmä kirjahuutokauppaa varten, huutokaupatut kirjat ja niiden myyntihinnat (sikäli kuin olen ne muistanut oikein), Markku Soikkelin onnitteluteksti sekä itse pitämäni kaksi puhetta, joista toinen on tervetuliais- ja toinen WC:n taidenäyttelyn avajaispuhe. Tekstit ovat muuttamattomia, paitsi kirjoitusvirheiden osalta.
Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, vihkosen nimi on muuttunut siitä, mitä kutsu ilmoitti sen olevan. 23 - Duchamp, Baudelaire, Barthes on saanut jatkeekseen sanat (ja Wilson). Tämä, koska Erkki Rautio on ystävällisesti tehnyt yhteenvetoa siitä, mitä Robert Anton Wilson Illuminati-trilogiassaan ajaa takaa tehdessään luvusta '23' niin tärkeän.
Olen myös aivan ilman selvää syytä lisännyt mukaan karkean, mutta toivottavasti riittävän kuvan antavan suomennokseni amerikkalaisen e.e. cummingsin runosta 23, joka löytyy cummingsin viimeiseksi jääneestä kokoelmasta 73 poems (1962): arvata jo saattaa, että runot on vain numeroitu eivätkä runojen "nimet" siis tarkoita mitään. Yhteyksiä minuun ja juhliini sopii silti hakea.
Tämän vuoden syntymäpäivistä ei saisi samanlaista "antologiaa" aikaan, yksinkertaisesti siitä syystä, että en ole tilannut vastaavanlaisia juhlaesitelmiä enkä valmistellut uutta taidenäyttelyä - hädin tuskin pidän itsekään puhetta -, mutta tämä lienee aiheellista viime vuosina kovaksi äityneen, joskin harmittomana pysyneen narsismin hillitsemiseksi.
Minun on kuitenkin pyydettävä lukijaa suhtautumaan tällaiseen touhuiluun ymmärtäväisesti. Resurssit ovat pienet (edes taitto-ohjelmaa ei ole ollut käytössä), mutta jonkinlaista pienkustantamisen kyistä peltoa tässäkin kynnetään. Ehkä - kuka ties - tämäkin vihkonen on vielä tulevien hurmoshenkisten syntymäpäiväsankareiden huutokauppalistojen halutuimpia nimikkeitä.
Valoisaa ja kirkasta kevätpäivää!
Juri Nummelin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti