Taannoin postitin vaimon kanssa pitämämme nenäliinanäyttelyn esittelytekstejä, mutta jostain syystä pois jäi tämä, hiukan oleellisempi teksti nenäliinan kulttuurihistoriasta:
Otteita nenäliinan historiasta
Ensimmäiset varsinaiset nenäliinat oli tarkoitettu uskonnolliseen käyttöön. Papit käyttivät silkistä tehtyjä liinoja pitäessään jumalanpalvelusta.
Nenäliinoista tuli yleisiä käyttöesineitä keskiajalla. Sitä ennen ihmiset olivat niistäneet nenänsä vaatteisiinsa tai käsiinsä. Viimeistään 1500-luvulla liinat olivat jokapäiväisessä käytössä, ja Erasmus Rotterdamilainen pääsi moittimaan vaatteisiinsa niistäviä ihmisiä moukkamaisesta käytöksestä.
Vähitellen nenäliinoista tuli myös koristeellisempia, ja samalla niistä tuli myös rakkauden osoittamisen välineitä. Ne olivat viestejä rakkaudesta.
1900-luvun alussa nenäliinojen valmistusmateriaaleiksi vakiintuivat silkki ja puuvilla. Myös pellavaa käytettiin. Nenäliinat olivat tuolloin herrasmiesten välttämätön varuste – jos takin rintatasku oli jätetty tyhjäksi, mies näytti vain puoliksipukeutuneelta.
Kangasnenäliinojen käyttö alkoi vähetä radikaalisti, kun paperinenäliinat tulivat markkinoille. Suomessa Serlachius aloitti näiden valmistamisen 1930-luvulla. Nykyään yhä harvempi käyttää kankaisia nenäliinoja.
Lasten ja mainosnenäliinat kulkevat monella tapaa käsi kädessä. Ilmeisesti ensimmäiset mainosnenäliinat ilmestyvät 1930, kun amerikkalainen George Borgfeldt & Company myy lisenssin sveitsiläiselle Walkburger, Tanner and Companylle, joka alkaa valmistaa Mikki Hiiri –aiheisia nenäliinoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti