e.e. cummingsin runoja

Käänsin 90-luvun puolessavälissä huvikseni muutamia e. e. cummingsin runoja. Vain yksi niistä on julkaistu ja sekin hyvin epämääräisessä kirjasesa, jonka julkaisin 24-vuotissyntymäpäivänäni vuonna 1996. Runon nimi oli "23" eikä sillä ollut mitään tekemistä minkään syntymäpäivän kanssa.

Runot eivät näytä tässä varmaankaan siltä miltä niiden kuuluisi, sillä Blogger repii kaikki ylimääräiset tabulat ja välilyönnit pois, mutta päästäänpä ainakin jonnekin lähelle aitoa e.e. cummingsia.

***

23

yö)
ettätämä
nöyr
tynyt

valitusmurahdus-&-oli
o jähmettää(kes
ken)e
lämän minkä jo
(ei)ka(kihar
taen)ää
nettömäs
ti ovat(m

yös keskiyössä piile
ksii 2 vään
telyynjoka huo
ne van

gittua aavetta)kuin
itku
virren
kuinkat
kiipeävätkirku

v
AT
räjähtävät (eiVät

***

65

'vaikka surujasi ei
mikään kieli saata nimetä,
kolme minä annan sinulle suloisia
iloja jokaisesta
Mutta sen täytyy olla sinun'
kuiskaa tuo kukka

kehrää innokas tämä
'minä annan sinulle viisi
toivoa mistä tahansa pelosta,
mutta sen Täytyy olla sinun'
täydellisesti elävä
taivaan kukinto

'seitsemän taivasta yhdestä
ainoasta kuolemasta,minä
annan sinulle' äänettömästi
huutaa eräskin(jota sanomme
yhdeksi)mysteeri'mutta sen täytyy olla Sinun'

***

66

U-ne-K-si-E-n

lehdet
(nÄe)
jotka on

lukittu

kulTAIseen
jälki-
hEHkuun

vä

r
iSeVä
t
,;:.:;,

***

71

kuinka monta hetkeä täytyy(ällistyttävää kukin
montako vuosisataa)näiden silmiä enempien
uuskuljeksia ja kuljeksia jotain ei koskaan syvenevää rantaa

lukittuna ikuisuudelliseen tasapainoiseen ajan vuorovaihteluun

rakkaus yksin ymmärtää:vain keitä varten
pidän valani kunnes tuo vuorovesi kääntyy;
ja kaikista supistuvista suunnattomasti tuomion
lemuavan viattomuuden aarteista syntyy.

Sitten,ilman uskottavaa missätahansa
hengen välinpitämättömyyden pimennystä
kaiken viisauden kautta tieto uskaltaa kulkea,

kuinka tuo(itseni ainoa itse jonka)lapsi tanssiikaan!

ja kun hänet on kiskaistu sellaiset arvoitukset kuin ihmiseteivät tule raskaiksi - antaa valtameren kasvaa jälleen

***

11

nöyrä(rajoittamalla

ilolla varustettu)
lintu laulaa rakkauden jokaista totuutta

kaiken sillän ja miksin tuolla puolen


eikä kysy muuta suosionosoitusta

(kun alas typeryydessään sortuvat
vihan ylpeät suunnattomuudet
maailmaksi joskus kutsutut)kuin saada laulaa

***

39

unen valtakunnan valkoiset vartijat

turvallisesti tulkoon häviämättömällä
sinun kunniasi saatetuksi läpi lukemattomien maiden
rakkaani(avaa toivon kaikkein salaisin sydän
hänen silmilleen, joita ei maailma enää
sokaise;ja anna hänen sydämensä jokaisen pukeutua

ei koskaan arvattuun tietymättömään iloimpaan)

uskollisesti kukkien tuollapuolen hengittyä
yön auringot,tuo tämä ihana
vaeltaja kotiin jota ajaksi sanotaan:ja luovuta
hänet tuon tähden armoon,
jos kerran kenen kiipeämisestä alkaa valua
sellaista kultaista verta joka saa hänen kuunsa eloon
laulamaan yhäti ihanammin linnut kuin ovat

***

Näitä on enemmänkin. Jos popular demandia on, voin laittaa loputkin. Tähän loppuun kuitenkin ilmeisesti samaiseen synttärikirjaan laitettu esittely cummingsista:

e.e. cummings - romantikko äärimmäisen modernistin kaavussa

Edward Estlin Cummings (1894-1962) vaati, että hänen nimensä kirjoitetaan aina ja kaikkialla pienellä alkukirjaimella: e.e. cummings. Hänen takiaan joutuu edelleenkin häpeämään, sillä kaikki latojat ja kirjoittajat eivät suostu tähän sääntöön. Näin ei tee edes cummingsia suomenkielelle saattanut Ville Repo (vuonna 1992 ilmestynyt amerikkalaisen runouden antologia Tähtien väri).

cummingsin runous on omalaatuista: se kieltäytyy noudattamasta kielioppisääntöjä ja runoissa saattaa olla hyvin pitkiä pätkiä pelkkiä välimerkkejä ja ainakin näennäisen merkityksettömiä kirjainsarjoja. cummingsin runokokoelmien nimetkin vaikuttavat järjettömiltä: W[ViVa] (1931) tai 1 x 1 (1944) tai is 5 (1926). cummingsin runoissa on kuitenkin vissi romanttinen sisältö: hän on Ville Revon sanoin, "hetken tai tunnelman vangitsija, ja rakkausrunoilija, joka ylistää niin hengen kuin aistin iloja". Repo on tässä romanttisempi kuin mitä cummingsin runot ehkä antavat olettaa, mutta hän on silti oikeilla jäljillä. cummings on huolimatta runojensa ultramodernistisesta ulkoasusta sentimentalisti, satiirikko ja luonnonnäkyjen taltioija. Hän kirjoittaa niin linnuista kuin ihmisten kyvyttömyydestä elää yhdessä, niin henkilökohtaisella kuin valtioiden väliselläkin tasolla. Häntä voi melko huoletta verrata suomenruotsalaiseen Gunnar Björlingiin, jolle kielioppi oli samanlainen voitettava este paremman ilmaisukyvyn ja tarkemman herkkyyden tiellä. Hyvä johdatus cummingsin runoihin on Jouni Inkalan Runon kieli - runon maailma (1993).

cummingsin viimeinen runoteos oli ytimekkäästi nimetty 73 poems ja se ilmestyi postuumisti. Seuraavat suomennokset ovat siitä. En ole mikään cummings-tuntija, olen suomentanut nämä runot - ja joitain muitakin, jotka eivät nyt ole lehteen mahtuneet - siksi, että 73 poems sattuu olemaan hyllyssäni. Se on haastava kokoelma, mutta palkitseva: sen monet runot ovat pohjimmiltaan helposti lähestyttäviä tuokiokuvia, mutta niiden kieli- ja ulkoasu on itsessään jo hitaasti avautuvaa lyriikkaa.

Runojen nimet eivät tarkoita mitään, ne ovat vain runojen numeroita.