Ensimmäinen pakkaspäivä. Pyöräily melkein epämiellyttävää. Kestänkö tätä enää? Vai laitanko pyörän jo pois talveksi? XXX löysi avaimen "parempaan" pyörääni - kiitos hänelle. Naisen intuitio on käytännöllisempää kuin miehen järki: minä en suostunut uskomaan, että siinä takissa ei ole taskussa reikää - oli kuitenkin ja sieltä avainkin löytyi. Soimasin itseäni: XXX näytti jo siltä, että soimaan itseäni liikaa. Miten voi olla soimaamatta, jos murehtii yli kaksi viikkoa asiaa, joka ei millään lailla ole epäkunnossa? Naurettavaahan se on.
Tänään olin (pitkästä aikaa) kahdentoista tunnin työpäivällä: luento, saksan tunti, elokuva (Ammattitappajat), PEK:n kokous, Monroen kokous ja lopulta kymmenen jälkeen illalla kotiin. Joskus kestin tällaisia päiviä viikoittain. En enää.
Monroe näyttää neuvostoelokuvia. Mahtaako toimia? Uskaltaisinko sanoa, jos olisin peloissani? En kuitenkaan ole. Pitää olla rohkeutta. Naurattaa vain, että alamme tehdä tätä heti sen jälkeen, kun Peter von Bagh kirjoitti Filmihullussa, että neuvostoelokuvia pitäisi näyttää. Nyt meitä tietysti luullaan Baghin käskyläisiksi.
Elokuvien valinta oli pitkällistä ja vaikeaakin: miten puhua neuvostoelokuvista sellaisten kanssa, jotka eivät niitä selvästikään tunne? Eisensteinilta ja Dovzhenkolta otettiin pakkopullia (Potemkin, Maa), Shepitko ja Kozintsev & Traubergin Uusi Babylon jotenkin rikkovat harmaata yleisilmettä. Miten yleisö sitten suhtautuu johonkin Donskoin Gorki-elokuvaan? Ja ennen kaikkea: miten voimme mainostaa tilaisuutta turvautumatta postmoderniin ironiaan?
Mitä on romanttinen ironia? En ole koskaan päässyt perille termin merkityksestä.
Suunnittelimme Monroessa myös lehden tekemistä teemana Mitä neuvostoelokuva minulle merkitsee? Mikko lupasi kirjoittaa: "Ei mitään." Idea oli minun ja Mikko piti siitä. Suunnittelimme kirjoittajia: Silius, Noukka, Frangén & Heikura, Asko Alanen, isäni (mahtaako suostua?).. minä kirjoitan pääkirjoituksen. Mitä neuvostoelokuva minulle todella merkitsee? Saisinko nyt tehtyä sen ammoin suunnittelemani Poststalinistin uskontunnustuksen? Näkyykö neuvostoelokuvissa 70-luvun hurmos, jota huomaan joskus kaipaavani? (Tai pikemminkin surevani, koska en ollut siinä osallinen, paitsi kenties viattomana sivullisena, liian pienenä tekemään mitään kansojen välisen ystävyyden puolesta. Naamiaisissa olin kerran.)
Kuvittelen eläväni rahapulassa, vaikka minulla on pikkukolikkoina yli 50 mk ja toisella tilillä (leijonakantisella) 450. Köyhyyden romantiikka on aina väliaikaisen köyhyyden romantiikkaa.
Söimme tänään Ramin kanssa Hesburgerilla välipalan. Yllätyin, kuinka paljon pidin hampurilais-ranskalais-kokis-ateriastani. Mitähän XXX sanoo? [Viittaus siihen, että meille tuli joskus riita, kun kävimme syömässä Hesburgerilla. Nykyään käyn siellä lasten kanssa säännöllisesti. Periaatteiden menettämistä kutsutaan myös vanhenemiseksi.]
Taidan vielä tänään kirjoittaa kerjuukirjeen niille, jotka voisivat kirjoittaa Monroen lehteen. Jaksankohan: kello on jo 23:03.
Myöhäinen (koska luin kyseisen novellin jo viikonloppuna) kommentti Jack Londonin novellista "Midaksen käskyläiset": sehän on esikuva kaikille kertomuksille, joissa terroristi ottaa viranomaisiin yhteyttä juuri ennen tekoaan (Die Hard with a Vengeance, Tulilinjalla, Speed &c.).
Luen Lawrence Norfolkin Kabaalin kultaa. Ei ihme, että alkukielinen versio jäi kesken, kun suomennettunakin N:n kieli on vaikeaselkoista. Miksi kirjaa on lyhennetty? En ymmärrä.
Kirjailijoita, joita haluaisin lukea: Grant Allen, James Branch Cabell, A. Merritt, John Meade Falkner. Sitten on joku merirosvokirjailija, joka oli jonkun toisen kirjailijan hyvä ystävä ja kirjoitti kauhunsekaisia kirjoja. Miksi kirjoittaa tällaista? Jos joka päivä kuudenkymmenen vuoden ajan kirjoitan yhtä paljon samanlaista soopaa kuin nyt, päiväkirjani (julkaistuna) tulee olemaan seitsenosainen nidesarja, jossa jokainen osa on 500-sivuinen. Sitten siihen tarvitaankin nahkaselät.
Huvittelin ajatuksella suomentaa Lovecraftin essee. Julkaisisikohan sen joku? Vastapaino? Menee vähän ohi.
William Morrisilla on romaani, jonka sanotaan aloittaneen sword and sorcery -genren. Sekin pitäisi lukea.
Mimsy were the borogoves.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti