Johtamani elokuvakerho Monroe esitti joko -95 tai -96 neuvostoklassikko Uuden Babylonin. Kirjoitin siitä esittelytekstin, josta tehtyä paperia jaettiin elokuvateatteri Niagaran kassalla. Esitys meni pieleen, koska emme onnistuneet saamaan mistään levytettynä Dmitri Shostakovitshin musiikkia, jonka hän oli elokuvaan tehnyt (myöhemmin kuulin, että levytys on lyhennelmä), ja soitimme Erik Satieta mykän kopion päälle - melkein vaikkapa Jackson 5 olisi ollut parempi valinta!
Teksti, jonka levykkeeltä löysin, jää jostain syystä kesken.
Babylonian barbariaa vai innovaatioita?
Grigori Kozintsev & Leonid Trauberg: Uusi Babylon (Novyi Babylon). NL 1929. Käsikirjoitus: Kozintsev & Trauberg. Kuvaus: Andrei Moskvin & Jevgeni Mihailov. Pääosissa: Jelena Kuzmina, Pjotr Sobolevski, D. Gutman, Sophie Magarill jne.
Kozintsevin ja Traubergin Uusi Babylon on yhtaikaa sekä poikkeuksellinen että olennainen neuvostoelokuva. Se on linkki kahden periaatteessa hyvin erilaisen taidesuuntauksen ja -ideologian välillä: avantgarden ja sosialistisen realismin. Elokuva on huima hyppäys sosialistisen realismin (joka on lopultakin ehkä romanttista) naturalismista kohti kohteiden aktiivista muokkaamista, joka saa vaikutteensa ajan kokeellisista taidemuodoista. Näin muodoin lavasteissa, kuvauksessa ja eritoten näyttelijätyöskentelyssä näkyy futurismin, konstruktivismin ja kubismin vaikutuksia. Kozintsev ja Trauberg itse tapasivat kutsua tapaansa tehdä elokuvaa "eksentriseksi" - heidän elokuvapajansa olikin nimeltään FEKS, "eksentrisen näyttelemisen koulu".
Vuodesta 1929 eteenpäin Kozintsev ja Trauberg etenivät kohti sosialistista realismia mm. Maksim-trilogiallaan (1934-38), kunnes Kozintsev yksinään vastasi muutamista 1950- ja 60-lukujen upeimmista neuvostoelokuvista, joissa otettiin askel balladimaiseen ja jopa satumaiseen suuntaan (Don Quijote (1957), Hamlet (1964)).
Uusi Babylon on kokeellinen ennen kaikkea tekotapansa puolesta. Elokuva on tietoisesti koottu erilaisista kirjallisista lähteistä. Se on muodostettu kuvatun aikakauden - Pariisin kommuuni 1871 - omista lähteistä, ennen kaikkea Emile Zolan naturalistista romaaneista ja Karl Marxin asiaa käsittelevistä teksteistä. Yhtä merkittäviä prismoja olivat impressionistien maalaukset, joista koko aikakausi sittemmin on saanut elähdyttävän kuvallisen ilmauksensa. Tältä Pariisi on varmasti näyttänyt, ajattelee elokuvan katsoja, vaikka elokuvan visuaalinen asu perustuu kuvaukseen kuvauksista, impressionististen vaikutusten muotoilemiseen. Kozintsev ja Trauberg luettivat mainittuja tekstejä näyttelijöillään ja pääosanesittäjä Jelena Kuzmina kertoo, kuinka hänen roolinsa, tavaratalon nuori myyjä Louise, on koko aikakauden henkilöitymä. Kuzmina sanoo, että rooliaan varten hänen oli tiedettävä kaikki 1870-luvun Pariisista ja että tässä tehtävässä Zolan romaanit antoivat kaikkein eniten.
Elokuva, kuten monet muutkin kokeelliset elokuvat, herätti pahaa verta eräissä neuvostokollegoissa. Nyttemmin tyystin unohtunut ohjaaja Pavel Petrov-Bitov kirjoitti elokuvan ensi-illan jälkeen, että Neuvostoliitossa ei vielä ole olemassa neuvostoelokuvaa. Sen sijaan, että talonpojille tarjottaisiin "suoraviivaisia realistisia elokuvia, joissa on yksinkertainen tarina ja juoni" ja jotka "koskettavat niitä ajatuksia ja tunteita, jotka ovat tätä talonpoikaa lähellä
Edit: Taisi tulla jonkinlainen moka. Yllä oleva teksti lieneekin tarkoitettu pieneen lehtiseen, jota jaoimme näytöksessä (siinä oli myös Rytmi-lehdestä saksittu juttu 80-luvulta, jossa käsiteltiin elokuvan erikoisnäytöksiä, joissa tuota musiikkia soitettiin livenä). Esittelyteksti on tämmöinen:
monroe, sea ja pek esittävät tampereen kaupungin kulttuuritoimiston tuella
ja sara hildenin taidemuseon kanssa yhteistyössä:
uUsi BabYLon
neuvostoavantgarden klassikkoelokuva
vuodelta 1929
niagarassa su 27.10. klo 15
liput 0 mk
grigori kozintsevin ja leonid traubergin ohjaama uusi babylon on harvoja, ellei ainoa, elokuvia, jotka kuvaavat pariisin kommuunia vuonna 1870. uusi babylon on hyvin aatteellinen, jopa propagandistinen elokuva, mutta mielenkiintoisen ja katsomisen arvoisen siitä tekee tapa, jolla propaganda nivotaan yhteen futuristisen, suprematistisen ja kubistisen estetiikan kanssa. uusi babylon on selkeää jatkoa niille teatteri- ja agitproduktioille, joita nuoren neuvostovaltion kiivaasti kuhiseva taide-elämä tuotti ennen sosialistisen realismin nousua ja taiteen stalinisoimista (ja taiteilijoiden likvidointia). uudessa babylonissa näkyvät tatlinin, el lissitzkyn, naum gabon, aleksander rodtshenkon ja kasimir malevitsin - vain muutaman tunnetuimman luetellakseni - vaikutukset. kyseessä on taideteos, jota ilman sara hildenin taidemuseon näyttely jää vajavaiseksi kokemukseksi.
juri nummelin
elokuvakerho monroe
(Öh.. tuo Sara Hilden -viittaus voi jäädä epäselväksi. Heillä oli tuolloin upea neuvosto-avantgarden katselmus museossa ja saimme heiltä julisteeseen mainoksen, sikäli teimme yhteistyötä. Jälkeenpäin minua hiukan nolotti, kun eihän tuo elokuva tosiaan ole kovin kubistinen eikä suprematistinen, vaan enemmänkin impressionistinen ja ekspressionistinen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti