Ajattelin käyttää jonkinlaisesta lomastani (tekemäni isotöinen kirja on vielä kesken ja joudun työstämään sitä kesän aikana ja runnomaan sen kasaan elokuussa) aikaa siihen, että käyn läpi, mitä kaikkea tein viime keväänä. Lista on aikamoinen. Tuloksena oli unettomuutta ja ahdistusta, joiden takia olen käynyt lääkärissä (joka määräsi uniapneatestin; tuloksia odotellessa) ja aloittanut lyhytterapian. En tiedä, auttaako tällainen listaus, mutta toivon joka tapauksessa, että kukaan ei sano vähättelevästi: "Laiska töitään luettelee", varsinkin kun siinä mielestäni on kyse siitä, että puhutaan suunnitteilla olevista töistä, ei niistä joita on jo tehnyt - tai ehkä sananlaskua voisi muuttaa muotoon "leuhka töitään luettelee". Oli miten oli, olen nyt kesäkuussa alkanut taas nukkua normaalisti. En aina hyvin, mutta kuitenkin ilman unilääkettä enkä koe ahdistuksen tunteita.
KEVÄÄN 2026 TYÖT
1) Kirjoitin suomalaisen fantasiakirjallisuuden historiaa useita kymmeniä sivuja. Kirjan alkuperäinen deadline oli tämän vuoden maaliskuussa, mutta jouduin siirtämään sitä moneen kertaan ja lopulta lähettämään sen kustantajalle keskeneräisenä ja lupaamaan, että loppu tulee elokuussa. Varmaan lähetän viimeiset sivut, kun painokoneita jo käynnistellään. Yritin ehdottaa jossain vaiheessa, että kirja päättyisi vuoteen 2000, mutta kustantaja ei suostunut tähän.
2) Muokkasin Turun Sanomiin kirjoittamastani artikkelista pienen esseekirjasen Åbo cileäx!, joka käsittelee 1960- ja 1970-luvuilla erilaisissa kulttuurilehdissä ja antologioissa ilmestyneitä turkulaisten kirjoittajien runoja. Materiaalin olin kerännyt jo aiemmin saatuani TOP-säätiöltä apurahan "Turun runon vuosikymmenet" -työnimellä kulkeneeseen antologiaan, jolle en löytänyt sopivaa kustantajaa. Koska Åbo cileäx! tuli Helmivyöltä, taitoin ja oikoluin sen itse.
3) Editoin, korjasin ja päivitin vuonna 2004 ilmestynyttä elokuvan historiaa käsittelevää teostani Valkoinen hehku, jonka julkaisi alun perin Vastapaino; uuden painoksen julkaisi Oppian. Kirjoitin uutta materiaalia useita kymmeniä sivuja, ja lisäksi kirjoitin uuden luvun elokuvan kehityskuluista 2000-luvulla. Olin alun perin luvannut tehdä päivitystyön jo aiemmin, mutta joutunut muiden töiden takia lykkäämään sitä. En osaa sanoa, oliko lykkäämisestä mitään varsinaista hyötyä, ja huomaan, että varsinkin uudessa 2000-lukua käsittelevässä osiossa on joitain puutteita, mikä johtuu nopeasta työskentelystä.
4) Julkaisin kesäkuussa yli 20 vuotta tekeillä olleen kirjan Pulpografia 2, jossa käsittelen 1960-1990-luvuilla ilmestyneitä amerikkalaisia kioskidekkareita ja muita matalaotsaisia kirjoja. Olin vuosien varrella työstänyt kirjaa niin että olin lukenut kirjoja vessassa istuessani tai kissaa ulkoiluttaessani ja välillä täydentänyt tietoja. Viime hetkillä tein noin 15-tuntisen työpäivän, ja oikoluin taittoa junassa matkalla Helsinkiin ja kävin tekstin loppuun läpi vielä illalla kotona. Sain yhden lisäyksen lähdeluetteloon noin puoli kahdentoista aikaan yöllä.
5) Julkaisin Helmivyön kautta useita kokoamiani kirjoja. Omiin teksteihin perustuu artikkelikokoelma Junia ja ruunulinnoja, jossa pääpaino on 1800-luvun ja 1900-luvun suomalaisella proosakirjallisuudella. Kyse oli Helmivyön kymmenvuotisjuhlakirjasta, ja kaikki tekstit olivat ilmestyneet Helmivyön kirjojen esipuheina. Muita kevään aikana kokoamiani kirjoja olivat vanhoja ja uusia lentosotanovelleja yhteen naittava Haaskalintu/Yölento (joka perustui kahteen keskeneräiseen projektiin, jotka keksin tehdä kääntökirjana; uutta materiaalia en tähän kirjaan etsinyt, mutta jouduin kyllä kopsaamaan yliopiston kirjastossa Reino Helismaan novellin, jota en kotoa löytänyt), Topeliuksen Ikuinen ylioppilas, jonka kokosin hetken päähänpistosta Gutenbergiin digitoiduista teksteistä, ja Olavi Karjaliinin Matin kolminkertainen kuolema, joka oli täydennetty uusintapainos Turbatorin julkaisemasta vihkosesta (siitä löytyi jopa vanha taitto, jota oli periaatteessa helppo täydentää, mutta tietenkin siinä tuli komplikaatioita, joihin ei ole nyt syytä mennä). Toimitustyö oli myös A. E. Ingmanin spefiromaanien yhteislaitos Hovilinnoja ja usvapatsaita, jossa käytetyt tekstit otin niin ikään Gutenbergista. Esipuheen otin keskeneräisestä fantasiahistoriastani (vaikka moni on sitä mieltä, että Ingmanin teokset ovat scifiä). Valkean käärmeen kruunu, johon kokosin 1800-luvun suomalaista protofantasiaa, oli tekeillä pitkään, mutta halusin saada sen kuitenkin valmiiksi ennen varsinaista historiateostani.
6) Toimitin ja taitoin Helmivyölle seuraavat kirjat: Tapani Bagge: Rikosten pyörteissä, Nikkinen, Rantala ja Toivonen: Pedon vallassa, Tapio Niemi: Sointu vanhenee hitaasti, Voitto Ruohonen: Pahan kosketus ja M. G. Soikkeli: Mies joka ampui Joosua Nasaretilaisen. Monessakaan näissä ei ollut paljon toimittamista, ja osan parissa olin työskennellyt jo edellisenä syksynä. Oikoluin myös yhtä kirjaa, joka ilmestyy ensi syksynä, ja lisäksi kävin läpi skannaamaani vanhaa romaania, jonka uusintalaitos ilmestyy niin ikään syksyllä. (Mikko Kapasen ja Max Ryynäsen Kaiken maailman räppiä -kirjan taittoi Ville Manninen, jolle suuri kiitos.)
7) Jatkoin edelleen Leonard Clinen The Dark Chamber -romaanin suomentamista (tänä keväänä tosin editoin vain sitä osuutta, jonka olin jo kääntänyt). Olen työskennellyt periaatteella "kaksi kappaletta joka aamu ennen muita töitä". Toivon saavani tämän apurahoitetun homman valmiiksi ensi syksynä, tekstiä on jäljellä parikymmentä sivua - mutta teksti on kohtuuttoman vaikeaa, ja olen päättänyt, etten enää rupea tällaisiin hommiin. Toisaalta tämäkin apuraha tuli tarpeeseen vuonna 2022, enkä ole muutenkaan niitä, jotka jättävät jo aloitetut hommat kesken.
8) Vedin taiteellisen johtajan ominaisuudessa Suomalaisen elokuvan festivaalin, jonka ohjelmistosuunnittelu oli tietenkin alkanut jo aiemmin viime syksynä. Kuten tällaisissa aina ilmeisesti käy, kommunikaatiokatkokset ja epäselvyydet organisaatiorakenteessa aiheuttivat ylimääräistä työtä ja vaivaa. Olin festivaalin viimeisen päivän aamuna niin väsynyt, että olin ruveta itkemään Facebookia selatessani. Festivaalin jälkeen pidin noin viikon loman, mikä oli tietenkin pois muista töistä. (Luin kyllä yhden kirjan, jota käsittelen Pulpografia 2:ssa.)
9) Vedin kolme kertaa Kino Killassa leffavisan yhdessä Erika Rouskun kanssa. Ensimmäinen kerta jännitti niin paljon, että join liikaa alkoholia ja sain migreenikohtauksen. Lisäksi jalkani tulivat niin kipeiksi seisaaltaan juontamisesta, että niitä särki koko yön. Visan piti alkaa jo viime syksynä, mutta silloin päätin kiireiden takia, että se siirretään - en tiedä, oliko tästäkään siirtämisestä mitään hyötyä.
10) Toimitin Länkkäriseuran Ruudinsavu-lehden. Se tarkoittaa juttujen tilaamista, oikolukua parissa eri vaiheessa ja taittajan ohjeistusta (onneksi on ulkopuolinen taittaja!). Lehden avustajat ovat hyviä eikä heidän jutuissaan onneksi ole paljon korjattavaa. En kirjoittanut tähän numeroon kuin muutaman sarjakuva- ja suoratoistoarvostelun sekä pääkirjoituksen. Tämä homma syntyy vapaaehtoispohjalta, mutta tuntuu edelleen melko mielekkäältä.
11) Työskentelin Taiteen edistämiskeskuksen audiovisuaalisten taiteiden toimikunnassa ja luin useita satoja elokuva- ja tv-aiheisia apurahahakemuksia. Tästä hommasta olisi paljon sanottavaa, mutta työskentely ja keskustelut ovat luottamuksellisia. Lopetin työskentelyn tähän kevääseen enkä ole mukana Kuvin uudessa asiantuntijapankissa, vaikka sitä kautta luettavien hakemusten määrä olisi ollut huomattavasti pienempi. Olin sentään älynnyt jättäytyä pois festivaalien apurahalautakunnasta (se ei kai ole varsinainen lautakunta, mutta en muista oikeaa termiä, jota tämän yhteydessä käytettiin), jossa olin ollut viime vuoden keväänä.
12) Varsinais-Suomen elokuvakeskuksen hallituksen varapuheenjohtajana olin mukana uuden toiminnanjohtajan rekrytoinnissa, joka oli yllättävän hankala ja pitkä prosessi, kun hyviä hakijoita oli niin monta. Keskuksen toimintaan - joka on Kino Killan takia pitkässä muutoksessa - liittyi paljon muutakin, jonka takia oli useita kokouksia.
13) Toimin Lounais-Suomen kirjailijoiden hallituksen sihteerinä, ja jouduimme puheenjohtaja Frida Pessin kanssa asioimaan pankin kanssa saadaksemme tilinkäyttöoikeudet itsellemme, kun edellinen puheenjohtaja Harri Kumpulainen kuoli melko äkillisesti vajaa vuosi sitten. Kokouksia on ollut hyvin maltillisesti eivätkä yhdistyksen sometiedotukset ole vieneet kovin paljon työaikaa.
14) Järjestin perinteiset syntymäpäiväbileet ja jaoin neljä Juri Nummelin -palkintoa. Lisäksi järjestin samalle päivälle Helmivyön kymmenvuotisjuhlaseminaarin, jossa oli kolme kirjallisuusaiheista keskustelua, joihin otin kaikkiin itse osaa.
Lisäksi olin lähettänyt pitkään työstämäni romaanikäsikirjoituksen joulun alla kustantamoille, ja jännitin sen kohtaloa, varsinkin niinä hetkinä, jolloin valvoin yöllä. (Joistain kustantamoista käsikirjoitus tuli takaisin saman tien, joistain pitkällisen pohdinnan jälkeen, mutta mistään ei tosiaan tärpännyt, mikä tarkoittaa lisätöitä tekstin parissa.) Kaiken muun päälle jouduin ottamaan kantaa plagiointitapaukseen, joka koski Helmivyötä: Harri István Mäen pienoisromaani Pinkki knalli oli joulun alla paljastunut plagiaatiksi, ja (toisen tahon tekemät) lisätutkimukset paljastivat maaliskuussa, että myös pienoisromaanit Peilipatsas ja Loitsu olivat plagiaatteja. Poistin kaikki Helmivyön julkaisemat Mäen teokset myynnistä, vaikka osaan ei kohdistunutkaan plagiaattiepäilyjä, ja ilmoitin, etten enää voi julkaista hänen teoksiaan, koska luottamus on mennyt. Tähän tietysti liittyi kaikenlaista oheiskuohuntaa, kuten jonkun esittämä epäilys siitä, että Helmivyön toiminnassa olisi ollut jotain epäilyttävää, kun en heti julkistanut ensimmäistä plagiointitapausta ja tein sen vasta, kun Enostone ilmoitti vastaavasta tapauksesta.
En tiedä, miten tämä kaikki oli mahdollista, mutta niin vain oli. Myönnän auliisti, että olisin voinut rajata paremmin tai keskittyä johonkin näistä mainituista asioista. Sellainen on minulle kuitenkin vaikeaa. Osassa tapauksista - kuten Pulpografia 2:ssa - kyse oli siitä, että pitkään tekeillä olleet kirjat vain sattuivat valmistumaan tiettyyn aikaan, mutta osan tein nopeasti, melkein hetken päähänpistosta. Julkaisin Helmivyön kautta niin monia kirjoja, koska halusin saada puskuria sen varalta, etten saa uutta apurahaa. (Lisäksi halusin paljon uutta myytävää Sastamalan vanhan kirjallisuuden päiville, ja panostus kannatti.) Olen nyt vajaat pari vuotta elänyt hyvin rahoitettuna, mutta en halunnut tilien olevan tyhjät, kun rahoitus päättyisi keväällä. Ja onnistuinkin tässä: uskon voivani elää Helmivyön tuloista tulleilla säästöillä loppuvuoden, vaikka uutta apurahaa ei tulisikaan. Nykyhallituksen meininki (ja muu maailmantilanne) on tosin sellainen, että on vaikea luottaa tulevaisuuteen. Fantasiahistoriani julkaisee Avain, joka ilmoitti pari viikkoa sitten lopettavansa syksyn jälkeen yleisen tietokirjallisuuden julkaisun ja keskittyvänsä vain selkokirjoihin sekä kirjastoalan opaskirjoihin. Syksyksi minulla ei ole ainakaan toistaiseksi apurahaa, ja olen miettinyt joitain vapaita kirjahankkeita, joita voisin työstää. En ole myöskään sopinut mistään tietokirjasta, jolla olisi deadline. Voisiko elää pelkillä Helmivyön tuloilla? Julkaisumäärien tai ainakin myynnin pitäisi lisääntyä tuplasti, jotta se olisi mahdollista. Tulevaisuus näyttää.
