Nyt menee jo hämäräksi... En enää löytänyt levykettä, jolle olin tallentanut elokuva-aiheisia tekstejä, ja silmiin osui seuraava katkelma. Keräämme vaimon kanssa vanhoja nenäliinoja ja pidimme niistä näyttelyn Turun kaupunginkirjaston aulassa, olisiko ollut jouluna 2002. Tässä näyttelyn kuvatekstejä:
Politiikkakin on löytänyt tiensä nenäliinoihin. Esimerkkinä Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton liittokokousliina vuodelta 1957.
Nenäliinassa esitellään Helsingin olympialaisia – valitettavasti ilman olympiarenkaita. Selitys lienee se, että nenäliinan valmistajalla ei ole ollut varaa maksaa renkaitten käytöstä.
Kuvataiteilijatkin ovat antaneet oman osansa nenäliinojen suunnitteluun. Lasten liinoissa näkee hauskoja esimerkkejä – Kylli Koski eli Kylli-täti on piirtänyt helposti tunnistettavan Tuhkimo-kuvaelman ja Arnold Tilgmann, jonka syntymän satavuotisjuhlia kohta vietetään, on tehnyt itselleen hyvin tyypillisiä söpöjä satueläimiä.
70-luvun väreistä löytyy huimia esimerkkejä nenäliinoistakin – Susanna Beloffin Finlaysonille suunnittelema Ruska-sarja. Beloff on harvoja nimeltä tuntemiamme nenäliinojen suunnittelijoita.
PMK:n eli Puuvillatehtaiden myyntikonttorin nenäliinoja leimaa arkisuus. Näitä liinoja myytiin kuuden pakkauksissa.
Nenäliinat ovat oiva mainostuksen väline, esimerkkeinä Postipankki ja Yves Saint Laurent. Kotoinen James-liina vie ajatukset Villin lännen maisemiin.
Nenäliina voi olla kaunis ilman erikoisia koristeaiheitakin.
Nenäliinan ikää voi arvailla kankaan, kuvioiden ja värin perusteella. Karkeahkon tuntuinen ruskea liina on mahdollisesti 1940-luvulta.
Nenäliinakin voi olla hömppä. Nuorille naisille tarkoitettuja muotitietoisia liinoja, todennäköisesti 60-luvulta.
Kukka on yleinen koristeaihe joko kirjailtuna tai painokuvana.
Ei kaikki ole nenäliinaa mikä siltä näyttää. Hauskalla kuvalla ja tekstillä varustettu liina lienee kangasnäyte. Sileään tekokuituun ei nenäänsä pystyisi edes niistämään.
Nenäliinojen kuljetus- tai säilytyspussi. Ystävän mummon jäämistöä; osa nenäliinoista mahdollisesti 1800-luvulta.
Nenäliinojen tyylikäs myynti- ja säilytyslaatikko, todennäköisesti 1950-luvulta.
Nenäliinoista on kirjoitettu vähän, suomen kielellä aihetta käsittelee vain Mary Ollonqvistin (myöh. Olki) Nenäliinoja (WSOY 1932), joka esittelee Kotilieden nenäliinakilpailun parhaimmistoa.
Hajamainintoja nenäliinoista ja niiden käytöstä löytyy myös erinäisistä opas- ja käytöskirjoista. Mandi Hannulan ja Alli Wiherheimon Emännän tietokirja (WSOY 1. painos 1936) ja Erkki Kivijärven Seuraelämän säännöt (Otava 1930) ovat esimerkkeinä.
Vanhoista tuoteluetteloista voi löytää kiinnostavia tietoja. Finlaysonin hinnastoista 1970-luvuilta pystyi päättelemään, että Finlayson lopetti nenäliinojen tekemisen viimeistään 1977, sillä seuraavan vuoden hinnastoissa ei nenäliinoja enää mainittu. – Vieressä Puuvillatehtaitten myyntikonttorin hinnasto 50-luvulta. PMK oli eri kutomoiden markkinointielin.
Ja vielä tekemämme tiedote (totta kai toimittajat tekevät aina tiedotteen!):
Nenäliinanäyttely avataan Turun kaupunginkirjaston aulassa
Kylli-tädistä Yves Saint Laurentiin
Turun kaupunginkirjastossa avataan tänään 9.12. näyttely, joka esittelee nenäliinoja. Arkinen, mutta kiehtova nenäliina on pikkuesine, joka on aikojen kuluessa saanut niin uskonnollisia kuin taiteellisiakin ulottuvuuksia.
Näyttelyssä nähdään niin koko kansan Kylli-tädin kuin maailmankuulujen muodinluojien suunnittelemia nenäliinoja. Mukana on myös paljon kotoisen käsityötaidon mestarinäytteitä sekä kitschiin viittaavaa tuontitavaraa. Menneet vuosikymmenet näkyvät etenkin lasten- ja mainosnenäliinoissa – onpa mukana myös politiikkaa ja huippu-urheilua!
(Ensi kerralla jotain oleellisempaa...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti