Kirja-alesta

Tämä on varmaan liian pitkä, ja minun olisi pitänyt tietää enemmän kirjamarkkinoista ja muusta, mutta kun isä aikoinaan pyysi, niin väsäsin nopeasti tämmöisen kolumnintyyppisen tekstin kirja-alesta Satakunnan Työhön, jossa isä vielä silloin oli töissä. Toisaalta kirja-ale on vielä enemmän mennyt kuvailtuun suuntaan ja tämänvuotinen oli melkeinpä fiasko, ainakin Akateemisen kannalta (lukuun ottamatta upeaa 25 eurolla mukaan lähtenyttä kirjaa Lahden arkkitehtuurista, sen alkuperäinen hinta oli lähes satanen).

Vuosi oli ehkä 1997 tai 1998. Meillä ei joko ollut nettiyhteyttä kotona tuolloin tai se oli poikki ja juoksin epätoivoisesti yliopistolle johonkin epämääräiseen mikroluokkaan ja lähetin jutun. Oli myöhäinen talvi-ilta, viikolla juuri ennen perinteistä kirja-alen aikaa. Jos kirjoittaisin tällaisen jutun nyt, se olisi kaksi kolmannesta lyhyempi.

Kirjojen alennusmyynti on ansoitettu

Jokakeväistä kirja-alea on jo pitkään mainostettu kirjanlukijan paratiisina: lukemattomia kirjoja halvemmalla kuin koskaan!

Kirjojen halpuus on suhteellinen käsite. Jos kirja maksaa kahdeksankymppiä, on vaikea sanoa, mikä siinä on halpaa. Löytöjä tietysti tekee - itse ostin laajan ja hyvin tehdyn näköisen amerikkalaisen sanomalehtisarjakuvan hakuteoksen kolmellakymmenellä markalla. Jos joskus keksin kirjalle käyttöä, se on hintansa väärti - vielä en ole keksinyt.

Missään nimessä en keksi käyttöä kaupan laareissa kaksi vuotta seilanneelle englanninkieliselle historiateokselle, joka on maksanut uutena 455 mk ja joka alennusmyynnissä maksaa 235 mk. Mikä ettei: jos teosta todella tarvitsee ja on aikonut sen hankkia, alennus on hyvä.

Internetin aikana tämäkin ongelma alkaa poistua: amerikkalainen Amazon ja suomalaiset Meteori ja Bokus pystyvät myymään akateemisetkin kirjat melkein puolet halvemmalla kuin suomalaiset kirjakauppaketjut, joille tulee logistisia kustannuksia enemmän kuin soisikaan.

Rahaa kirja-alessa saa siis palamaan. Löytöjä todella tekee, mutta varuillaan saa olla, ettei hötkyile ja sorru kirjakauppojen asettamiin ansoihin.

Ansoista nimittäin on puhuttava. Kirja-ale ei ole entisensä.

Ennen muinoin kustantajat todella pitivät myymättömiä kirjoja varastossa vuositolkulla, josta ne sitten kaivettiin esiin ja myytiin antikvariaattihintojakin halvemmalla. Yksittäiskappaleita oli runsaasti, joukossa oli harvinaisuuksiakin. Tämä on kirja-alen alkuperäinen tarkoitus ja pitäisi olla vieläkin.

Tilanne on nykyään vähän erilainen. Kirjoja myydään runsaasti ja usein huomattavan halvalla, mutta aina ei voi oikein puhua kirjojen alennusmyynnistä. Kirjakaupat ja kustantajat nimittäin teettävät alennusmyyntiä varten halpoja uusintapainoksia - niitä ei siis ole ollut saatavilla aikaisemmin millään hinnalla, joten alennusmyyntihinta on oikeastaan niiden ainoa varsinainen hinta.

Jotkut kirjakaupat jopa panttaavat näitä kirjoja - tämän vuoden esimerkkinä Eusebiuksen kirkkohistoria. Jo 300-luvulla kirjoitetusta ja suomeksi 1930-luvulla julkaistusta teoksesta otettiin viime vuonna pehmeäkantinen uusintapainos (55 mk), jota ei voinut ostaa tällä välillä ollenkaan ja jota taas tänä vuonna sai 55 markalla. Jos puhe todella olisi alennusmyynnistä, kirjan hinnan olisi pitänyt olla 25 mk.

Sama tilanne on myös ulkomailta tuotujen kirjojen kohdalla, varsinkin taidekirjojen. Akateeminen kirjakauppa myi ainakin Turun myymälässään lukuisia yleistajuisia, mutta laadukkaita taiteen historiaa käsitteleviä kirjoja. Kirjojen hinta oli 50 mk. Olin jo hamstraamassa kaikki arkkitehtuuria käsittelevät kirjat, kun huomasin, että kirjoissa oli vielä kiinni alkuperäiset hintalaput. Noin seitsemän puntaa. Pikainen laskutoimitus: noin 60 mk, vain hiukan enemmän kuin kaupan tarjoama alennushinta. Päätin, etten suostu tähän ja pistin kirjat pois. Tuntia myöhemmin ne olivatkin melkein kaikki menneet.

Tässä ei tietysti ole mitään vikaa. Hyvä vain, että ihmiset ostavat kirjoja. Alennusmyynneissä ihmiset innostuvat niin herkästi, että he ostavat paljon muutakin, ihan täyteen hintaan. Saattavatpa ostaa jotain hyvääkin ja sellaista, mitä he eivät muuten huomaisi. Välillä vain tuntuu siltä, että alennusmyynnin huuma on niin suuri, että kriittisyys unohtuu. Kaikki vaikuttaa halvalta, vaikka se olisi sitä vain näennäisesti. Tai pikemminkin se on järjestetty näyttämään halvalta.

Alennusmyyntien liepeiltä on muutakin ihmeteltävää. Kirjakaupat ilmoittavat, että ne tekevät parhaat tuloksensa jouluna ja alennusmyynneissä. Mitä tämä kertoo kirjallisesta kulttuurista?

Ensinnäkin se kertoo sen, että ihmiset eivät oikeasti halua ostaa kirjoja. Kirjoja myydään silloin, kun ne ovat (olevinaan) halpoja ja kun niitä annetaan lahjaksi (mikä ei takaa, että niitä luetaan). Tämä johtaa ainakin siihen, että ihmiset ostavat paksuja kirjoja, koska saa joko halvemmalla (59 mk 600 sivusta on halvempi kuin 59 mk 250 sivusta) tai saa enemmän. Kustantajat tietävät tämän - uusin trendi on se, että kirjojen kokoa kasvatetaan paksulla paperilla, isolla kirjasinkoolla ja leveillä marginaaleilla. Nyt ihmiset luulevat, että he lukevat pidempiä tarinoita. He luulevat myös, että heidän lukunopeutensa on parantunut.

Vitsailut sikseen. Kirjoilla on Suomessa kova hinta (senkin jälkeen, kun kirjojen verotusta laskettiin), mutta onko mieltä siinä, että kirjakaupat saavat tulonsa siitä, että ne myyvät kirjoja kolmanneksella niiden alkuperäisestä hinnasta? Miksei kirjoja alunperinkin myydä sillä hinnalla? Osa vastausta on tietysti se, että Suomessa on edelleen kohtalaisen hyvä turvaverkko kirjantekijöille: kirjastokorvaukset muodostavat kolmanneksen kirjan hinnasta.

Mutta kun katsoo, mitä kirjoja alennusmyynneissä todella myydään, niin huomaa sen, että kirjat ovat melko uusia. Mitään todella vanhaa ei löydä - paitsi satunnaisesti ja silloinkin täytyy pitää kymmenen vuotta vanhaa kirjaa vanhana. Tarkoittaako tämä sitä, että kirjan - jonka tulisi olla pitkäikäinen eikä vain kauden kasvis - ikä on vain vuoden? Sen jälkeen se onkin valmis myytäväksi bulkkihintaan.

Vanhat alennusmyynnit toimivat toisin. Silloin kirjan ikä oli pidempi ja alestakin saattoi löytää vanhoja teoksia. Kustantajilla on edelleen varastoja, joskaan kirjat, joita niissä on, eivät aina ole kovin kiinnostavia. Voisi ne silti kaivaa esiin: ne voisivat hyvinkin piristää pitkään oudoilta tuntuneita alennusmyyntejä.