Hyvä Koneen säätiö,
olette julkistanut vuoden 2014 apurahansaajat. Kiitos sähköpostista. En ollut saaneiden joukossa. Ainahan sellainen harmittaa, mutta juuri nyt se harmittaa aivan erityisesti.
Teillä on nykyään ilmeisesti jonkinlainen positiivisuuskampanja meneillään. Kutsutte apurahan saaneita "rohkeiksi tekijöiksi", lisäksi pyydätte apurahalomakkeessa erikseen perustelemaan, miksi oma hanke on "rohkea avaus". En ole varma, oletteko miettinyt tätä asiaa loppuun asti. Kun saa kuulla olevansa pelkurimainen hakija, joka ei osaa tehdä rohkeita avauksia omassa työssään, tuntee olonsa väkisinkin masentuneeksi - suorastaan alhaiseksi! Tätä korostaa tapanne lähettää viikkoa ennen sähköposti, jonka ainoa tehtävä on ilmoittaa, että "rohkeat tekijät" palkitaan sinä ja sinä päivänä. Se, saanen sanoa, tuntuu lällätykseltä, joka iskee vasten köyhän kirjailijan - tai minkä tahansa muun taiteilijan - kasvoja.
Toivon, ettette tulkitse viestiäni katkeruudeksi - niin tai oikeastaan miksikäs ei, mitenkäs minä voisin olla olematta katkera, kun en tiedä, onko minulla minkäänlaista rahoitusta työlleni ensi keväänä? Onneksi vaimolla on tuloja - olen tämän ennenkin sanonut, joskus vuosia sitten se oli vitsi, nyt totista totta.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus kasata päällenne yksityiselämäni huolia. Vetäydyn nyt miettimään jotain niin riittävän rohkeaa avausta, että voin joskus saada teiltä apurahaa.
Sydämellisesti kaikesta tuesta kiittäen,
Juri Nummelin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti