Räkärodeon kuunteluanalyysi

Pöljäilymielellä tehty muka-analyysi Räkärodeon kuuntelemisesta puheopin pakolliselle kurssille. Meni läpi.

Kurssin ulkopuolisen puheviestintätilanteen analyysi

Analyysin kohteena
Miettisen radio-ohjelma Räkärodeo 21.2.

Miettinen on rocktoimittaja, joka omien sanojensa mukaan on keskittynyt soittamaan "oikeiden ihmisten oikeilla soittimilla [mikä tarkoittaa lähinnä sähkökitaroita, joiden "oikeudesta" voidaan keskustella] esittämää musiikkia". Räkärodeo on hänen joka keskiviikko Radiomafian lähettämä kaksi tuntia (klo 21.00-23.00) kestävä ohjelmansa, jota on tullut käsitykseni mukaan jo ainakin viisi vuotta.

Miettinen - joka ei koskaan käytä etunimeään - on lähinnä keskittynyt rockin soittamiseen, ei niinkään puhumiseen. Kappaleita tulee kahden tunnin aikana noin kolmekymmentä ja jos lasketaan, että kappaleiden pituuksien keskiarvo on kolme minuuttia, Miettiselle jää aikaa puhua vain puoli tuntia. Miettinen pystyy kuitenkin luomaan välittömyyden ja spontaaniuden ilmapiirin - hän sekoilee useasti sanoissaan (21.2. hänen piti mainita yhtye nimeltä The Dead Kennedys, jolloin hän sanoikin toisen yhtyeen nimen, Dead Allison), käyttää ihmisten nimistä muotoa sukunimi-etunimi ("Nummelinin Juri"), puhuu itsestään vanhana (yli 30 v.) toimittajana, joka ottaa mielellään kuuntelijoilta vastaan karkki- ja suklaalähetyksiä. Miettinen ei ole yli kymmenen vuoden uran jälkeenkään sujuva eikä teknisesti taitava rocktoimittaja, mutta ehkä juuri sen vuoksi hänet valittiinkin rocklehti Rumban lukijaäänestyksessä vuoden radiopersoonaksi. Hän ei koskaan puhu syvällisiä (7.2. hän paljasti eräässä tilaisuudessa oltuaan, että kirjailija Jari Tervo on humalassa "mulkku mies") eikä yritä esitellä omia ajatuksiaan.

Räkärodeon kuunteleminen ei periaatteessa vaadi ennakkotietoja - rockin pintapuolinen tuntemus riittänee -, mutta ohjelmalla on omat kielipelinsä. Miettinen on pienen levy-yhtiön pomo, mutta koska hän ei voi mainita yhtiötä nimeltä, hänen täytyy aina kierrellä sen nimeä ilmoittamatta sitä suoraan. Tämä on vain yksi esimerkki. Myös kuuntelijakilpailu Kansan Ääneen, jossa äänestetään suosikkikappaleita, liittyy omia kielipelejään, jotka sisäistää vasta muutaman ohjelman kuunneltuaan. Miettisen kontakti yleisöön, josta em. Kansan Ääneen osallistuu aina vähintään 50 ihmistä, on välitön ja suora: Räkärodeo on turvallinen, toistuvuuteen perustuva ohjelma, jossa musiikkivalinnatkaan eivät aina horjuta peruskuuntelijan tunnetta siitä, että hän Räkärodeota kuuntelemalla kuuluu tiettyyn alakulttuuriin. Myös kuuntelijakirjeiden lukeminen ja toivekappaleiden esittäminen luovat mielikuvaa siitä, että kuuntelijat voivat olla mukana luomassa ohjelmaa: tällaiset hetket keskeyttävät normaalin ohjelmavirran ja kuuntelijat astuvat ohjelmaan toimivina subjekteina.

Kuten sanoin, Miettinen ei ole taitava rocktoimittaja, mutta nähdäkseni tätä ei tarvita. Räkärodeossa ei puheviestinnän kannalta ole mitään parannettavaa - ongelmaksi muodostuvat lähinnä ainoastaan englanninkielisten yhtyeiden nimet, joista ei aina kuuntelijakilpailua ajatellen saa selvää - ja olenkin pahoillani kuullessani huhun, että Ylen johto haluaisi lakkauttaa ohjelman. Se on kuitenkin Radiomafian harvoja ohjelmia, jossa kuulee nk. oikeata rockia.