tiistaina, tammikuuta 08, 2013

Michael Connellyn haastattelu

Kokoan kirjaa vanhoista lajityyppikirjallisuutta käsittelevistä kirjoituksistani ja törmäsin amerikkalaisen Michael Connellyn haastatteluun, jonka tekemisestä on kymmenisen vuotta aikaa. Se ilmestyi aikoinaan Ilta-Sanomissa Connellyn tulossa Suomeen. Olin aiemmin tavannut Connellyn Dekkariseuran järjestämässä tilaisuudessa, jossa jututin häntä pienen yleisön edessä. Hän oli hirveän mukava mies, niin kuin amerikkalaiset usein ovat.

Olen hiukan liioitellen sanonut, että Connelly on tämän hetken paras bestseller-dekkaristi (en tietenkään ole lukenut kaikkia ja jo etukäteen tylsiltä kiinnostavat skandinaaviset dekkaristit olen sivuuttanut lähes kokonaan, Jens Lapidusta lukuun ottamatta). Näkemykseni vahvistui, kun luin joululomalla kirpparilta ostamani Sokkelokujan (Echo Park, 2006). Se ei ole parasta Connellya, mutta silti erittäin "readable", samaan aikaan kuitenkin syvällinen olematta tuputtava tai marisevan didaktinen. 

Sen verran puutun juttuun, että Void Moon -elokuva ei näytä olevan tekeillä. Elokuvaoptiosta saamillaan rahoillaan Connelly on varmasti kyllä elellyt mukavasti. 

Michael Connelly saapui Suomeen
Kadonnutta valoa etsimässä


- Vakaa aikomukseni on hankkia uusia faneja, Michael Connelly laukoo.
Rikoskirjailija Michael Connelly on juuri saapunut Amerikasta Suomeen kahden päivän kierrokselle. Sitä ennen hän on käynyt Norjassa mainostamassa uusia kirjojaan, Suomen jälkeen matka suuntaa Saksaan ja Hollantiin. Connelly palaa lokakuun lopussa vielä Helsingin kirjamessuille.
- En ole koskaan käynyt Skandinaviassa, joten odotan matkaa innolla. Minusta on hienoa jutella ihmisten kanssa, jotka pitävät kirjoistani, joten toivon, että mahdollisimman moni tulee tapaamaan minua.
- Koetan myös nähdä maata niin paljon kuin lyhyessä ajassa on mahdollista, Connelly toivoo.

Suomeksi on vastikään tullut alun perin 2002 ilmestynyt Luukaupunki, uusi osa sarjassa, jonka sankarina on rikosetsivä Harry Bosch.
Luukaupungin tarina on järkyttävä. 12-vuotiaan pojan luut löytyvät metsästä ja paljastuu, että kyse on hyväksikäytetyn pojan murhasta. Harry Bosch seuraa vääriä johtolankoja, mutta syyllinen löytyy rajussa lopussa.
Connelly on itse tyytyväinen kirjaan, jota jotkut kriitikot ovat sanoneetkin hänen parhaakseen:
- Kirja toimii kolmella tasolla, jotka ovat kaikki minulle tärkeitä. Se on hyvä rikostarina, hyvä kuvaus Harry Boschista ja lisäksi hyvä tutkielma Los Angelesista.
Luukaupunki perustuu tositapahtumiin.
- Valitettavasti kirjoitan tarinoista, jotka ovat todella tapahtuneet, Connelly sanoo.
Connelly kertoo törmänneensä rikosraporttiin pienen lapsen luurangosta, joka löytyi maahan haudattuna.
- Tieteellisen tekstinkin läpi näkyi raportin tekijän huoli lapsesta, Connelly sanoo.
Sama huoli näkyy myös Boschista.
- Uusimman kirjani nimi on Lost Light. Se on termi, jota olen käyttänyt kuvaamaan Boschin kaihomielisyyttä, sitä että hän kokee niin voimakkaasti asiat, jotka maailmassa ovat väärin, ja yrittää korjata niitä.

Tänä vuonna Yhdysvalloissa ilmestynyt Lost Light (Kadonnut valo) on muutos aiempaan Bosch-sarjaan nähden: se on kirjoitettu yksikön ensimmäisessä persoonassa. Bosch on myös eronnut poliisivoimista ja perustanut oman yksityisetsivätoimiston.
Onko Connelly nyt siirtynyt lähemmäksi omia juuriaan kovaksikeitettynä rikoskirjailijana?
- Tämä on kirja, jonka olen aina halunnut kirjoittaa. Minulta vain meni siihen tusinan verran muita kirjoja, Connelly nauraa.
Connelly sai aikoinaan kimmokkeen ruveta kirjailijaksi luettuaan Raymond Chandlerin kovapintaisia yksityisetsiväromaaneja Philip Marlowesta. Nyt Boschkin on yksityisetsivä. Mitä seuraavaksi?
- Minusta on mielekästä koettaa muuttaa kuvioita koko ajan, niin että henkilöt ja tapahtuma tuntuvat tuoreilta. Veikkaan, että parin kirjan jälkeen Bosch siirtyy takaisin poliisin palvelukseen, Connelly sanoo.
Ensi vuonna ilmestyy The Narrows, jossa Bosch kohtaa Runoilijan, suomentamattomassa trillerissä The Poet (1996) esiintyneen runoklassikkoja siteeraavan sarjamurhaajan.
- Olen aina vannonut, etten jatkaisi Runoilijan tarinaa, kirjailija nauraa.
- Mutta nyt keksin tarinan, jossa panokset ovat yhtä korkeita kuin alkuperäisessäkin romaanissa, Connelly sanoo vielä työn alla olevasta kirjastaan.

Clint Eastwoodin elokuvaversio Connellyn Verivelasta nähtiin viime vuonna Suomessakin valkokankailla. Eastwood esitti elokuvassa Connellyn toista sankaria, sairaseläkkeelle siirtynyttä FBI:n agenttia Terry McCalebia.
- McCalebilla on tärkeä rooli The Narrowsissa, Connelly paljastaa, mutta valkokankaalle McCaleb tuskin palaa.
Entäpä Bosch? Connellyn monet lukijat näkisivät sankarin mielellään myös filmillä.
- Hollywoodissa ei saa ikinä sanoa ei koskaan, Connelly myhäilee salaperäisesti.
- Oikeasti voin vain sanoa, että häntä yritetään saada elokuvaan, mutta tällä hetkellä siihen näyttää menevän vielä aikaa, hän lisää.
Vuonna 2000 ilmestynyttä Void Moon -romaania, jossa Bosch ja McCaleb eivät kumpikaan esiinny, ollaan siirtämässä elokuvaksi. Elokuvan ohjaajaksi on ilmoitettu toimintaelokuviin erikoistunut Mimi Leder, mutta muuta kerrottavaa siitä ei vielä ole.
- Kuulen elokuvasta joka viikko uusia asioita, kirjailija itse sanoo.

Los Angelesin tarkkasilmäinen kuvaaja Connelly on seurannut Kalifornian tulevia kuvernöörinvaaleja huolestuneena.
- Se on hirveä häpeä koko valtiolle. Kalifornialaiset haluavat niin kovasti että heidän otettaisiin vakavasti, mutta sitten he alkavat pelleillä tärkeässä asiassa.
- Onneksi asun Floridassa, kirjailija sanoo, mutta nauraa lopuksi:
- Onhan sielläkin ollut omat äänestyssotkunsa!

2 kommenttia:

Kyösti Salovaara kirjoitti...

No, makuasioista ei kannata kiistellä. Minusta Connelly on tyypillinen mainstream kirjoittaja, ei laidassa mihinkään suuntaan.

Eikä mainstreamissä mitään vikaa ole.

Bestsellerkirjailijana Nelson DeMille kyllä kiinnostavampi, minusta.

Juri kirjoitti...

Ensiksi sanot, että makuasioista ei kannata kiistellä, sitten kuitenkin kiistät väitteeni? :)

En ole lukenut Nelson DeMilleä, mutta eipä hän taida Suomessa enää olla bestselleristi - koskahan häntä on täällä viimeksi julkaistu? Määritelmät ovat tietenkin aina häilyviä, eiköhän Elmore Leonardia, Lawrence Blockia ja Donald Westlakeakin voi pitää bestselleristeinä - paitsi Suomessa. Blockilla ei ole enää edes kustantajaa Suomessa.