Twister

Yksi parhaista seksuaalipoliittisia teemoja käsittelevistä elokuva-arvosteluistani Aviisissa. Oikein harmittaa, etten ole jatkanut tällä linjalla... Hiukan koomisena tätä jotkut pitivät ja valokuvaaja-sarjakuvapiirtäjä Taina Värri liimasi tämän jääkaappinsa oveen piristääkseen päiväänsä (en tuntenut Tainaa vielä tuolloin). Näitä tuli Aviisissa oikein sarja ja niitä komppasi Setassa (!) ilmestynyt muutama arvio. Oi noita hurjia aikoja!

Pahan vaginan pauloissa

Twister (USA 1996). O: Jan De Bont. PO: Helen Hunt, Bill Paxton, Cary Elwes.

Twister on ohjaajansa Jan De Bontin toinen elokuva. Edellisessä, Speedissä, fallinen bussi syöksyi halki kaupunkin - se olisi räjähtänyt, jos sen tuntivauhti olisi jäänyt alle 60 mailin (tai kilometrin). Twisterissä falloksen tilalla on jättimäisiä vaginoita. Ne imevät sisäänsä kaiken, mikä on niiden tiellä: tornadojen edestä lakoavat niin talot, ladot kuin viljasiilotkin, ne tempaisevat ilmaan autot, ihmiset ja lehmät. Kokonaiset rekat - fallokset siis - putoilevat taivaalta urheiden sankareiden päälle. Tornadoja vastaan ei elokuvassa voi kamppailla.
Paitsi uhraamalla neitsyytensä, kuten Helen Hunt elokuvassa tekee. Mitä tarkoitan, siitä seuraavassa.

Helen The Butch

Twisterin alussa nähdään, kuinka tornado vie Helen Huntin henkilöhahmolta isän. Seuraus on selvä. Kun Helen Hunt itse nähdään ensimmäistä kertaa: hänellä on päällään valkoinen hihaton t-paita eikä hän välitä ulkonäöstään tuon taivaallista. Hänessä on jotain butchmaista, miesmäistä lesboa. Ainakaan hän ei ole naisellinen sillä tavalla kuin asia yleensä esitetään.
Ei ole lopultakaan ihme, että Bill Paxton, elokuvan miessankari, on eronnut Huntista ja valinnut itselleen toisen naisen. Tämä taas on naisellisuuden stereotyyppi: emotionaalinen, mutta hivenen tyhmä, kirkuva, pelkäävä ja pelastettava bimbo.
Elokuvan kuluessa Hunt ja Paxton rakastuvat uudestaan. Vasta lopussa he suutelevat ensimmäisen kerran. Miten tämä on mahdollista? Mikseivät he voi suudella jo elokuvan alussa? Miksei Hunt ole naisellinen nainen, josta tosimies Paxton voisi pitää kiinni?
Hunt ei ole naisellinen nainen, koska hänellä ei ole ollut isää. Tämän hän menetti jo alle kymmenvuotiaana eikä ole näin voinut identifioitua Isän lain avulla naiseuden perinteiseen rooliin, vaan hänestä on tullut kuvatunlainen butch. Hän kuitenkin hakee naisen rooliaan: hän etsii suurinta tornadoa, toisin sanoen isäänsä. Hän etsii vaginaa selvittääkseen sen arvoituksen, löytääkseen isänsä eli falloksen, jonka lain alle hän voisi asettua ja tulla naiseksi.

Helen The Milk-maid

Huntilla ja muilla tornadonmetsästäjillä on käytössään laite, joka pystyy tekemään mittauksia tornadon sisältä. Laitteen, jolla on naisen nimi, kyljessä on kuva jonkinlaisesta maitotytöstä. Laite jätetään tornadon napattavaksi, jolloin se aukeaa ja sen sisältä tupsahtaa monta kymmentä reseptoria, jotka mittaavat tornadoa.
Tornadot ovat elokuvassa ahnaita vaginoita - ja ne edustavat näin tyypillisesti tuhoavaa, pelottavaa luontoa -, mutta tornadoa tutkii kuitenkin naiseksi nimetty laite. Laite edustaa kyljessään olevan maitotytön kautta kuitenkin vain tietynlaista naiseutta: kesytettyä, patriarkaaliseen asemaan alistuvaa, neitseellistä naiseutta.
Suuri tornadovagina - pelottava, kaoottinen naiseus - vaatii uhrinsa ja se on juuri neitsyys. Kun elokuvan lopussa Helen Hunt onnistuu yhdessä Bill Paxtonin kanssa saamaan laitteen tornadon sisään (ensimmäinen onnistunut yhdyntä), Hunt uhraa neitsyytensä tornadolle ja voi siitä lähin identifioitua naiseksi. Hän suutelee Paxtonia, jonka kirkuva bimbo on jo kauan sitten jättänyt. Tornadojen pelottava salaisuus on ratkaistu ja maailma voi asettua turvallisen ja maskuliinisen tieteen alle suojaan.