Reilu vuosi sitten ilmestyi toimittamani vampyyritarinoiden antologia Verenhimo, jonka Teos julkaisi (ja jolle saadaan vuoden päästä toivottavasti jatkoa, mutta siitä myöhemmin). Kirja sai erittäin hyvän vastaanoton, vaikka joistain novelleista hiukan kritiikeissä ja blogeissa valitettiinkin - ja se onkin ehkä omastakin mielestäni hiukan turhan laaja. Innostuin, kun joka puolelta tuntui yhtäkkiä tulevan hyviä tekstejä. Mutta tämmöisissä tapauksissa on ehkä parempi ottaa liian laaja otanta kuin liian suppea, koska Suomessa ei tulla ihan lähivuosina toista vampyyriantologiaa tekemään. Ei ehkä ikinä.
No, oli miten oli, olin todella onnellinen, kun sain tietää, että Verenhimosta pääsi peräti neljä novellia Atorox-kisaan - onnittelut vain Sari Peltoniemelle, Tiina Raevaaralle, Johanna Sinisalolle ja Miina Supiselle! Heiltä kaikilta on kirjassa hienot novellit.
Kiinnitin huomiota myös siihen, että palkinnosta on kisaamassa myös Heikki Nevalan "Strigoi Mort", joka on ilmestynyt aktiivisen URS-porukan antologiassa Uusrahvaanomaisia tarinoita #2. Minä nimittäin hylkäsin novellin Verenhimosta. En lämmennyt ollenkaan Heikin idealle yhdistää keksittyjä supersankareita vampyyrimytologiaan - no, ihan ensimmäistä versiota en tajunnut lainkaan ja Heikki joutui selittämään sen minulle käytännössä alusta alkaen. Hylkäsin kuitenkin tarinan uudetkin versiot ja käskin Heikin kirjoittaa uuden (Verenhimossa oleva "Iilimadot" on hieno ja olisi hyvin sietänyt päästä Atorox-sijoille). Onneksi "Strigoi Mort" löysi toisen kodin - eniten minua ilahduttaa tässä se, että jälleen kerran näkee sen, että omat näkemykset voivat olla täysin riittämättömiä tai jopa vääriä. Mutta toisaalta: ellen olisi hylännyt "Strigoi Mortia", Heikki ei olisi kirjoittanut "Iilimatoja", erinomaista novellia. Antologian toimittaminen on joskus haparointia, on vain luotettava omaan näkemykseen ja koetettava perustella se hyvin. Aina ei tietysti sekään onnistu. Sanoinkin jollekulle tästä: "Goes on to show what I know!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti