Tolkien ja minä

Vesa Sisättö ja minä julkaisimme juuri kirjan Tolkien - elämä ja teokset. Hiukan mahtipontinen nimi peittää alleen sen, että käsittelemme Tolkienin teoksia enemmän kuin hänen elämäänsä, elämäkertaa on vain noin 30 sivua. Teosten lisäksi käsitellään Tolkienin vaikutusta sekä hänen teostensa muita sovituksia (elokuvat, sarjakuvat, musiikki jne.). Kirjaa pitäisi saada mistä tahansa kirjakaupasta tilaamalla, lisäksi sitä saa nettikaupoista, joskin se on hitusen kallis, syistä joihin emme tekijöinä voi itse vaikuttaa. Oletamme kuitenkin, että tässä on paljon sellaista tietoa ja näkemystä, jota ei muista Tolkien-kirjoista helposti löydä, ainakaan suomeksi!

Olen "aina" lukenut Tolkienia. Ensimmäisen kerran olen lukenut hänen kirjojaan noin kymmenvuotiaana, aivan varma en enää voi olla. Olen myös aina palannut hänen teoksiinsa koskaan niihin kyllästymättä. En kuulu niihin, jotka ovat lukeneet esimerkiksi Tarun Sormusten herrasta 50 kertaa enkä osaa kaikkea siitä ulkoa, mutta olen aina ollut viehättynyt täysin itse luodun maailman ajatuksesta, joka on vieläpä niin täydellinen, että lukija uppoutuu siihen immersiivisesti. En koe olevani kauhean altis tällaiselle muuten (en esimerkiksi pelaa tietokonepelejä eivätkä roolipelit kiinnosta minua muuten kuin ilmiönä), mutta ehkä tässä on taustalla se, että olen altistunut Tolkienille jo lapsena.

Oletan, että luin ensiksi Risto Pitkäsen suomennoksen Lohikäärmevuori, jossa seikkailee Kalpa Kassinen. En ole lukenut käännöstä sittemmin eikä sitä kovin helposti tai halvalla divareista löydäkään.

Tämän jälkeen luulen jo lukeneeni Sormusten herran, mutta on mahdollista, että luin ensiksi Bermejon sarjakuvaversion, joka taas perustui Ralph Bakshin animaatioelokuvaan - siitä taas muistan lukeneeni Sarjainfon numerosta, jonka isäni oli jostain saanut ja antanut meille, isoveljelleni ja minulle. Meillä oli isoveljen kanssa tapana kiertää Porin divareita säännöllisesti ja ostaa erilaisia sarjakuvia, ja lopulta meillä oli valtava kokoelma, joka oli haalittu Anttivaarista Antinkadulla, Tiimarista Gallén-Kallelankadulla sekä Veikko Valon ja Airi Välkesalmen liikkeistä (ja varmasti muutamasta muustakin liikkeestä, 80-luku oli kuitenkin vielä divarien kulta-aikaa). Sormusten herra -sarjakuvat maksoivat varmaankin kolme markkaa kappale, toissa kesänä jouduin maksamaan koko sarjasta 25 euroa. Sarjakuva pärjää minusta ihan hyvin, kun ei oletakaan sen olevan kunnianhimoinen versio Tolkien suurromaanista.

Luin paljon myös David Dayn toimittamaa Tolkienin maailma -teosta, jonka isämme oli niinikään meille ostanut. Minulla on sama kappale edelleen hyllyssä, ja olen ostanut lapsilleni oman (varmaan pitää ostaa vielä kolmas, jotta kumpikin saa omansa). Kirjaa on paljon kritisoitu epäselvyydestä - ja ihan syystäkin -, mutta minulle se on aina ollut tärkeä ja sen kuvitus on minusta hienoa. (Tolkien-aiheisista kuvituksista on Vesan ja minun kirjassa oma lukunsa.)

Luin joka tapauksessa Sormusten herran viimeistään yläasteikäisenä. Muistan hyvin, että luin Silmarillionin 15-16-vuotiaana ja olin taatusti lukenut Sormusten herran sitä ennen. Samoihin aikoihin luin muutakin fantasiaa, Ursula LeGuinin Maameren tarinoiden ensimmäisen osan luin kaksi kertaa peräkkäin - aloitin siis sen saman tien uudestaan, kun olin päässyt loppuun. Fantasian suurkuluttajaa minusta ei ole kuitenkaan tullut, vaikka usein haaveilen, että kesälomalla tai jouluna luen jonkin fantasiasarjan tai palaan vanhojen suosikkien pariin - koskaan tätä tilaisuutta ei tunnu tulevan. Ehkä on turha kuvitellakaan, että yli nelikymppisenä isänä ja tekstityöläisenä saisi lapsuuden lukurauhaa takaisin.

Yliopistoaikana en Tolkienia todennäköisesti lukenut. Ostin kylläkin Silmarillionin omaksi 60 markalla Pasi Louhimiehen Libris-divarista 90-luvulla, Turussa käydessäni taas ostin Sormusten herran yksiosaisen laitoksen nyt jo lopettaneesta ABC-kirjasta. Kirjan itsensä luin uudestaan vasta 90-luvun lopussa jollain joululomalla, ja kirja minuun toden teolla kolahti vielä silloinkin - tai oikeastaan ehkä enemmänkin kuin aiemmin. Lopun kohtaukset, joissa Frodo ja Sam vaeltavat lohduttomassa Mordorin maassa, ja sen jälkeinen kuvaus rauhallisesta, mutta rikkoutuneesta maailmasta tekivät minuun suuren vaikutuksen ja tunsin itseni ainakin viikon ajan surumieliseksi ja ahdistuneeksi, kun minut oli repäisty Keski-Maasta pois.

Peter Jacksonin elokuvastakin olin innoissani, jopa niin innoissani että hävetti välillä joidenkin kriittisempien katsojien seurassa. Elokuvassa on tehty joitain luokattomia ratkaisuja ja ne ovat sekä sentimentaalisempia että sotaisampia kuin Tolkienin romaani, mutta toisaalta on vaikea nähdä, miten 2000-luvulla olisi saanut rahoitusta vakavammin ja kunnianhimoisemmin tehtyyn Tolkien-muunnelmaan. Tietysti nyt on vielä vaikeampi sellaista ajatella. Itse uskon, että näen vielä elinaikanani toisen elokuvaversion Sormusten herrasta (tai jonkinlaisen version Silmarillionista).

Laajempi uudelleenlukeminen alkoi, kun poikamme kiinnostui muutamia vuosia sitten Keski-Maan tarinoista Jacksonin elokuvien myötä. Luimme hänelle ensiksi iltasaduksi Hobitin, sen jälkeen Sormusten herran ja sen jälkeen Silmarillionin (niin että aloitimme "Akallabêthista" ja "Mahtisormuksen tarinasta", joiden jälkeen palasimme alkuun) ja päätimme kierroksen Húrinin lasten tarinalla. David Dayn Tolkienin maailmasta tuli pojallemme vakilukemista ja isoa kirjaa raahattiin moneen kyläpaikkaan ja myös ravintolaan. Jacksonin elokuvat olemme katsoneet moneen kertaan. Ralph Bakshin animaatioversionkin katsoimme, mutta se jäi yhteen kertaan. Kun sain eräältä ystävältäni lainaan vanhemmat tv-elokuvat Hobitista ja Kuninkaan paluusta, katsoimme ne kerran, mutta sattuneesta syystä tosiaankin vain kerran. (Näistä kaikista on kuitenkin tekstit Vesan ja minun kirjassa.)

Silmarillionin luin tuolloin ensimmäistä kertaa uudestaan 80-luvun jälkeen. Kirja teki minuun nyt jylhyydessään ja kosmisessa visiossaan suuren vaikutuksen, vaikka ymmärrän kyllä niitä, jotka pitävät sitä puisevana ja tylsänä. Olen valmis nostamaan Silmarillionin 1900-luvun suurten romaaniteosten joukkoon, myös siinä miten päättäväisesti se hylkää kaikki 1900-luvun romaanikirjallisuuden tyylipiirteet (samalla tavalla kuin Joyce Odysseuksessa tai Musil Miehessä vailla ominaisuuksia tai Proust tai Hermann Broch).

Kirjoja lukiessa tajusin jossain vaiheessa, että Sormusten herran ensimmäisen osan ilmestymisestä tulisi tänä syksynä kuluneeksi 60 vuotta, ja tajusin, että aiheesta voisi syntyä kirja. Ensiksi ajattelin sitä artikkelikokoelmana, jonka toimitan, mutta kun ehdotin aihetta Vesalle, puhe alkoi jo kulkea laajemman monografian suuntaan, samaten kustantajaksi valikoitunut Avain kaipaili enemmän sellaista kuin artikkelikokoelmaa.

Kirja syntyi noin vuodessa. Vesa kirjoitti Tolkienin elämäkerran, pitkän (ja loistavan) esseen Sormusten herrasta sekä tekstin Tolkienin postuumista tuotannosta. Lisäksi Vesan käsialaa ovat tekstit Tolkienista tutkijana sekä Tolkienin vaikutuksesta fantasiakirjallisuuteen (tekstiä on jo moitittu liian lyhyeksi, mutta toisaalta se ei ole aivan kirjan keskeisimmässä fokuksessa). Mukana ovat myös Vesan kirjoittamat pikkupalat Tolkien-suomennosten historiasta ja vastaanotosta.

Itse kirjoitin tekstit Hobitista, Silmarillionista ja Húrinin lasten tarinasta sekä Tolkienin vähäisemmistä teoksista. Lisäksi käsittelen Tolkienin teosten sovituksia muissa medioissa sekä Tolkien-fanikulttuuria. Kirjassa on myös laajat Tolkien-kirjallisuuden bibliografiat, jotka ovat Vesan kokoamia. Uskoisin, että kirja tarjoaa kaiken tiedon, mitä Tolkienin peruslukija tarvitsee ymmärtääkseen Keski-Maata ja sen luojaa - en uskalla sanoa, että kirja tyydyttäisi vaativintakin lukijaa, koska Tolkien on juuri sellainen aihe, josta jotkut tietävät hyvin paljon ja ovat hyvin valmiita kertomaan sen.

Joku kysyi, jaksanko vielä lukea Tolkienia tällaisen jälkeen. Totta kai jaksan! Oikein odotan, että saan taas lukea Sormusten herran keskeytyksettä tai palata Silmarillionin samaan aikaan kirkkaasti nähtyyn ja salaperäiseen maailmaan. Poikamme ehdotti Húrinin lasten tarinan jälkeen, että vaimoni ja minä alkaisimme kääntää The History of Middle-earth -sarjaa. Omat taitoni eivät sellaiseen missään nimessä riittäisi, mutta ainakin voin esittää kainon toiveen, että mainittu sarja joskus suomeksiksin ilmestyisi.