torstaina, lokakuuta 16, 2008

19.12.1995

Porissa. Automatka oli tylsä, mutta onnistuin pitämään pahimman pahoinvoinnin poissa katselemalla koko matkan ulos ikkunasta: en lukenut mitään, vaikka XXX yritti ehdottaa kaikennäköisiä ilta- ja hömppälehtiä. Ei mitään. Niinpä yli kahden tunnin matka olikin tylsä kuin nälkävuosi. Onneksi sain heti kotiin tultuani ruokaa (kaalipataa) - näin, vaikka olin sanonut äidille, ettei ruokaa tarvitse laittaa.

Pian katson pitkästä aikaa Salaisia kansioita. Kivaa sekin on. Tänä yönä ei nukuta yhdessä XXX:n kanssa: hän ei halunnut nukkua lattialla, mikä taitaisikin olla ehtona sille, että olisimme yhdessä. Nyyhkytys!

En osaa kommentoida mitään. Lopetin Glauserin viimeinkin - mielenkiintoinen, joskin hiukan vaikeaselkoinen kirja, oletin, että Matto olisi ollut jokin henkilö, vaan ei - ja aloitin kirjaa englantilaisesta puutarhasuunnittelusta ja kirjallisuudesta (1600-1840). Mikäs sellaista on lukiessa? [Minulla ei ole mitään mielikuvaa, mikä tuo puutarhakirja on. Olen kyllä ollut kiinnostunut puutarhojen historiasta. Glauser on Friedrich Glauser ja kirja on Mielipuolen valtakunta, suositeltava vanha ja omituinen dekkari, joka suomennettiin 1993.]

Olen tainnut unohtaa sanoa, että luin jokin aika sitten myös jyväskyläläisten tutkijoiden kirjan Eroksen aika. Suhteellisen sujuvaa erotologian popularisointia, mutta liian helppoa paikoitellen. Ja miksi aina tällaisissa kirjoissa vedetään enää vain henkilöitä esiin mitä enemmän lähestytään tätä aikaa? 1800-luvun loppu oli Nietzscheineen jo oireellinen, mutta 1900-luku meni ihan silkassa Freudin, Reichin ja kumppaneiden kuvailussa. Loppuluvussa yritettiin synteesiä, mutta boswellimaisine eroottisen pelin (naamiot ja kaikki) kuvauksineen se oli hiukan hutera. (Kaikesta tällaisesta saa tosin uusia virikkeitä: pitääkin lukea Boswellin päiväkirjaa, kun selvitän kaupunki-ihmisen julkista ja yksityistä kuvaa uudella ajalla.) [Haaveeksi jäi.]

No joo. Pitää soittaa vielä Liisalle, kukankastelijalleni, ja avata televisio. Katsoin tänään tyhjänpäiväistä kuvaa yli kaksi tuntia ja sekin jo pelästytti: onko television mahti näin kova? En ymmärrä Mikkoa, joka sanoo, että kulttuurintutkijalla pitää olla televisio, jotta hän osaa asettaa ihmisen identiteetin muodostukset oikeaan intertekstuaaliseen, no: verkostoon. Mutta nyt loppu.

19.12., tulossa 20.12.

Jouluaatto lähestyy. Ja yhtäkkiä se onkin ohi. Nyt-hetkien olemassaolo on edelleen varmistamatta. (Puhunko minä kliseisesti?)

Näin Salaiset kansiot ensimmäistä kertaa väreissä. [Minulla oli opiskeluaikana vain mustavalkoinen matkatelkkari, eikä muistaakseni vuonna -95 enää lainkaan telkkaria.] Dana Scullylla on punaiset hiukset, itse asiassa hyvinkin kauniit, tuuheat, porkkananpunaiset hiukset. Ja pisamia. Hieno tv-sarja, parasta Twin Peaksin jälkeen, mitä tv:sta on tullut. [Mitä helvettiä? Tässä välissä oli kuitenkin jo näytetty esim. Fitzit.] Katsoin Jyrkiäkin, mutta jos minä haluan katsoa MTV:n kaltaista kuvaa ja tavaraa, minä katson MTV:tä. Jolta tuli itse asiassa sieltäkin hyvää tv-viihdettä: Beavis and Butt-head. (Mikä vitsi sisältyy siihen, että jälkimmäisen nimi on tyystin väärin kirjoitettu? Senhän pitäisi olla ihan vain 'butthead', ilman väliviivaa.) Kaverit laittoivat telkkarin kiinni, koska, kuten Butt-head sanoi, sieltä ei tulisi kahteen tuntiin mitään hyvää. Jo minuutin kuluttua heillä oli tylsää. "Mitä tehdään?" "Seisotaan." "Joo. Hyvä idea." Seisovat. "Tämä on siistiä." "Joo. Seisotaan uudestaan." Katsovat itseään ja toisiaan. "Miten?" Vähän ajan kuluttua he katsovat sähkömittaria ja sitä, kuinka numerot vaihtuvat hitaasti. Beavis: "Voisin oksentaa." "Siistiä. Siinä voisi kulua aikaa." Beavis yrittää oksentaa: "En pysty." Butt-head yrittää: sama tulos. Butt-head tiivistää: "Aika on perseestä." ("Time sucks.") Koska viimeksi olen nauranut makeasti katsoessani televisiota? [Tämä juttu on naurattanut minua yli kymmenen vuotta ja siteeraan sitä usein halukkaille ja vähemmänkin halukkaille kuulijoille.]

Kone käy akulla. Viikonloppuna XXX ihmetteli samassa tilanteessa, että tuuletin (tai mikä tahansa) lakkaa käymästä aika ajoin. Ei näytä tekevän sitä nyt.

Sänky on kammottava, mutta minkäs teet, kun halusin katsoa televisiota? Salaiset kansiot on juuri sellaista tv-viihdettä, josta minä pidän: älykästä, hurmoshenkistä, pinnallista. (Tiedän puhuvani paskaa, mutta menköön, kun kello on jo niin paljon.)

Ei kommentteja: