BTJ Kirjastopalvelu julkaisi jokin aika sitten kirjasen Unohdetut kirjailijat, joka perustui aikoinaan Kulttuurivihkoissa ilmestyneisiin teksteihin, joissa yhdessä ystäväni Simo Kuusisen kanssa esittelimme vähän tunnettuja kotimaisia runoilijoita. Sarja ilmestyi nimellä Pieniä laulajia, jonka olisin suonut päätyvän kirjankin nimeksi. (Kirjaan on tulossa vielä ensi syksynä jatko-osa, joka laajentaa prosaisteihin.) Kirjasta jäi pois tällainen hauska tekstinpätkä, jossa Simon kanssa keskustelemme Onni E. Helkiön päättömästä "futuristisesta" runosta "Peli myöty".
Kiitos Helkiön löytämisestä kuuluu oikeastaan ystävälleni Arttu Manniselle, joka kauan kauan sitten osti Porin kaupunginkirjaston poistomyynnistä Valvoja-Aika -lehden sidottuja vuosikertoja, joita sitten selailimme ja silmiini osui Helkiön omalaatuinen teksti. (Vuosi oli ehkä 1987.)
Ensiksi runo (joka on, jos nyt oikein muistan, vuodelta 1919):
Imatralla
ikureitti:
veden alla
veren seitti!
Tähän lensin
ta'a naukan.
Rahat ensin
rujo raukan!
Saman loikan
syvän itse
ajoroikan
aituritse!
- Toki tääkö
tosi lunnas?
Onnen kunnas
oma pääkö?
Vero veljen
veren maasta:
"Pedon eljen
pese saasta!"
"Pese elki,
pilla maksa!
Ota telki,
okataksa!"
Tyrmän kahva,
tykös lähden.
Elon tähden
olen vahva.
Keskustelua Onni E. Helkiön runosta "Peli myöty"
Simo: Mielenkiintoinen runo, hämärä kuin mikä!
Juri: Olet oikeassa. Eihän tästä ota selvää pirukaan!
Simo: Aivan. Se on kuin vierasta kieltä ja pitäisi ensiksi kääntää suomeksi ennen kuin sitä alkaa analysoida. Se on siinä mielessä harvinainen suomalainen runo, että se on kertova ja se kertoo tarinan, josta ei tajua mitään. Onhan niitä muitakin hämäriä runoja, mutta ne eivät kerro välttämättä mitään tarinaa.
Juri: Vaan ne ovat lyyrisiä. Tämä on epiikkaa. Eeppinen runo, jonka kertomaa tarinaa ei ymmärrä. Jos tätä haluaisi analysoida, pitäisi ensiksi selvittää, mitä siinä kerrotaan.
Simo: Totta. On sääli, että Helkiö, joka pystyy luomaan tuollaisia kuvia kuin "veden alla / veren seitti", jotka ovat jopa järisyttäviä, muualla kirjassaan kirjoittaa tahattomasti koomisia säkeitä sellaisia kuin "Hattara lännestä käy, tuo Pohjanlahdelta viestit".
Juri: "Peli myöty" on kyllä vavisuttava runo ja tunnetta lisää se, ettei runosta ymmärrä mitään. Melkein kaikki muut kokoelman runot ovat tässä mielessä aivan yhdentekeviä, niiden merkitys on melkein itsestäänselvä. - Minulle on useasti tullut mieleen, että runo voisi kertoa alkoholismista. Siinä on sanoja, jotka arkijärjen mukaan voisivat viitata viinan juomiseen. "Naukka" voisi olla jotain, mitä naukkaillaan, säe "pilla maksa" voisi tarkoittaa, että maksa on pilalla. Mutta nämäkin ovat hyvin banaaleja merkityksiä.
Simo: Minusta tuntuu pikemminkin, että kyse on ryöstömurhasta. Joka tehdään hukuttamalla. Runon minä hukuttaa jonkun.
Juri: Tosin runon minä ei paljon puhu itsestään. Runossa on paljon kiertoilmauksia.
Simo: Runon sanasto on hyvin omituista.
Juri: Esimerkiksi säkeessä "Saman loikan / syvän itse / ajoroikan / aituritse" ei ole yhtään verbiä - tai ainakaan minä en ymmärrä, mikä sellainen voisi olla! Eihän se ole edes kokonainen lause!
Simo: 'Aituri' on jokin eläin, joka on aitauksessa, mutta joka haluaa pois laumasta. Ajan kielenkäytössä se tarkoitti myös poliittista aitojen ylitse hyppijää, toisin sanoen sellaista ihmistä, joka vaihtaa usein puolta. Outo on kuitenkin prolatiivi, 'aituritse' - Helkiö käyttää muutenkin paljon prolatiivia. Jossain runossa on sana 'niemitse'.
Juri: Ellei 'aituritse' sitten ole 'aitur-itse'. Ehkä tässä sanotaan, että jokin muukin kuin runon minä "lensi" - niin kuin edellisessä säkeistössä - eli teki saman loikan. Ja tämä joku on "ajoroikan" - mikä sekin sitten lie - aituri itse eli juuri se sama eläin, josta puhuit äsken. Jos se on poliittinen broileri.
Simo: Palatakseni tähän ryöstömurhateemaan: ensimmäinen säkeistö viitannee siihen, että Imatraan hukutetaan joku. Veden alla on verinen seitti, ilmeisesti jokin veristen tekojen vuo.
Juri: Imatrahan on Suomen Golden Gate, paikka, jossa on perinteisesti tehty paljon itsemurhia.
Simo: Niin aivan. Ja sitten runon minä kertoo "lentäneensä" - mitä sekin sitten tarkoittaa - tähän eli Imatralle ja sanoo sitten ryöstäneensä jonkun vammaisraukan: "Rahat ensin / rujo raukan!"
Juri: Mutta mikä tämä vammainen sitten olisi? - Sana 'naukka' viittaa juomisen, naukkailun, lisäksi minusta naakkaan, ehkä pelkästään foneemisista syistä, mutta myös lentämisen takia. Lentääkö se nyt sitten jonkin linnun takaa?
Simo: 'Naukka' on Lönnrotin ruotsi-suomi-sanakirjan mukaan 'niukka'-sanan synonyymi, se tarkoittaa toisin sanoen vähyyttä, karuutta ja vastaavaa. Sehän esiintyy vieläkin sanonnassa 'niukin naukin'.
Juri: Jolloin kyse on tietenkin siitä, että runon minän elämä on tähän asti ollut kurjaa. Hän on lentänyt naukan takaa, toisin sanoen hän on elänyt niukkaa elämää ja siksi hän on tullut eli lentänyt tähän ja ilmeisesti tekee ryöstömurhan.
Simo: Mutta tuo kolmas säkeistö on edelleen arvoituksellisin. Onko 'syvän' sama kuin sydän?
Juri: Vai onko se psykoanalyyttinen kuva sielun syvyyksistä? Jos ottaa tämänkin at face value: "syvän itse", siis jonkin syvän minuus? Ei sekään meitä kauheasti auta.
Simo: Ja sitten tulee ihan toisenlainen, selkeämpi säkeistö.
Juri: Huomaatko, että tässä vaihtuu säejako? Ensiksi loppusoinnut menevät kolmessa ensimmäisessä säkeessä ABAB, sitten tulee ABBA, sitten taas kaksi säkeistöä ABAB ja lopuksi taas ABBA. Mitä se sitten taas tarkoittaa? Helkiö oli runoteoreetikko, kyllä tässäkin on jokin salainen merkitys.
Simo: Abba eli isä! Jos kyse on isänmurhasta!
Juri: Aivan aivan. Mutta katsotaanpa nyt. Sen lisäksi, että tässä muunnellaan säejakoa - mikä ei tietysti ole ihan hirveän harvinaista -, Helkiö käyttää myös erilaisia merkintöjä, kun on kyse jonkinlaisista puheenvuoroista, repliikeistä. Neljännessä säkeistössä on ajatusviiva. Puhuuko siinä nyt sitten minän omatunto? "Onnen kunnas / oma pääkö?" se kysyy. Hän on tehnyt murhan, tuomitaanko hänet nyt - mutta mihin? Mikä itse asiassa on "onnen kunnas"?
Simo: Minusta tuntuu, että nämä kaksi säettä ovat mukana pelkästään riimin vuoksi.
Juri: Minusta taas tuntuu, että kyseessä ovat hyvin tärkeät säkeet. Seuraavissa säkeissä repliikkien merkintätapa on taas erilainen. Helkiö käyttääkin lainausmerkkejä ja niissä joku toinen selvästi puhuu runon minälle. Mutta mikä on "vero veljen / veren maasta"? Veri on punaista, onko kyse Neuvostoliitosta tai Venäjästä? Kokoelma on ilmestynyt vuonna 1919, mutta jos se on kirjoitettu ennen itsenäistymistä, niin se voisi kuvata Venäjän vallan aikaa.
Simo: Tuo on vähän kaukaa haettu selitys.
Juri: Mutta tässä on selvästi kyse esivallan puheesta.
Simo: 'Elki' on teko tai ele.
Juri: Aivan! Ja tässä ensimmäisessä esivallan repliikissä käsketään runon minää katumaan, pesemään pahan teon, "pedon eljen". Seuraavassa säkeessä asia toistuu: "Pese elki / pilla maksa!"
Simo: 'Pilla' on paha teko, raiskaus, häpäisy tai muu sellainen eli tässä siis murha, jonka runon minä on tehnyt.
Juri: Ja 'maksa' on imperatiivi: joku käskee runon minää maksamaan pahat tekonsa!
Simo: "Ota telki" viittaa tietysti vankilaanlähtöön ja telkeämiseen ja "okataksa"...
Juri: ..tarkoittaa tietysti omantunnon suorittamaa maksua.
Simo: Taksoitusvirasto oli ennen vanhaan veroviraston nimi.
Juri: Mutta eihän tämä viimeinen säe enää ole selvä! Kaksi ensimmäistä riviä kyllä. "Tyrmän kahva / tykös lähden": tyyppi menee vankilaan. Mutta sitten nämä kaksi viimeistä riviä viittaavat melkein johonkin nietzscheläiseen elämäntuntoon: olen tappanut ja elän ja siksi olen vahva. Yli-ihmisyyttä? Mutta Helkiön muut runot eivät viittaa tähän suuntaan.
Simo: Toisaalta pitäisi ehkä ajatella, että kyse on katumuksesta. Runon minä ajattelee, että koska näin on käynyt ja hän silti elää, hän on vahva ja selviää. Helkiön muissa runoissa on tällaista jumalisuutta ja raittiushenkeä - sikäli juoppouskuvaus voisi pitää paikkansa -, että se voisi sopia kuvaan mukaan. - Mutta onkohan kyse tosi tapauksesta? Jos Helkiöllä on tappo tunnollaan? Kyse on kuitenkin veljenmurhasta - Helkiöllä on joitain allegorisia runoja veljessodasta eli vuoden 1918 tapahtumista.
Juri: Pois päältämme painajainen! "Niin mentyä synkeän päivän / sinitaivaan kirkkaus voittaa." Mutta jos kyse on vuoden 1918 tapahtumista eli sisällissodasta, en ymmärrä, mistä silloin tulee esivallan ääni? Onko se Haagin kansainvälinen tuomioistuin? Vai puhuuko siinä itse Jumala? Tuomitseeko Helkiö näin koko sisällissodan? Taisteltiinko Imatralla edes vuonna 1918?
Simo: Ilmeisesti siellä oli joitain taisteluita - rintamalinja taisi kulkea jossain Imatran lähellä.
Juri: Imatra on kuitenkin jonkinlainen suomalainen arkkityyppinen kuva. Kuohuva koski, luonnonvoimat, jotka on yritetty kahlita ja joita on ihailtu. Itsemurhaan houkuttava paikka, jossa taiteilijat tapasivat käydä. Ihme, ettei Imatran kaupunki käytä tätä puolta matkailumainonnassaan - "To see Imatra and die!" Voisivat käyttää Helkiön runoa mainosrunona. Tarkoitan siis sitä, ettei tässä tarvitse olla kyse kansalaissodasta.
Simo: Imatrankoski kahlittiin heti kansalaissodan jälkeen, ilmeisesti jonkinlaisena merkkinä siitä, että vaikka maa oli runneltu, pystyttiin silti industrialisoimaan. Ettei oltu aivan luonnon - ei "oikean" luonnon eikä ihmisenkään luonnon - armoilla.
Juri: Näinhän runon voisikin tulkita siten, että runon minä on Imatrankoski ja uumoilemamme ryöstömurha onkin kosken kahlinta. Mutta mitä sitten tarkoittaisi tuo viimeinen säkeistö: "Elon tähden olen vahva"? Ei kai mitään. Ja voihan olla, ettei runo yksinkertaisesti viittaa kansalaissotaan. Se voi kertoa yleisestä tilanteesta, jossa jollain kaverilla on asiat huonosti. Eikä tuohon aikaan, siis heti maailmansodan ja itsenäistymisen jälkeen, kovinkaan monella ollut asiat hyvin.
Simo: Mistä on sitten kaunokirjallisuudessa hyvin paljon esimerkkejä.
Juri: Aivan. - Tässä jää nyt asioita selvittämättä. Kolmas säkeistö on edelleen mysteeri, mutta ehkä se jää sellaiseksi. Niin kuin usein lauseet, joissa ei ole tunnistettavaa verbiä!
Simo: Mutta päästiinhän tässä lähemmäksi runon maailmaa. Kyse on kurjuudesta, ilmeisesti murhasta ja siitä, että runon minä joutuu edesvastuuseen.
Juri: Se vähän laimentaa tätä runoa, että saa selville, mitä siinä tapahtuu. Se on melkein parempi absurdina järjettömyytenä, vaikka selväähän jo lienee, ettei se ole sellaista pötyä kuin arvostelijat väittivät.
Simo: Kaikki viittaa siihen, että Helkiö oli jonkinlainen sanataituri, toisin sanoen, että hän keksi itse sanoja. Sen raumankielisen muistelmateoksen loppuruno...
Juri: "Lukijalle liitos-liite: / Kiitos-kiitos-kiitos -kiite! / Ripe-rippu. Riitos - riite."
Simo: ..viittaa samaan. Mutta näyttää siltä, että kaikki "Peli myöty" -runon sanat ovat olemassa ja tarkoittavat jotain, ne on vain laitettu ylös niin hämärään muotoon, ettei lukija, varsinkaan nykylukija, siitä ymmärrä mitään.
Juri: Mutta mepä ymmärsimme edes jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti