perjantaina, marraskuuta 16, 2012

Torkku ja vastarinta

Aamutoimeni tänään: Kello soitti 6.50. Käytin kännykän viiden minuutin välein hälyttävää torkkutoimintoa kymmenen yli seitsemään, jolloin vääntäydyin hitaasti ylös. Vuoroin vaimon kanssa herättelimme lasta kouluun. Kun lapsi oli syönyt aamupalan ja olin saattanut hänet taksiin, menin sänkyyn lukemaan (Megan Abbottin erinomaista romaania The End of Everything). Rupesin nukkumaan 8.33. Nukuin kaksi tuntia ja nousin erittäin uni-inerttisenä. En ole juuri mitään jaksanut tänään tehdä.

Tästä kaikesta tuli mieleen tämä Tiedonantajaan kirjoittamani kolumni, jossa käsittelen torkkutoiminnon ja kapitalismin välistä yhteyttä. (Tekstissä epämääräisesti mainitut kirjailijat käsittävät ainakin Leena Lehtolaisen, joka sanoi haastattelussa, ettei käytä torkkua. Voi olla, että koko ajatusketju lähti juuri tästä haastattelusta liikkeelle.)

Torkku ja vastarinta


Tyyny kutsuu vielä. Uni on pehmeää, lämmintä, vaivatonta. On ihana nukahtaa hetkeksi. Kännykän tai kellon torkkutoiminto herättää sinut kuitenkin viiden minuutin kuluttua.

II
Torkkutoiminto on pehmeän vastarinnan muoto. Vielä ei tarvitse nousta. Ei tarvitse olla tuottava, ei osallistua yhteiskunnan toimintaan. Ei tarvitse ihan vielä lähteä töihin. Voi vielä sulkea silmänsä, palata alitajunnan maailmoihin, joissa ihmisellä on todellinen vapaus.
Moni näkeekin parhaat, villeimmät, harhaisimmat unensa juuri niinä muutamina minuutteina, jotka jäävät torkkumuistutusten väliin.
Kun se nukahtaminen on kerran niin vaivatonta. Ja peitto juuri sopivan lämmin. Ei ole kylmä, mutta ei myöskään hiki.

IV
Toisaalta torkku on nimenomaan vaaraton. Se luo illuusion siitä, että itse hallitset omaa untasi, omaa nukkumistasi, vaikka todellisuudessa torkku on suunniteltu sitä varten, että ehtisit ajoissa töihin.
Torkkujen aikana nähdyt parhaat unetkin selittyvät juuri tällä: ihminen pakenee väistämätöntä stressireaktiota unien vapaaseen maailmaan ja tekee sen nopeasti ja varmasti. Unesi tietää, mitä sinulle kohta tapahtuu.

V
Jotkut vapaat toimijat, kuten kirjailijat, saattavat kehuskella sillä, että he eivät käytä torkkua. Sehän voi toisaalta tarkoittaa myös, että he ovat sisäistäneet aikaisen heräämisen etiikan täydellisesti.
Hekään eivät saa herätä silloin kun haluavat.

VI
Torkku on kuitenkin myös käyttäjälleen vaarallinen.
Sen käyttö saattaa aiheuttaa käsittämätöntä paniikkia hetkellä juuri ennen lähtöä. Kaikki on viivästynyt kymmenellä tai jopa viidellätoista minuutilla, lapsella ei ole kenkiä jalassa, kahvi on juomatta, kokouskravatti on hukassa, juna jättää.
Sellaisia hetkiä on vaikea nähdä vastarintana.

Ei kommentteja: