Loput Joe Novakit

Päästiinpä loppuun! Jos jollakulla on joku idea siitä, mitä tässä tulisi tapahtua seuraavaksi, niin vinkkejä voi antaa.

Olikohan Honey/Sarah Davies ollut jonkun huijattavan perässä? Miksei hän siinä tapauksessa ollut kyninyt Bedezkiania? Oliko hän alkanut tuntea sääliä tai sympatiaa miestä kohtaan ja vetäytynyt? "Milloin tämä tapahtui?"
"Jonkin aikaa sen kammottavan murhan jälkeen. Melko tarkalleen kaksi viikkoa. Sen jälkeen minulla ei ole ollutkaan apulaista."
"Te olitte ulkomailla, kun murha tapahtui", sanoin ja Bedezkian nyökkäsi. "Voisitteko kertoa tarkemmin, mitä oli tapahtunut?"
"Ei siinä mitään sen kummempaa ollut. Minä olin Euroopassa parissa huutokaupassa ja solmimassa kauppoja erään keräilijän kuolinpesästä ja Sarah hoiti kauppaa sillä välin. Sain Ranskaan sähkeen, että minun pitää tulla takaisin Yhdysvaltoihin ja lähdin niin pian kuin pystyin. Olin ollut Euroopassa kaksi viikkoa siinä vaiheessa. Tärkeät kaupat jäivät tekemättä, mikä harmittaa minua vieläkin. Sarah oli löytänyt ruumiin varastoon vievän takaoven edestä ja hälyttänyt poliisin. Kirjanaiseksi sitä kutsuttiin, mutta minusta Takaoven nainen olisi ollut parempi nimi. Se oli enemmänkin yhteensattuma, että ovi sattui olemaan kirjavarastoni edessä. Miten Sarah Davies liittyy tapaukseen?"
"Pyytäisin teitä vielä katsomaan tuota toista kuvaa uudestaan. Tunnistatteko tumman naisen Hon.. Sarah Daviesin vieressä?" Ojensin leikkeen Bedezkianille. Hän otti sen pölystä tummuneisiin sormiinsa ja katsoi sitä uudestaan.
"En usko.. tai hetkinen, on hänessä ehkä jotain tuttua."
"Sanooko nimi Sarah Chadwick teille mitään?" Päänpudistus. "Entä Beth Orton?"
"Beth Orton?" Mies muisteli nimeä. Sitten hän pudisti päätään. "Valitan. Ei kuulosta ollenkaan tutulta."
"Entä Mary Goodweather?"
Nyt osui. Bedezkian oli jo pudistamaisillaan päätään, kun hän kohotti kulmakarvojaan. "Goodweather..? Muistan, että Sarah tunsi jonkun Goodweather-nimisen ihmisen. Hän soitti tälle pari kertaa ja kuulin, kun hän pyysi Goodweatheria puhelimeen. Oliko se Mary vai joku muu, sitä en muista."
Kaivoin vielä viimeisen leikkeen taskustani. Kirjanaisen kuolinkuva Boulevardista. Annoin leikkeen Bedezkianille. "Verratkaapa naista, jota äsken pyysin teitä katsomaan, ja Kirjanaista."
Bedezkian vertasi ja oli yhtä hämmästyneen näköinen kuin minäkin olin ollut Boulevardin toimituksessa. "Sehän on..."
"Aivan. He ovat aivan samannäköiset ja samanikäiset. Tuo toinen nainen on elossa ja käyttää nimeä Sarah Chadwick. Sitä ennen hänet tunnettiin nimillä Beth Orton ja Mary Goodweather. Hän on tunnettu huijari ja hän on esiintynyt muun muassa selvänäkijänä."
Bedezkian pudisti päätään. "Mitä tekemistä tällä kaikella on Sarahin kanssa? Miksi nuo naiset ovat samassa kuvassa?" Hän osoitti tummentuneella sormellaan kädessä pitämääni leikettä.
"Sarah Davies ja Mary Goodweather työskentelivät yhdessä. Sarah Davies tunnetaan paremmin nimillä Honey Davies ja Honey White. Herra Bedezkian, annoitteko koskaan rahaa Sarah Daviesille?"
"Rahaa? Totta kai, minä maksoin hänelle palkkaa, kymmenen dollaria päivältä." Sitten hän muisteli uudestaan. "Hän taisi joskus alkuaikoina pyytää minulta hiukan enemmän, jotta hän saisi maksettua jonkin huonekalun, jonka hän oli ostanut velaksi. Mutta se jäi siihen. Annoin hänelle kaksikymmentä dollaria ja sanoin, ettei minulla ollut enempää. Hän otti ne eikä koskaan pyytänyt enempää kuin mitä maksoin hänelle työstä. Takaisin hän ei sitä maksanut enkä minä sitä rahaa oikeastaan tarvinnutkaan. Minä en ole pihi mies. Mutta tarkoitatteko sanoa, että Sarah oli huijari ja minä olin huijattava? Mutta hänhän ei saanut minulta mitään."
"Ilmeisesti hän tuli toisiin aatoksiin", sanoin. Bedezkian oli hiukan musertuneen näköinen. Hän oli uskonut, että Sarah oli ollut hyvä ihminen. Ja niin kauniskin. Kuka voisi uskoa, että sellainen suloinen kaunis pieni otus voisi huijata ihmisiltä rahaa? Bedezkian ei kuitenkaan näyttänyt miltään viattomalta typerykseltä, minusta tuntui pikemminkin, että hän oli ollut rakastunut. Honey/Sarah Daviesin puolesta oli kylläkin sanottava, että huijausyritykset jäivät Bedezkianin kohdalla vähiin. Ehkä Sarah Chadwick oli hermostunut ja uhkaillut Honeya.
Tai joku muu. Sarah Chadwickin näköinen nainen. Tämä oli uhkaillut Honeya, ehkä vaatinut häntä jatkamaan huijausta ja tuomaan rahaa, ja Honey oli tuikannut häntä veitsellä ja peittänyt jälkensä kutsumalla itse poliisin. Olisiko se mahdollista? Olisiko se niin yksinkertaista? Honey Davies ja Sarah Chadwick olivat jatkaneet yhteistyötään Kirjanaisen tapahtuman jälkeen - mikään lopullinen välirikko ei ollut siis sattunut.
Bedezkian oli edelleen musertuneen näköinen. Yritin piristää häntä: "Te olette ollut suureksi avuksi, herra Bedezkian." Kun hän yritti hymyillä väkinäisesti, jatkoin nopeasti, asiaa sen kummemmin ajattelematta: "Mitähän nuo ikkunassa olevat vanhat etsintäkuulutukset maksavat?"
Bedezkian joutui ravistelemaan itseään voidakseen vastata. "Öö.. hyväkuntoiset viisi dollaria kappale, muut kolme."
Siirryin ikkunan luokse pomppimalla kirjapinojen ylitse. "Mistä olette saanut nämä?"
Bedezkian oli edelleen vähän hämillään. "Öö.. ostin joltain rouvalta, joka oli erään San Diegossa toimineen sheriffin tyttärentytär. Kuulutukset olivat säilyneet perheessä."
Selailin pinoa. Valitsin kaksi hyväkuntoista kuulutusta - toisessa luvattiin maksaa 200 dollaria Pete Howardista, toisessa 50 dollaria John Klingsorista - ja sanoin Bedezkianille, että tulisin hakemaan ne myöhemmin. "Kun minulla taas on rahaa."
Minulla oli vielä vajaa tunti aikaa ennen kuin minun piti tavata Simon Hollyday. Soitin puhelinkioskista taas kerran Macaroni Macintoshille, mutta hän ei vastannut. Kaivoin James Breedin yrityksen numeron taskustani ja väänsin numeron. Sihteerityttö - jonka muodoista pääsin taas kerran haaveilemaan - vastasi, mutta Breed ei ollut paikalla. "Tulee huomenna." Kysyin sihteeriltä, oliko Compact Advertising Breedin omistama. "Kyllä." Pyysin vielä Breedin kotinumeron ja sain sen. Kiitin ja suljin luurin. Väänsin Breedin numeron. Breed vastasi.
"Joe Novak. Kävin aamupäivällä luonanne."
Breed hämmentyi uudestaan: "Aivan.. minä.. puhuimme Honey Whitesta."
"Ja Sarah Chadwickista." Pieni tauko. "Muistatteko Kirjanaisen tapauksen?"
Breed ei sanonut mitään pariin sekuntiin, sitten hän aloitti: "Muistan.. se nainen löydettiin kuolleena jostain kirjakaupasta eikä murhaajaa löydetty. Miten se liittyy tähän?"
"Honey White työskenteli nimellä Sarah Davies siinä kirjakaupassa, josta ruumis löydettiin. Hän oli puhunut puhelimessa jonkun Goodweather-nimisen ihmisen kanssa. Sarah Chadwick on käyttänyt nimeä Mary Goodweather." Annoin Breedin hiukan henkäistä. "Murhattu nainen oli aivan Sarah Chadwickin näköinen."
Breed kakoi taas jotain toisessa päässä. "Minä.. minä en tiennyt tästä mitään."
"Mistä Honey White puhui kanssanne, kun olitte Providencessa?" En tiennyt, oliko se tärkeää, mutta ajattelin, että voisin sohaista pimeään.
"Mistä hän puhui?" Breed hämmästeli. "Emme me.. paljonkaan puhuneet..." Hän piti yhtäkkiä tauon. "Kuulkaas, Novak, me voisimme puhua tästä jossain muualla."
"Se sopii minulle."
"Jos tapaan teidät Maxim-nimisessä ravintolassa klo kahdeksan."
"Sopii."
Breed sulki luurin. Ilmeisesti hän vielä pelkäsi vaimoaan ja avioliittonsa mahdollista luhistumista. Koetin vielä Macaronin numeroa, mutta sieltä ei vastattu. Astuin ulos puhelinkioskista ja menin läheiseen kapakkaan. Otin Whiskey Sourin ja vetäisin sen alas. Tunsin, että kaikki päivän aikana juomani alkoholi alkoi uudestaan vaikuttaa. En halunnut kuitenkaan syödä enää mitään, joten pyysin toisen viskin kanssa ison lasin vettä. Join siitä ensiksi pitkän kulauksen, sitten monta pientä ja kun lasi oli tyhjä, siirryin takaisin viskin pariin. Se auttoi jonkin verran ja pääni selveni hiukan.