perjantaina, huhtikuuta 20, 2012

Kirjan toimittajan etiikka koetuksella: tapaus Marton Taiga

Toimitin viime vuoden puolella kirjan Osiriksen sormus, johon kokosin kaksi Marton Taigan eli Martti Löfbergin vanhaa jatkokertomusta Lukemista Kaikille -lehdistä. Kummatkin tekstit olivat alun perin 1930-luvulta, ja toinen niistä oli ilmestynyt myös kirjana, toinen - kirjalle nimen antanut Egypti-aiheinen "Osiriksen sormus" - ei koskaan, sikäli ajattelin, että tämä oli pieni kulttuuriteko. Toinen teksti paljastuikin ongelmallisemmaksi. Viiden minuutin ikuisuus ilmestyi alun perin Lukemista Kaikille -lehdessä vuonna 1936 ja kirjana se ilmestyi heti sodan jälkeen vuonna 1945.

Oletin vanhan lukukokemuksen perusteella, että teksti oli lähes sellaisenaan pistetty lehden sivuilta kirjaan ja että vain loppulukuja, joissa voi nähdä häivähdyksen kansallissosialismin äärinationalismia, oli muutettu. Kirjoitan esipuheessa, että kirjaversio on näin jonkin verran lyhyempi kuin alkuperäinen jatkokertomus. Laitoin esipuheen loppuun pätkän, jota ei kirjaversiosta enää löydy ja jossa Taiga - tai hänen kertojansa - puhuu kulttuurien omavaltaisen kasvamisen puolesta, vieraita vaikutteita vastaan. Takakanteen pantiin teksti, jossa kirjaversiota sanotaan sensuroiduksi. (Luulisin, että takakansiteksti on kustantajan käsialaa, mutta varma en voi olla, olen saattanut tehdä siitä jonkin luonnoksen. Itse en sensuurista esipuheessa puhu.)

No, eräs tarkkaavainen lukija, joka on samalla myös alan tunnetuimpia keräilijöitä, kirjoitti minulle sähköpostissa jokin aika sitten näin:

Toimittamasi Marton Taiga -kirja herätti kysymyksiä. Viiden minuutin ikuisuus, sanoit sen olevan kirjaa laajempi jatko-kertomusversio. Päin vastoin! Tutkin [vuoden 1945] kirjan tarkoin ja siinä on mm. pitkä jakso matkasta Roomasta Aleksandriaan, joka puuttuu kirjastasi tyystin. Taigalla oli myös tapana vetää henkeä ja tehdä yhteenvetoja kesken kerronnan, ja nekin on siistitty pois sinun versiostasi - yhteensä n. 10 sivua. Sensuroitu vai ei - en sano siihen mitään, mutta lopussa on vain pari virkettä eri lailla kuin kirjassa. Tuli mieleen, että 30-luvulla ehkä sanottiin suoremmin juutalaisista, nyt heistä puhutaan peitellymmin.

Tämä on tietysti ongelmallista, kun kirjan väitetään olevan jotain muuta kuin se on. Vika on tyystin minun, ei kenenkään muun, enkä oikein voi tarjota tälle mitään kunnollista selitystä. Viime syksy ei ollut minulle parasta mahdollista työskentelyaikaa ja monenlaista jäi tekemättä - näihin lukeutuu muun muassa Viiden minuutin ikuisuuden jatkokertomuksen ja kirjaversion vertailu. Se oli mielessäni useaan otteeseen, mutta aina se vain jäi tekemättä, ja toimin typerästi ja anteeksiantamattomasti vanhan lukukokemuksen pohjalta. Noloa tämä on erityisesti siksi, että väitän Osiriksen sormuksen kohdalla, että sen kohdalla on pyritty kriittisen laitoksen ihanteeseen (mukana ovat erillisenä osiona tarinan kulkua hidastuttavat, mutta aikoinaan jatkokertomusmuodossa tarpeelliset alkusanat).

Ensi kerralla suuremmalla tarkkuudella. Onneksi tämä mokani ei pahemmin haittaa lukukokemusta, joka on näköjään auennut myös nuoremmille lukijoille, eikä vain niille, jotka muistavat Taigan kirjat ja jatkokertomukset nuoruudestaan. Mainittu keräilijä sanoi, ettei aio julkistaa löydöstään, mutta päätin tehdä sen itse.

Ei kommentteja: