Jouluun enää 20 päivää. Kolme viikkoa. Mitä ostan, mitä teen, mitä hankin? Joulukoristeet vieläkin laittamatta. Joulu on suurempien ahdistusten lähde kuin mistä se parantaa. Joulu ei ole hiljentymisen, vaan riehaantumisen juhla: pimeys, kuolema ja masennus voitetaan mässäilyllä, lahjoilla, juomisella, valvomisella (mikä tietysti on karnevalistinen vuorokausirytmin nurin kiepauttaminen).
Viikonloppu Porissa, jossa XXX oli edelleen kipeä (on yhä, kun soitin tunti sitten) ja suhde oli hivenen tylsä, vaikka luulen, että XXX ei sitten huomannut. Ostin 20 mklla Apokryfikirjat - jo pelkästään tällaisten juttujen takia kannattaa käydä jossain. Isäni osti 520 kirjaa, joista osa oli erinomaisia (mm. Armas Salosen Elettiinpä ennenkin), mutta jotka jäivät heille kotiin.
Tänään sekoilua: piti mennä junalla 10.17, joka olikin linja-autoksi muuttuneena lähtenyt 10.00 ja lähdinkin sitten vasta 13.03 ja jouduin soittamaan Nancy Aallolle, etten pääse englannin tunnille (saisin kuitenkin merkinnän ja opintoviikon, koska olin ollut aktiivinen). Pudotin munan lattialle, vessapaperi loppui melkein vieraassa asunnossa (isäni luona, olin yksin), menin elokuviin kerrankin ajoissa ja huomasin, ettei olisi tarvinnut.
Jotain hyvää tässäkin maanantaissa sentään on: Nyrki Tapiovaaran Varastettu kuolema. Hieno elokuva, joka todistaa sen, että suurin osa maailman parhaista elokuvista todellakin on rikoselokuvia - mitä muutakaan tämä on? Jäntevää, joskin koketeeravaa kerrontaa, epäselviä repliikkejä, monia kieliä (heteroglossiaa - sain venäjänkielisistä repliikeistä paremmin selvää kuin ruotsin-) ja Tuulikki Paananen, joka on koska tahansa suomalaisen elokuvan ihanimpia tähtiä. Loistava kokemus. Restauroitu kopio.
Luen Gracíania. Viikonloppuna luin Econ hauskoja pakinoita. Nyt olen niin lamautunut, etten jaksa enää mitään. Mitä tulee saksanläksyistäni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti