Minulla on ollut koko kevään ajan huono apurahatuuri. Olen tällä hetkellä melkein rahaton eikä näköpiirissä ole kauheasti mitään, syksyllä ei ole tulossa yhtään kaupallisen kustantajan julkaisemaa kirjaa, josta saisin rahaa. (On toki eräs uutinen, jota panttaan vielä hiukan. Siitä pitäisi jonkin verran taskurahoja irrota.)
Olen tajunnut, että hankkeet, joihin olen rahaa hakenut, ovat olleet huonoja tai ainakin hankalia. En tiedä, ilmestyvätkö ne koskaan - näin esimerkiksi Vesa Sisätön kanssa suunnittelemani "Lovecraft - elämä ja teokset", joka käsittelisi H. P. Lovecraftin tuotantoa ja vaikutusta samalla tavalla kuin aiempi Tolkien-kirja. Lovecraftilla olisi kustantajakin, mutta ilmeisesti apurahatahot eivät joko tiedä Lovecraftista mitään tai eivät pidä tätä tärkeänä, kun mitään ei ole myönnetty. Toki hakuihin on voinut vaikuttaa myös se, että hakijoita on kaksi, homma ei vaikuta niin tehtynä varmasti kovin isolta. Sehän on vain 100-150 sivua per kirjailija, mihin siinä tarvitsee apurahaa?
Tai mistä minä tiedän? Suomen tietokirjailijoiden apurahapäätöksiä (joissa siis en saanut mitään; tämän tajuaminen lauantaiaamuna pahassa krapulassa oli aikamoinen shokki) lukiessani en ihan saa kiinni kaikkien tekeillä olevien kirjojen tärkeydestä, mutta mikä minä olen siihenkään mitään sanomaan? Samaa joku voi ajatella minunkin kirjoistani.
Tätä samaa olen valittanut ennenkin. Mutta yhteen epäkohtaan en lakkaa kiinnittämästä huomiota. Tiesin jo, etten ole saamassa mitään Taiken jakamista kirjastokorvauksista, mutta kun ystävä laittoi minulle linkin, selasin apurahapäätökset laiskasti läpi. Niitä voi kuka tahansa katsella tästä. Mitä ihmettä: tietokirjailijoille jaettu 204 000 euroa ja kaunokirjailijoille 1 882 000 euroa! Kymmenkertainen määrä - ja jännää on, että kääntäjien puolella on lähes sama suhde, yhden suhde kymmeneen, kaunokirjallisuuden kääntäjien eduksi luonnollisesti. Tähän epäkohtaan on kiinnitetty huomiota useaan eri otteeseen, silti sille ei ole tehty yhtään mitään. Tällä hetkellä kiinnostavinta kirjallisuutta on monien mielestä niin sanottu kertova, narratiivinen tietokirjallisuus, mutta Taiken päätöksistä sitä ei kyllä huomaa. En itse edusta kertovaa tietokirjallisuutta (ehkä tässä onkin syy apurahattomuuteeni...), mutta hämmästelen silti. Voisiko joku selittää tämän epäsuhdan perusteet?
Tai anteeksi, ei tarvitsekaan selittää, ryhdynkin kaunokirjailijaksi. Kymmenkertaistan mahdollisuuteni saada apurahaa.
EDIT: Kirjailija ja kollega Juha-Pekka Koskinen ehätti Facebookissa kommentoimaan näin:
"jakosuhteet kirjastoapuarahalle on kirjattu lakiin (kauno vs. tieto): "Apurahalain 1 §:n 2 momentissa säädetään, että apurahojen ja avustusten kokonaismäärästä myönnetään 90 % kaunokirjallisuuteen kuuluvien teosten tekijöille ja kääntäjille sekä 10 % tietokirjallisuuteen kuuluvien teosten tekijöille ja kääntäjille." Jos tuota jakosuhdetta haluaa muuttaa, niin sitten on lähestyttävä OKM:ää. Ajattelisin, että se voisi olla Suomen tietokirjailijat ry:n agendalla."
Lisää löytyy kuulemma täältä.
4 kommenttia:
Kymmenesosa tietokirjallisuudelle on ollut käytäntönä ainakin 1990-luvun alusta saakka. Mahdollisesti jo systeemin alusta 1960-luvulta. Sitä ei ole velvoitteena kirjattu käsittääkseni mihinkään, kirjastoapurahalautakunta voisi jakaa rahat aivan haluamallaan tavalla. Viimeksihän suurempi muutos jakoperusteissa tehtiin kymmenen vuotta sitten ja lautakunnan omasta aloitteesta.
Kiitos kommentista, Reijo, näin muistelinkin. Olisi kiinnostavaa, jos joku tutkisi noita apurahajärjestelmien alkuaikoja ja tutkisi perusteluita. Tai ehkä sellainen tutkimus on jo tehtykin.
Kun nyt sattui olemaan muuta asiaa eduskunnan kirjastoon, niin selvitin valtiopäiväasiakirjoista tämän suhdeluvun 90:10 tarinan. Selvityksen tulos yllätti itseänikin: osoittautui, että tuo niukka 10 % on aikoinaan ns. korvamerkitty tietokirjailijoille, jotta he Suomen massiivisen kaunokirjallisuusvaltaisessa apurahanjakojärjestelmässä saisivat edes sen eivätkä jäisi täysin nollille!
Alkuperäisessä vuoden 1961 laissa avustussummaa ei ollut sidottu kirjastojen kirjahankintamenoihin vaan kirjastojen kokonaismenoihin: se oli 5 % kirjastojen saamasta valtionavusta. Vuonna 1978 siirryttiin nykyisen malliseen laskentatapaan, jossa rahaa varattiin aluksi 9 % kirjahankintamenoista. Ennen vuotta 1984 tilanne oli kuitenkin se, että tietokirjailijoille ei jaettu yhtään mitään, koska lakitekstin viittauksen "kirjailijoihin" tulkittiin tarkoittavan kaunokirjailijoita.
Vuoden 1983 valtiopäivillä 19 SKDL:n kansanedustajaa (niin SKP:n kummastakin siivestä kuin SKP:n ulkopuoleltakin) teki lakialoitteen (157/83), jonka oli tarkoitus nostaa jaettavan rahan määrä tuolloisesta 9 %:sta kirjahankintamenoja 11 %:iin ja määrätä, että tuo kahden prosenttiyksikön lisäys (ja vain se) menee kokonaan tietokirjailijoille. Suhdeluku olisi ollut tuolloin siis 82:18. Sitä ei perustella aloitteessa, joka toteaa vain lyhyesti: "Tietokirjailijoille vastaavaa tukijärjestelmää ei ole. Järjestelmän kehittäminen koskemaan myös tietokirjailijoita on siten perusteltua."
Vaikka SKDL oli oppositiossa, Sorsan IV hallitus antoi tämän pohjalta hyvää hyvyyttään lakiesityksen (114/83). Ehdotettu 11 % oli kuitenkin pudotettu 10 %:iin ja määräys jako-osuuksista oli poistettu kokonaan; tilalla oli pelkkä toteamus, että osa rahasta voidaan niin haluttaessa jakaa myös tietokirjailijoille.
Eduskunnan sivistysvaliokunta antoi hallituksen esityksestä mietinnön (12/83), jossa se totesi, että tämä ei käy. Kompromissina lakialoitteen 11 % pysytettiin kuitenkin hallituksen ehdottamassa 10 %:ssa, ja suhdeluku 82:18 muutettiin tätä vastaavasti muotoon 90:10. Eli kaunokirjailijoilta ei edelleenkään otettu mitään pois, mutta tietokirjailijoille annettiin se yksi kymmenesosa, jotta he saisivat edes sen.
Kahdeksan valiokunnan jäsentä jätti vastalauseen, jossa ehdotti alkuperäisen lakialoitteen mukaisissa luvuissa pysymistä, mutta äänet menivät tasan 8–8, eli ilmeisesti arpa ratkaisi viime kädessä asian tietokirjailijoiden tappioksi. Mainittakoon vielä, että niukempia lukuja kannattivat SDP, keskusta ja RKP, anteliaampia puolestaan SKDL, kokoomus ja kristilliset. Asia ei siis asettunut esimerkiksi vasemmisto–oikeisto-akselille vaan yksinomaan hallitus–oppositio-akselille.
Tuossa sivistysvaliokunnan mietinnössä todetaan sivumennen sanoen, että "[k]ummallekin kirjailija- ja kääntäjäryhmälle annettavan osuuden rajan tulee kuitenkin olla joustava siten, että pakottavissa tapauksissa jako-osuuksista saadaan poiketa niin kuin siitä asetuksella säädetään." Ei ole tietääkseni säädetty eikä poikettu. Myös tuo avustussumman sitominen 10 %:n osuuteen kirjahankintamenoista on yhä sama kuin mihin se nousi 9 %:sta tuolloin vuoden 1984 alusta.
Kiitos mahtavasta kommentista! Tuo olisi oman tekstinsä arvoinen ja melkein tekisi mieli nostaa tuo omaksi tekstikseen, mutta ehkä itse palaat aiheeseen joskus? Kiinnostava tuo taisto vuoden 1984 alla. Kun luin kommenttiasi sähköpostista kännykällä mökillä, sanoin vaimolle: "Hyvä SKDL!"
Lähetä kommentti