Sanoin joskus haastattelijalle, että Rasmus Nalle on ollut perheellemme jatkuva ilon ja toivon lähde. Ei tarvitse kuin lukea Rasmus Nallea pari sivua, niin maailma näyttää taas ihanalta paikalta. Jo ajatus siitä, että Rasmus Nalle tietää kaikkien nimet ennen kuin he ovat edes tavanneet, täyttää sydämen rakkaudella.
Olen periaatteessa sopinut erään kustantajan kanssa, että tekisin joskus Rasmus Nalle -aiheisen teoksen, joka koostuisi - näin ainakin omissa suunnitelmissani - laajasta kulttuurihistoriallisesta esseestä ja bibliografiasta sekä erityisestä osiosta, johon kokoaisin Rasmus Nalle -aforismeja ("On parempi rakentaa kuistia kuin istua yksin kotona" jne.). En ole vielä aloittanut (enkä tiedä, koska sellainen tilaisuus aukeaisikaan), mutta kun ystäväni Ville Hänninen linkkasi tähän kirjaan, asia tuli jälleen kerran mieleen. Hankin Damgaardin teoksen todennäköisesti jossain vaiheessa, vaikka tanskani onkin hiukan ruosteista.
Lisäksi vaimoni osti kirpputorilta ainoan meiltä puuttuvan Rasmus Nallen Rasmus Nalle Pingonesiassa - ruotsiksi! - ja luin sitä pojalle iltasaduksi (kääntäminen sujui vähän kömpelösti). Toisena iltana luettiin sadatta kertaa Rasmus Nalle kuninkaana (yksi klassikoista!) ja äsken luin varsinaisen iltasadun jatkeeksi Rasmus Nallen huoltoaseman (joka ei tosin ns. pikkukirjana kuulu varsinaiseen kaanoniin). Kyllä minä sen Rasmus Nalle -monografiani vielä teen. Eikö elämässä kuulu toimia niiden asioiden puolesta, joita rakastaa?
Ehkä samalla joku kustantaja innostuu tekemään kulttuuriteon ja julkaisemaan Rasmus Nallet suomeksi oikeassa järjestyksessä ja uusilla, johdonmukaisilla käännöksillä, joissa henkilöiden nimet pysyvät samoina kirjasta toiseen! (Asiassa on ilmeisesti jokin copyright-ongelma, jonka tarkempaa sisältöä en valitettavasti tunne. Ei siis käännöksissä, vaan uudelleenjulkaisussa.)
1 kommentti:
Kädet pois taskuista, Kalle! Hauskaa vappua!
Lähetä kommentti