Ystäväni kääntäjä ja vanhan kirjallisuuden (sekä omituisen musiikin!) tuntija Arto Rintala lähestyi Facebook-viestillä. Arto kirjoitti näin:
Sainpa just "Jumalten tuhon" luetuksi. Oli pakko pistää sen verran postia, että tykkäsin tosi paljon.
Ymmärrän nyt vähän paremmin, että olit vähän nyrheä sen HS-arvostelun suhteen; eipä siinä tosiaan tuotu pahemmin esille tuota "metafyysistä" puolta. Itsekin olin alunperin siinä uskossa, että keskitytään lähinnä toimintaan ja paukkeeseen. [tässä oli hymiö, jota ei voi tässä enää toistaa - jn]
Mä oon joskus harmikseni lukenut Harri V. Hietikon Roger Repo -kirjoja, ja sehän epäonnistuu ihan täydellisesti just tuon tyyppisen subject matterin kanssa. Ja kieltämättä se onkin vaikea alue. JT kuitenkin toimii hyvin; siihen tulee välillä jopa hiukan neilgaimanmaisia sävyjä, mikä on hienoo.
Luin koko jöötin keskellä oikoluku-urakkaani, joten olin tavallistakin herkistyneempi lähilukemaan tekstiä. Oikein sujuvaa kamaa oli kerronta & replat; sitä näkee nykyään yhä harvemmin!
Sen verran haluan Artoa tästä kiittää, että postaan tähän hienon biisin, jota tiedän Arton arvostavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti