Isän nykyisyys

Isästäni tekemän haastattelun viimeinen pätkä. Ensi kerralla sitten jo analyysia haastattelusta (tämä oli akateeminen lopputyö ja siihen piti ängetä joku tämmöinen).

Nykyisyys

J: Katsotko edelleen paljon elokuvia?
M: Keskimäärin elokuvan päivässä. Pääosin videolta, jonkin verran teatterissa, kun on lehdistönäytöksiä. Poriin tosin tulee lehdistönäytöksiin vain sellaisia, joiden tiedetään tulevan suosituiksi. Ne, joita en ehdi nähdä lehdistönäytöksissä, näen sitten videolta. Televisiosta on kyllä viimeisenä kymmenenä vuotena tullut upeita klassikkoja, esimerkiksi joitain Kurosawan elokuvia, joita ei aikoinaan voinut nähdä missään. Olen paljon hienoja hetkiä elämästäni viettänyt television ääressä.

J: Mitä elokuvia muistat viime ajoilta, jotka ovat olleet erityisen hyviä?
M: Seitsemän oli kyllä merkittävä. Leon oli hyvä. Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat oli hyvä. On toisaalta aika rasittavaa lähteä tuollaisesta elokuvasta pois, kun silmät punottavat niin paljon. Sen siitä saa kun suhtautuu elokuvaan niin tunteenomaisesti. - Alien on hyvä...

J: Eihän se ole mikään uusi elokuva.
M: No ei.

J: Sehän jäi sinulta aikoinaan arvostelematta.
M: Joo, tein jutuista sen johtopäätöksen, että se ei voi olla mitään. Mutta sen olen kuitenkin nähnyt useammin kuin minkään muun elokuvan, tuollaiset kolme tai neljä kertaa, loppukohtauksen varmaan vielä useammin. - Tarantinon Pulp Fiction oli hyvä, mielenkiintoisempi kuitenkin kuin Reservoir Dogs. Casinossa dokumentaristisuutta ja fiktiota ei ollut kokonaan onnistuttu yhdistämään. Heat taas on koko ajan jännittävä ja viihdyttävä, mutta sen tarina ei ole riittävän vahva. Siinä ei ole sisäistä jännitettä.

J: Nämä ovat taas kerran rikoselokuvia.
M: Joo, näyttää siltä, että ne hyvät, mitkä minä ehdin nähdä, ovat olleet rikoselokuvia. Apollo 13 esimerkiksi oli aika heppoinen. Siihen oli yritetty saada jonkinlaista maailmaasyleilevää otetta, esimerkiksi niissä kohtauksissa, joissa australialainen alkuasukas kommentoi avaruusaluksen lentoa, mutta elokuvan teknisen tarinan ja käsittelytavan puitteissa siihen ei ollut mahdollisuuksia.

J: Mitä haluat lopuksi sanoa elokuvakerhoille?
M: Elokuvakerholiikettä tarvitaan edelleen, mutta nykyajan haasteisiin täytyy osata vastata. Minun on vaikea uskoa, että jonkun Bergmanin elokuvat olisivat menettäneet merkityksensä. Ne ovat mahdollisesti nykyään tärkeämpiä kuin ennen. Puhuin aiemmin siitä, että nyt olisi teknisesti mahdollisuus toteuttaa elokuvakerhojen alkuperäinen tarkoitus, mutta enää ei ole ketään toteuttamassa sitä.

J: Elokuvakerholiikkeessä on nykyäänkin paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat elokuvan teknologiaan vanhoillisesti ja ovat sitä mieltä, ettei elokuva ole enää elokuva, jos sitä ei esitetä filmiltä teatterissa.
M: Aivan. Tällaiset tyypit estävät elokuvakerhojen kehittymisen.