tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Puhe kymmenen vuoden takaa

Pidettiin pieni tilaisuus abeille kymmenisen vuotta sitten yliopistolla ja puffattiin kirjallisuuden opiskelua, yhdessä Juha Herkmanin ja Mikko Lehtosen kanssa. Puhuin aika vapaasti Juhan oman osuuden innoittamana, mutta minulla oli valmiina myös tämmöinen teksti. (Kuulin tilaisuuden jälkeen jonkun sanovan toiselle: "Toi oli paras.")

Puhe avoimien ovien päivänä

Hyvä yleisö,

kuten tuossa tuli jo ilmi, pääaineeni on yleinen kirjallisuustiede ja tarkemmin sanottuna sen yleinen linja. Tämä tarkoittaa sitä, että erottaudun draamalinjan opiskelijoista, joista tulee dramaturgeja ja näyttelijöitä. Minusta tulee joko työtön, tutkija tai äidinkielen opettaja. Suurimmalla todennäköisyydellä minusta ei tule ainakaan viimeistä, vaikka äitini niin haluaisikin.

Kirjallisuudenopiskelu on yliopiston kaikista oppiaineista sellainen, jossa melkein kaikki muut aineet leikkaavat toisiaan. Paljon puhutaan monitieteisyydestä - me olemme eläviä esimerkkejä tästä tieteiden välisestä yhteistyöstä. Tai ehkä ei oikeastaan pitäisi puhua yhteistyöstä, koska kyse on siitä, että me voimme tutkia kaikkia muita tieteitä: meille opetetaan ja me käytämme aktiivisesti hyväksemme muiden tieteiden tutkimustuloksia. Vaikka me emme juurikaan käyttää hyväksemme fysiikan tai kemian tutkimustuloksia, me voimme aivan loistavasti tutkia niiden historiaa ja tässä historiassa vallinneita käsityksiä maailmasta ja ihmisestä. Ja kyllä mekin lähestymme matematiikkaa semiotiikan ja narratologian tarkoissa kaavoissa.

Olemme siis etulyöntiasemassa muihin tieteisiin ja oppialoihin nähden. Matemaatikko ei tutkimuksissaan voi paljon sanoa Dostojevskista, vaikka hän tätä rakastaisikin, mutta me voimme sanoa aina jotain vaikkapa Gödelistä. Descartes, joka on uuden ajan kuuluisimpia ja vaikutusvaltaisimpia matemaatikkoja ja filosofeja, on jatkuvassa ryöpytyksessä laitoksellamme.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että keskittyisimme vain muiden tieteenalojen saavutuksiin. Tärkeintä ja rakkainta meille edelleen on taide - kirjallisuus tietysti, mutta nykyisin myös elokuva, rockvideot, videotaide, sarjakuvat, mainokset, sanomalehdet. Joskus laitostamme kuulee mainostettavan lähinnä sen avulla, että emme enää kuivasti keskity pölyttyviin kirjallisuudenklassikoihin, mutta minusta tässä on jotain väärää, koska kirjallisuus on ainakin omaa sydäntäni lähinnä. Ja tosiasia kuitenkin on, että suurin osa laitoksellamme tehtävistä graduista käsittelee kirjallisuutta, eikä suinkaan elokuvia tai mainoksia.

Joskus kuulee ensimmäisen ja vielä toisenkin vuoden opiskelijoiden valittavan, että tiede tappaa laitoksellamme kirjallisuuden. Tämä johtuu usein siitä, että monet tulevat opiskelemaan kirjallisuutta kuvitellen sen auttavan heitä kirjoittamaan parempia runoja. Meillä ei juuri järjestetä luovan kirjoittamisen kursseja - niitä toki järjestetään aika ajoin -, vaan meillä pikemminkin opetetaan, miten kirjoittamista tutkitaan luovasti. Asiat eivät silti hyljeksi toisiaan, josta elävä esimerkki voisi olla vaikkapa Anja Kauranen, jonka Pelon maantiede sekoitti tiedettä ja taidetta keskustelua herättäneellä tavalla. Tai otetaan minut: Kirjoitan nähdäkseni parempia runoja nyt, kun osaan suhtautua niihin tavalla, joka sijoittaa tekstit osaksi laajoja historiallisia kehityskulkuja. Tiede ja taide kulkevat laitoksellamme käsi kädessä.

Ruokalakeskustelussa nauroimme jokin aika sitä, että vaikka laitoksemme on yliopiston tuloksellisuuslistojen toisena, se on työllisyyslistojen viimeisenä. Vain harvat meiltä valmistuneet pääsevät töihin. Tämä on tietysti pelottavaa, mutta sen ei tule antaa lannistaa: taideaineiden laitos varustaa ihmisen kuin ihmisen kyvyillä analysoida ympäröivää maailmaa tavalla, joka muilla tieteillä on harvinaista. Mitä tahansa maailmassa tapahtuukin, sen pystyy Tampereen yliopiston taideaineiden laitoksella opiskellut purkamaan osiin ja ymmärtämään paremmin.

Kiitos. Kysymyksiin vastataan enemmän kuin mielellään.

EDIT: Kun katselen tuota tekstiä tarkemmin ja kun varsinkin mietin otsikkoa, niin voi olla, että tämä on tehty johonkin muuhun tarkoitukseen. Avoimien ovien päivä vie ajatukset muualle.

Ei kommentteja: