Vuoden hienoin taide-elämys

Luulen jo kokeneeni vuoden hienoimman taide-elämyksen. Ainakin kyse on yhdestä hienoimmista suomalaisista elokuvista - jos termi nyt on oikea. Kävimme Turun taidemuseossa katsomassa taiteilijaryhmä IC-98:n näyttelyä, jossa oli sekä ryhmän uusi työ Oikoumene (se ei valitettavasti toiminut suunnitellusti, vaan oli mennyt rikki) että heidän aiemmin tekemiään videoteoksia. Niistä hienoin ehkä (en onnistunut näkemään kaikkia, osaksi muusta elämästä johtuen, osaksi omaa tyhmyyttäni) oli Näkymä vastarannalta, vuonna 2011 tehty animaatio, jonka pääosassa ovat Gylichin pylväät eli nykyään paremmin Pinellan pylväikkönä tunnettu arkkitehtoninen nähtävyys.

Olin naulittu surkeaan tuoliini koko 70 minuutin ajan. En pystynyt lähtemään mihinkään, vaikka olimme sopineet perheen kanssa, että käymme museon kahvilassa ja lähdemme sitten asioille kaupungille. Laitoin tekstarin, että menisivät edeltä, minä en tästä pysty lähtemään. Elokuva - tai videoteos - tavoittaa yhdellä "otoksella" monta asiaa: järisyttävän Unheimlichen tunteen (en epäröisi kutsua tätä kauhuelokuvaksi), vision ihmisettömästä maailmasta, vanhan arkkitehtuurin kauneuden ja pysyvyyden (kaupungissa, joka on tunnettu siitä, että vanhaa arkkitehtuuria puretaan surutta), elokuvaa edeltävän panoraamataiteen salaperäisyyden, vanhojen kirjakuvitusten ja vanhan grafiikan surrealistisen epätodellisuuden, näkemyksen ihmisestä merkityksettömänä puuhastelijana maapallon historiassa. Luonto voittaa aina. Raunio, joka elokuvassa pikkuhiljaa kehkeytyy, muistuttaa Georg Simmelin ajatusta siitä, että raunio kiehtoo meitä, koska siinä näkyy, että luonto on voittanut sivilisaation, vaikkakaan ei vielä lopullisesti. Voimme kokea olevamme osa kumpaakin eikä meidän tarvitse sitoutua tiettyyn paikkaan luonnon ja kulttuurin välillä. 

Elokuvan voi onneksi katsoa Vimeosta. Suosittelen todella lämpimästi. Ystäväni sanoi, että tämä oli hänen elämässään hienoin taide-elämys koskaan. (Tässä myös Lars Saaren asiantunteva kritiikki IC-98:n nyt jo päättyneestä näyttelystä.)

Edit: Korjasin Oikoumene-teoksen nimen. Aiemmin väitin sen olevan Abendland, mutta se on näyttelykokonaisuuden ja yhden erillisen teoksen nimi.