Postasin viimeksi pohdintaa kirjailijuudesta ja ajattelin jatkaa sitä julkaisemalla seuraavaksi luennon, jonka kävin pitämässä yliopiston luovan kirjoittamisen opiskelijoille muutama viikko sitten. Luentoni oli osa laajempaa luentosarjaa. Ajatus tätä pitäessäni oli nimenomaan varoittaa mahdollisia tulevia kirjailijoita siitä, millaista työskentely alalla todella on. (Toisaalta myönnän kyllä, että ahkerana ja aikaansaapana ihmisenä minulla ei ole ollut hätää, koska alla mainitut kirjat ovat suurin piirtein ilmestyneet kahden vuoden sisällä. Joltakulta muulta olisi saattanut niihin kulua kymmenen vuotta. Tai no, kyllä kurkkuani kuristi useinkin viime syksynä, kun kummatkin tilit olivat tyhjillään.)
Ehkä ensi kerralla kirjoitan jotain rakentavaa, toisin sanoen pohdin mitä asialle pitäisi tehdä. Tiedän tuskallisen hyvin, että jos vaatisi lisää rahaa kirjoilleen, niitä ei joko julkaistaisi tai niiden hinnat nousisivat sen verran korkeiksi, että niiden ostaminen loppuisi.
Kirjailijat ovat yhtä urpoja kuin yliopistoväkikin, sanoi freelancer-toimittajana ja tietokirjailijana toimiva ystäväni jokin aika sitten. Kumpikaan ei kuulemma uskalla puhua rahasta, ihan kuin se olisi jonkinlainen häpeä.
Minä ajattelin olla ihan jotain muuta kuin urpo ja puhua pelkästään rahasta. Kirjailijankin pitää elää ja joidenkin kirjailijoiden pitää elättää myös perheenjäseniään siinä samassa.
Listaan seuraavassa joitain töitäni ja niistä saamiani palkkioita. Mainitsen jotain myös työmäärästä:
Historiallisen romaanin taitajia 2, jonka tein yhdessä BTJ:lle eli entiselle Kirjastopalvelulle (joka ehti jonkin aikaa olla myös Avain) Jukka Halmeen ja Sari Polvisen kanssa. Luin 20-30 romaania, joiden tekijöiden tuotanto oli minulle aiemmin suurelta osin tuntematon, ja kirjoitin heistä laajat esittelyt. Palkkio: tuhat euroa.
Piraatti vai kirjailija, joka oli niinikään BTJ:n kirja: toimitin noin 15 artikkelin kokonaisuuden ja kirjoitin siihen sekä laajahkon johdantoartikkelin että toisen artikkelin. Palkkio: 1200 euroa. Nyt kustantamo on ilmoittanut, että jos tekee esim. hakuteoksen kirjastojen käyttöön kaksistaan tai kolmistaan, palkkio on 700 e per kirjoittaja.
Jumalten tuho: esikoisromaanini, joka ilmestyi tämän vuoden keväällä. Olen työstänyt eri muodoissaan jo 80-luvun lopulta saakka. Kirjoitusprosessi on tietysti ollut hyvin monimuotoinen, vuosiin en koskenutkaan tekstiin. Lasketaan kuitenkin että olen aktiivisesti ajatellut sitä kuuden tai seitsemän vuoden ajan. Palkkio: tuhat euroa plus mahdolliset rojaltit. Vielä en ole saanut mitään, koska yhden miehen pienkustantaja ei ole pystynyt maksamaan palkkiotani - kirjaa on myyty sen verran huonosti, että rahaa ei ole tullut sisään. Olen sentään saanut 20 tekijänkappalettani. Vuonna 2011 sain Turun kaupungin kulttuurilautakunnalta tonnin arvoisen apurahan romaanin kirjoittamiseen.
Hallusinatsioneja: kokoelma 1800- ja 1900-luvun alun suomalaisia kauhutarinoita, jonka kokosin, kirjoitin lyhyet kirjailijaesittelyt ja kirjoitin lyhyen esipuheen. Palkkio 500 e. Ei apurahaa.
Mannerheimin seikkailuja: hauska ja viihdyttävä novelliantologia, jonka idean keksin ja jonka ideoin ja toimitin yhdessä kirjoittajien kanssa. Kaiken muun lisäksi taitoin kirjan. Kustantaja oli turkulainen Turbator. Palkkio: 800 e. Odottelen tässä Hollywoodin leffadiiliä.
Tuska ja hurmio: eroottisten novellien kokoelma, jonka valikoin ja toimitin ja taitoin, niinikään Turbatorille. Palkkio: niinikään 800 e.
Vuoripeikot: kustantaja tarttui ideaan, jonka olin heittänyt blogitekstissä, ja tilasi kirjan vanhoja satuja sellaisilta kotimaisilta kirjailijoilta, joita ei yleensä tunneta lastenkirjailijoina. Kustantaja ei halunnut maksaa oikeuksista elossa oleville kirjailijoille tai sellaisille, joiden tekijänoikeudet ovat vielä olemassa, mikä rajoitti käytettävissä olevaa valikoimaa. Etsin tekstejä vanhoista joululehdistä ja ennen toista maailmansotaa ilmestyneistä satuantologioista. Pienen kirjan kokoamisesta sain palkkioksi 350 euroa. Lisäksi kirjoitin lasten- ja nuorten kirjallisuuden instituutin lehteen Onnimanniin kirjan tekoprosessista jutun, josta sain korvaukseksi 40 euroa.
Minulla on tällä hetkellä menossa useita kirjaprojekteja, joita kuvailen seuraavassa:
Turun ja lähikuntien arkkitehtuuriopas: olen saanut tähän 4500 euron suuruisen apurahan vuonna 2010. Koska tästä on jo aikaa eikä kirja ole vieläkään ilmestynyt, olen joutunut tekemään siitä useita selvityksiä ja lupailemaan, että kyllä se vielä tulee. Kustantaja maksaa tekijöille - tutulleni ja minulle - puolet kirjan tuotoista, jahka ne ylittävät paino- ja muut kulut. Varsinaista palkkiota en saa, vaikka kirja ilmestyykin.
Suomennan amerikkalaisen kauhukirjailijan H. P. Lovecraftin esseetä "Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa" esseistään ja runoistaan tunnetulle Savukeidas-pienkustantamolle. Kustantaja ei maksa minulle palkkiota, mutta saan FILI:stä tuhannen euron apurahan, kun kirja on ilmestynyt.
Olen koonnut Savukeitaalle myös kirjaparia vanhasta vihapuheesta, sekä oikeistolaisesta että vasemmistolaisesta. Kirjat keskittyvät 1900-luvun alkupuoliskoon ja toisen maailmansodan aikaan, mutta silti on pitänyt etsiä tekijöitä, joiden kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, jotta tekstit ovat vapaasti käytettävissä. Työtä on ollut paljon ja olen käynyt, kylläkin välillä aika kursorisesti, läpi muun muassa vanhoja Suojeluskuntalainen- ja Sana ja miekka -lehtiä sekä suomalaisia natsijulkaisuja ja esimerkiksi Vihtori Kosolan muistelmateosta. Sovimme juuri kustantajan kanssa, että kirjat ilmestyvät vasta syksyllä 2013, vaikka alun perin aie oli julkaista ne ensi keväänä. Käytännössä olen tehnyt vasta oikeiston osuuden. Palkkio: en tiedä, koska kustantaja ei ole kertonut, mutta oletan että se on jotain 350 ja 500 euron tieneillä per kirja. Apurahaa tähän en ole saanut.
Savukeitaalle olen tekemässä vielä yhtä kirjaa. Sain jo neljä vuotta sitten kaksi isohkoa apurahaa tietokirjaan misantropian eli ihmisvihan historiasta. Minun piti alun perin kirjoittaa se kokonaan yksin esseekokoelmana, mutta huomasin, että hanke oli minulle liian suuritöinen. En kuitenkaan tiennyt, miten jatkaisin, vaikka pidin hanketta keinotekoisesti vireillä parinkin kirjoittajan kanssa. Lopulta sain sen verran rohkaistuttua, että lähestyin joukkoa eri kirjoittajia ja kohtapuoliin minulla pitäisi olla kasassa artikkelikokoelma aiheesta. Uskon, että siitä tulee ihan hyvä kirja. Itselläni on siinä viisi tekstiä, neljä esseetä sekä pitkä johdantoartikkeli. Kirja oli jo menossa Avaimelle, joka olisi maksanut kutakuinkin kohtuullisen palkkion toimitus- ja kirjoitustyöstä, mutta sitten siellä tehtiin yllättäen järjestelyjä, joiden tuloksena minulle ilmoitettiin, että kustantaja ei kirjaa julkaisekaan. Kiukusta selvittyäni sain Savukeitaan innostumaan kirjasta palkkioista tinkimällä.
Mitä Savukeidas minulle tästä kirjasta maksaa? 500 e. Se sisältää korvauksen toimittamisesta sekä erillisten tekstien kirjoittamisesta. Kirjoittajat saavat 50 e per essee.
Vielä yksi tapaus: olen omasta ehdotuksestani koonnut ja toimittanut Turbatorille jouluaiheisten vanhojen novellien kirjaa. Minun piti parin kollegani kanssa koota laajempi joulukirja, jossa olisi ollut kaikenlaista jouluun liittyvää vanhaa, kuvituksia, satuja, sarjakuvia, kattauksia, vanhoja joulukoristeita jne. Tarjosimme kirjaa täsmäprojektina Otavalle, koska toivoimme, että voisimme käyttää Otavan laajoja ja hyvin pidettyjä arkistoja, jolloin esimerkiksi kuvituksista ei olisi tarvinnut erikseen maksaa. Pidimme kirjoittajien ja tutun kustannustoimittajan kesken useita palavereita ja hioimme ideaa, mutta lopulta kirja kaatui lässähtäen siihen, että kustantaja lähetti viestin: Valitettavasti teos ei mahdu kustannusohjelmaamme. Olin jonkin verran jo tehnyt työtä asian eteen, joten ehdotin vakikustantajalleni Turbatorille, että voisin koota jouluaiheisen novelliantologian. Olen metsästänyt vanhoja tarinoita erilaisista lehdistä ja kirjoista ja - myönnetään - netistä Gutenberg-sivustolta. Lisäksi olen kirjoittanut laajahkon esipuheen joululehtien historiasta sekä noin parikymmentä kirjailijaesittelyä. Olen myös taittanut kirjan ja etsinyt siihen vanhoja joulukortteja kuvitukseksi. Palkkio: 500 e. Ei puhettakaan apurahoista.
No niin, nyt kädet pystyyn: kuka haluaa elää tällaista elämää?
Minä kyllä liioittelen tuossa hiukan. Luvut ovat kyllä kaikki oikeita. En maininnut sitä, että olen pystynyt paikkaamaan kirjailijantöitäni esimerkiksi kirjoittamalla kirja-arvosteluja Helsingin Sanomiin. Niistä saa ihan hyvin. Kesällä haastattelin Pirkko Arhippaa Hesarin Teemaan, jutusta maksettiin 800 e. Lisäksi opetin luovaa kirjoittamista viime keväänä sekä Turun yliopistossa että Porissa yliopistokeskuksessa. Ainakin ensin mainittu oli ihan hyvin palkattu homma.
Viime kevät oli hyvää aikaa muutenkin: sain apurahoja. Sain kaupungin kulttuurilautakunnalta romaanin kirjoittamiseen 2000 e ja puolet tuosta summasta samaan tarkoitukseen tuli läänin taidetoimikunnalta. 3000 euroa apurahoina! Se on joillain aloilla yhden ihmisen keskivertopalkka kuukaudessa. Silti se on järjettömän iso apuraha. Ilman sitä emme olisi voineet käydä kesäkuussa Sisiliassa - edellisestä ulkomaanmatkasta olikin ehtinyt kulua jo viitisen vuotta. Kirjoitin minä myös sen yhden romaanin käsikirjoituksen. Se olikin pienoisromaani.
Nyt odotellaan toisia apurahapäätöksiä. Minulla on iso, ihan ikioma tietokirjaprojekti mielessä, mutta saas nähdä, saako sille tukea apurahatahoilta. Lisäksi on se ongelma, että kirjalle pitäisi löytää kustantaja. Keksin käsikirjoitukselle suomalaisen lännenkirjallisuuden historiasta yhden kustantajan: SKS:n eli Suomalaisen kirjallisuuden seuran. Se on Suomen suurin tiedekustantamo nykyään. Sen politiikka on, että he eivät yleensä maksa kirjailijoille mitään, oletus on että kirjat valmistuvat apurahoilla tai virkatyönä.
Mutta mitä lehtien avustamiseen tulee, niin kirjoitan tätä samaan aikaan kun Facebookissa jaetaan kahta uutista: Suosikki lakkautetaan ja Turun Sanomat aloittaa yt-neuvottelut, joiden tarkoituksena on enintään 80 henkilön irtisanominen. Ei kulu päivääkään, ettemme Turun Sanomia avustavan vaimoni kanssa puhu alan vaihtamisesta.
Vaihtoehtoja on tosin aika vähän. En ole koskaan halunnut olla mitään muuta kuin kirjailija - lukuun ottamatta lyhyttä vaihetta ala-asteen loppuvuosina, kun halusin olla sotilaslentäjä - enkä ole käytännössä koskaan tehnyt muuta kuin työskennellyt kirjoittamisen, kirjallisuuden ja kirjojen parissa.
Ainoa keksimäni vaihtoehto on divarin perustaminen. Tähän on myös sukurasitetta. Mutta kysynpä teiltä vielä toisen kysymyksen: kuinka moni teistä on viimeisen kuukauden aikana käynyt divarissa ja ostanut kirjan?
Oikeastaan ainoa vaihtoehto on se että seuraan kutsumustani, riippumatta siitä, mitä se aiheuttaa inhimillisesti. Kirjailijana voi olla vain, jos haluaa olla kirjailija. Muusta ei voi olla kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti