Yksi keskeisiä henkilöitä Jumalten tuhossa on itse pimeyden ruhtinas, jonka rooli tosin hiukan pieneni pitkissä editointi- ja uudelleenkirjoitusvaiheissa. Tässä kohtauksessa hän saa luvan aloittaa teoksen. Olen ollut vuosia alkulauseesta ylpeä, mutta niin se vain sai lähteä ("kill your darlings" etc.).Panttaan näissä postauksissa kirjan keskeisen mysteerin sisältöä, mutta se, että mukana on Lucifer - tässä siis vielä Saatana - antaa hiukan osviittaa.
Helvetti, 20.4.1918 Maan aikaa
Saatana heräsi hätkähtäen.
Hän oli nähnyt pahaa unta. Muistikuva unesta oli epämääräinen, mutta Saatana tiesi pelänneensä siinä näkemiään asioita. Saatana pelkäsi vielä herättyäänkin, vaikka hän oli ollut Helvetin hallitsija jo monta tuhatta vuotta eikä hänen ollut ikinä tarvinnut pelätä mitään muuta kuin Jumalaa.
Saatanan vieressä, munakoison värisillä satiinilakanoilla makasi takapuoli pystyssä nuori armenialaismies. Hän oli tullut Helvettiin kaksi viikkoa sitten ja Saatana oli heti iskenyt silmänsä häneen. Poika ei ollut herännyt. Saatana kosketti pojan olkapäätä ja poikavavahti. Saatana kosketti poikaa uudestaan.
”Mitä nyt?”
”Näin unta."
Poika avasi toisen silmänsä ja katsoi Saatanaa kysyvästi. ”Jaa sinä?”
Saatana sivuutti pojan hämmästyksen. ”Seisoin unessa portilla. Se oli iso, varmaankin pronssia ja siinä oli outoja kaiverruksia.” Saatana piti pienen tauon. ”Portin takaa kuului ääntä. Se kuulosti jonkin eläimen ulinalta. Mutta se muuttui nopeasti.”
”Ulinaa?”
”Niin niin, ulinaa. Se oli korkeata ja yhtäjaksoista. Siinä ei ollut minkäänlaisia taukoja. Siinä ei ollut rytmiä eikä melodiaa.” Saatana katsoi poikaa ja tämän kauniita kasvoja ja huulia, jotka amorinkaari teki himottavan näköisiksi. Poika mulkoili häntä toisella silmällään.
”Oliko siinä sanoja?” poika kysyi, selvästi vain jotain sanoakseen.
”Ei. Se oli.. en tiedä, mitä se oli, mutta se kuulosti messulta. Uskonnolliselta laululta.”
Poika ei sanonut mitään.
”Unessa seisoin siis itse ovien edessä”, Saatana jatkoi. ”Olin tullut portaita pitkin oville, mutta portaitten alapäätä ei näy. Mitään pilviä ei näkynyt, ihan kirkas taivas levisi siinä allani.” Saatana piti nyt pidemmän tauon. ”Sitten ulina lakkasi yhtäkkiä. Pitkään aikaan ei kuulunut mitään. Sitten kuului kolahdus.”
Poika avasi kummatkin silmänsä ja Saatana luuli jo kiinnittäneensä jo tämän huomion, mutta poika vain käänsi kylkeään.
”Jotain liikkui portin toisella puolella.” Saatana vaikeni hetkeksi. ”Sitten.. portti aukesi.”
Pojan olkapäät nytkähtivät, kun hän veti peittoa enemmän korvilleen.
Saatana jatkoi: ”Portin takaa.. sieltä tulee.. sieltä näkyy.. ei mitään, mutta kuitenkin jotain. Pimeää valoa.” Saatana hiljeni hetkeksi. ”Se oli ihan erilaista kuin Helvetissä oli alkuaikoina. Unessa se tuntui täydelliseltä aineettomuudelta. Se oli pimeää, mutta jollain tavalla kuitenkin.. se valaisi itse itsensä, mutta pimensi kaiken ympärillään. Se oli.. Ei. Se on tyhjyyttä. Pimeän valon keskellä näkyi jokin hahmo… Se oli jotenkin tutun oloinen. Se oli ihmisen näköinen, mutta se ei ollut enkeli, koska sillä ei ollut siipiä. Mutta sillä oli jumalallinen aura.” Saatana piti tauon. ”Se kohotti kätensä ja sanoi.. se puhui samalla kielellä kuin Jumala. Se sanoi…”
Helvetin ruhtinas vaikeni ja tarttui poikaa toisesta hartiasta.
Pojalle tuli mieleen, että hänen olisi ehkä sittenkin pitänyt kuunnella tai edes teeskennellä olevansa kiinnostunut, koska saattoi koska tahansa menettää kaikki saamansa erityisoikeudet. Hän kääntyi ja katsoi Saatanaa. Saatanan otsalla kimmelteli hiki ja hän tuijotti hypnotisoidun näköisenä vastapäistä seinää.
Sitten yhtäkkiä Saatana sanoi: ”Se sanoi, että se aikoo tuhota maailman.”
”Häh?”
Saatana naurahti hermostuneesti ja pudisteli päätään. ”Se oli vain pahaa unta”, hän sanoi, uskomatta itsekään sanojaan.
Poika ei suostunut uskomaan. ”Etkö sinä olet Maailman Toinen Valtias…”
”Ei sillä ole mitään tekemistä tämän kanssa”, Saatana sanoi. ”Unohdetaan tämä.” Hän yritti sysätä asian mielestään. Hän halusi miettiä pojan isoa kalua ja vei kätensä pojan reidelle. ”Minä haluan miettiä sinua. Jälkeenpäin juomme viiniä ja unohdamme kaiken.”
Mutta painaessaan pojan pään alas tyynylle Saatana tajusi, ettei voisi unohtaa untaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti