Tämä on pidempi kuin alun perin ajattelin...
Kävelimme pari korttelia paikkaan, jonka nimi oli Theopopoulos's. Hankala lausua, mutta ehkä ruoka oli hyvää. Ainakin Anna McGilly vakuutti, että paikka oli paras kohtuuhintainen kreikkalainen ravintola Los Angelesissa. "Täällä saa erinomaisia paistivartaita. Sinä varmasti pitäisit niistä, mutta ethän sinä nyt halunnut mitään raskasta."
"Jos syön vain vähän."
McGilly nauroi hurmaavasti ja menimme sisään. Istuimme vapaaseen pöytään ja teimme tilauksen. Minä otin lihavartaan, jossa luvattiin olevan paljon herkkusieniä ja sipulia, Anna kreikkalaisen salaatin. Sain tahtoni läpi ja tilasimme lasilliset viiniä, minä puna- ja Anna valkoviiniä. Meille tuotiin pienet salaattilautaset ja patonkia ja vesikannu. Juttelimme niitä näitä, flirttailimme lähinnä, ja vasta pääruoan tullessa aloitimme uudestaan Sarah Chadwick -jutun kanssa.
"Kenen laskuun työskentelet?" Anna kysyi.
"En kenenkään. Itseni."
"Eikö ole niin, että yksityisetsivällä ei ole lupaa esittää kysymyksiä tai ainakaan kenenkään ei tarvitse vastata niihin, jos hänellä ei ole asiakasta?"
Rypistin kulmiani. "Se on kyllä totta. Mutta eipä tässä ole mihinkään henkilökohtaisuuksiin ryhdytty." Muistin, että olin kysellyt asioita James Breedilta - tämänhän ei olisi tarvinnut edes katsoa minuun päin. Ja olin vielä myöntänyt, että toimin omiin nimiini.
"Minun ei siis tarvitse kertoa sinulle mitään?"
Nyökkäsin. "Mutta olisi kiva, jos kertoisit."
"Mitä haluat, että kerron?"
"Keneltä saitte tiedon Sarah Chadwickin menneisyydestä St. Louisissa? Ja mistä saitte kuvan, jonka julkaisitte?"
"Kuva ja tieto tulivat samalta ihmiseltä. Kun James Breed oli löytynyt, toimitukseen tuli nuori nainen, joka esittäytyi muistaakseni nimellä Juliette Gardner. Hän kertoi suurin piirtein samat asiat, jotka sitten laitoimme lehteen, ja hän antoi meille kuvan käytettäväksi."
"Tarkistitteko jutun?"
"Totta kai. Mitenkä muutenkaan me olisimme sellaisen voineet julkaista?"
"Confidential ei olisi välittänyt ruveta sellaiseen."
Anna naurahti. "Mutta Boulevard onkin eri juttu. Simon Hollyday soitti St. Louisin poliisilaitokselle ja sieltä kerrottiin, että Sarah Chadwick - tai siis Beth Orton - ja Honey Davies olivat huijanneet jotain vanhaa miestä. Honey Davies oli esiintynyt tämän kaukaisena sukulaisena. Miehellä ei ollut enää sukulaisia jäljellä ja Honey Davies oli väittänyt olevansa orpo ja mies oli alkanut elättää tätä."
"Mikä Beth Ortonin rooli oli?"
"Hän taisi olla pelkkä takapiru, hän junaili kaiken, selvitti miehen taustat. Hän suunnitteli kaiken."
"Paljonko he saivat mieheltä huijattua?"
"20 000 dollaria. Miehellä oli huomattavat säästöt."
Päästin pitkän vihellyksen.
Anna nyökkäsi. "Aivan. Ei ihan huono summa."
"Mutta asia tuli sitten julki."
"Naapuri huomasi, että Honey Davies tapaili Beth Ortonia. Ilmeisesti hän oli kuullut naisten välisen keskustelun ja päätellyt siitä, että he huijasivat vanhusta. Ja ilmoitti poliisille. Vanhus ei kai ensiksi uskonut, kun naapuri kertoi."
"Ja loppu on historiaa." Maistoin viiniä. "Tosin vähän tunnettua. Olitko töissä tuolloin?"
"Olin, mutten työskennellyt jutun kimpussa. Simon Hollyday ja yksi toinen toimittaja tekivät sen."
"Miten sitten muistat tämän kaiken noin hyvin?"
"Työssäni vaaditaan hyvää muistia. Jos kysyt, milloin se ja se juttu ilmestyi, todennäköisesti muistan sen."
"Sille." Maistoin uudestaan viiniä ja leikkasin palan varrasta ja laitoin sen suuhuni. Annakin kohotti lasiaan ja siemaisi viiniään. Kysyin vielä lihaa pureskellessani: "Muistatko Kirjanaisen tapauksen?"
"Sen, missä nainen löydettiin tapettuna kirjakaupasta? Muistan."
"Oliko teillä siitä uutista?"
Anna nyökkäsi.
"Löytyisikö juttu toimituksestanne?"
"Varmasti löytyy."
"Voisimmeko katsoa sitä?"
"Totta kai voimme, mutta miten se liittyy tähän juttuun?"
"Sarah Chadwick kertoi minulle, että hän voisi ratkaista jutun. Hän ei ole selvänäkijä, ja mietin vain, miten hän voisi tuollaisen jutun ratkaista."
"Epäiletkö, että se liittyy hänen huijaukseensa?"
"Melko varmasti. En vain ymmärrä, miksi hän tulee luokseni ja herättää mielenkiintoni vanhaa juttua kohtaan, jos hän on itse syyllinen tai edes osasyyllinen."
Lopettelimme ruokamme, joimme viinilasit tyhjäksi, tilasimme kahvit, joimme ne ja palasimme Boulevardin toimitukseen. Anna maksoi minunkin puolestani, mikä hiukan häkellytti minua, mutta eipä minulla rahaakaan enää ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti