Minerva oli noin vuosina 1918-1934 (ks. huomautus alla) toiminut helsinkiläinen kustantamo, joka oli erikoistunut monenlaiseen viihteeseen: erotiikasta naisten romantiikkaan, ensimmäisen maailmansodan zeppeliinikertomuksista ja saksalaisten muukalaislegionaalaisten muistelmista Leinon Vöyrin sotakoulu -reportaasiteokseen (1918). Minervaa ilmeisesti paheksuttiin julkisuudessa, koska se julkaisi niin paljon käännösromaaneja englanninkielestä - valikoimaa pidettiin liian viihteellisenä ja keveänä. Kustantamolla oli kuitenkin suhteita myös kotimaisiin kirjailijoihin ja Eino Leino julkaisi kustantamon kautta muitakin teoksia kuin vain Vöyrin sotakoulun. Kustantamolla vierailleisiin kotimaisiin kirjailijoihin kuuluivat myös Larin-Kyösti (Ilotyttö, 1919, kuvassa; Jouluyön tarina, 1918) ja Aaro Hellaakoski (Me kaksi, 1920) sekä lukuisa joukko nykyään tyystin unohdettuja tekijöitä.Minerva julkaisi vuosina 1918-1919 joukon aikanaan rohkeita eroottisia romaaneja, joita olen yrittänyt metsästää ja joitain löytänytkin. Antikvariaatit eivät ihme kyllä tunnu pitävän näitä arvossa, koska hinnat eivät ole olleet päätähuimaavia, vaikka luulisi vanhan erotican nyt olevan jo arvossaan. (Tosin Ilotyttö on nyt myytävänä Hagelstamilla 32 euron hintaan.)
Kokosin Fennican avulla listauksen Minervan eroottisista romaaneista. Olen jättänyt listauksesta pois kirjailijat, jotka tiedän selkeästi enemmän naisten romantiikan kirjoittajaksi tai joista löytyi Googlen avulla sen verran tietoa, että pystyi päättelemään, oliko teos erotiikkaa vai ei. Osa saattaa edustaa enemmänkin jotain muuta lajityyppiä ja siksi ne ovat rajatapauksissa, esimerkiksi Louise Gerardin teoksissa on selvästi eroottinen juonne: sheikki kaappaa nuoren naisen vaimokseen... Minerva julkaisi muitakin vastaavia teoksia, kuten Joan Conquestin Sheikin rakkauden.
Salanimi Antero Ojanteen teos on pelkän arvailun perusteella mukana, mutta se sopii ajanjaksoon ja siinä on parissa muussakin teoksessa esiintyvä termi "rakkausromaani" alaotsikossa. Jos joku tietää teoksesta jotain, kuulen mielelläni lisää. Muutenkin kuulisin mielelläni lisäyksiä ja poistoehdotuksia. Sen verran vielä, että Pierre Louÿsin teoksista on lyhyt artikkeli Ville Hännisen, Vesa Sisätön ja minun teoksessa Erotica. Louÿsin teoksissa on joitain todella rohkeita kohtauksia, kuten ristiinnaulitseminen ja sen jälkeinen suudelma. Nukke ja nainen -romaaniin perustuu Buñuelin elokuva Tämä intohimon hämärä kohde.
Laurids Bruun: Van Zantenin onnen aika: rakkausromaani Pelli-saarelta. Suom. Aapo Teisa. Minerva, 1919.
Edmund B. d' Auvergne: Yöelämää Pariisissa. Minerva, 1919.
Hans von Kahlenberg: Tenhotar. Suom. Ville Valkama. Minerva, 1919.
Pierre Louÿs: Nainen ja nukke. Minerva, 1919.
Pierre Louÿs: Afrodite: lemmen romaani antikin päiviltä. Kuvittanut Rafael Rindell. Suom. Tahvo Partio. Minerva, 1918.
Nainen ja taito valloittaa hänet: erään gentlemannin muistiinpanoja. Minerva, 1919.
Artur Möller: Ylioppilassyntejä. Minerva, 1919.
Antero Ojanne: Heinäkuun aurinko: rakkausromaani taiteilijaelämästä. Minerva, 1919.
Robert Heymann: Rakkauden oppikirja. Minerva, 1919.
Larin-Kyösti: Ilotyttö. Minerva, 1919.
Myöhempiä rajatapauksia:
Manuel Schnitzer: Vaimoni ja minä: muistiinpanoja toisistamme. Suom. Tahvo Partio. Minerva, 1919. [Siirsin tämän varsinaisesta listauksesta tänne, koska satuin näkemään kansikuvan mainoksessa, teos lienee enemmänkin avioliittoaiheista huumoria.]
Warner Fabian: Kesälesket. Suom. Salme Setälä. Minerva, 1927.
Louise Gerard: Sulttaanin orjatar. Suom. Aito Kare. Minerva, 1924.
Louise Gerard: Beduiinin valkoinen nainen. Suom. Aune Lindström. Minerva, 1925.
[Näitä olisi enemmänkin, mutta osa oli selvästi naisille suunnattua romantiikkaa.]
Huom. Olin aiemmin laittanut Minervan toimintavuosiksi 1918-1928, mutta lukija huomautti sähköpostissa, että alan tutkimus toteaa Minervan toiminnan lakanneen vuonna 1934. Näin kirjoittaa Urpo Kovala teoksessaan Väliin lankeaa varjo: angloamerikkalaisen kirjallisuuden välittyminen Suomeen 1890-1939:
"KustannusliikeMinerva Oy:n perusti 1917 kirjakauppias P. V. Lönngren. Se kustansi aluksi ajankohtaisia sotaseikkailukuvauksiaja sittemmin enim mäkseen suomennettuja jännitys- ja rakkausromaaneja. Koko yhtiön elinajan sen johtajana toimineen Lönngrenin kuoleman jälkeen 1934 yhtiö lakkautettiin, ja sen varsin laajan kustannusvaraston oikeuksineen osti WSOY. (Virtanen 1958,236)"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti