Joe Novak

Parin päivän paussin jälkeen lisää Joe Novakia ja selvänäkijän tapausta:

"Mistä halusittekaan puhua?" Breed kysyi.
"Honey Whitesta."
Hän tunnisti nimen, mutta yritti esittää, ettei tiennyt, mistä puhuin. "Kuka hän on?" hän kysyi, vaikka samaan aikaan hänen kätensä hiukan tärisi. Aloin hiukan pelätä, että tässä hommassa oli takana jotain enemmän kuin vain tavanomainen huijaus.
"Ettekö muista? Teidät löydettiin hänen asunnostaan Providence-nimisestä paikasta pari vuotta sitten. Hemaiseva pimu. Minä en häntä noin vain unohtaisi." Heilautin kättäni. "Saanko istuutua?"
"Totta.. totta kai." Breedin pokka oli pettää. Hän oli kohtalaisen komea mies ja hänen hiuksensa olivat harmaantuneet tavalla, joka monen naisen mielestä varmasti oli viehättävä. Breed pukeutui hyvin, vaikkakaan ei mitenkään räväkästi. Hänen harmaa pukunsa istui mallikkaasti.
Istuuduin muhkeaan nahkaiseen nojatuoliin ja maistoin viskiäni. "Niin, herra Breed, minä tiedän kaiken. Julkisuus ei paljoakaan puhunut neiti Whitesta, mutta eräs lehti kertoi hänestä."
"Se oli valetta!"
"En usko. Asiassa on liikaa kaikennäköisiä yhteensattumia. Muistatteko selvänäkijänaisen, joka teidät paikansi?"
Breed punastui ja nyökkäsi epävarmasti.
"Sarah Chadwick", sanoin. "Tunnetaan myös nimillä Beth Orton ja Mary Goodweather. Hän on huijari, ja Honey White on toiminut hänen kanssaan, hänkin aikoinaan toisella nimellä Honey Davies." Hymyilin kauniisti. Breed perääntyi pöytänsä luokse ja otti siitä tukea. Hän kulautti viskin alas kertaheitolla. Hänen kätensä tärisi. "Ottakaa vain lisää", sanoin. "Minusta tuntuu, että näissäkin tiedoissa olisi riittämiin kertomaan monellekin ihmiselle, että teitä huijattiin pahan kerran. Eihän siinä mitään, kuka tahansa lähtisi neiti Honey Whiten matkaan, minä ainakin, mutta onhan olemassa mahdollisuus, että teillä oli alunperinkin jotain tekemistä huijauksen kanssa."
Breed oli sulkenut silmänsä puhuessani. Kun hän avasi ne, hän alkoi puhua. "Ei ole. Minua huijattiin yhtä lailla kuin vaimoanikin. Ja ilmeisesti sitä yksityisetsivää..."
Autoin Breediä. "von Mayerlingia."
"Aivan. von Mayerlingia. Bisnes oli huonoa pari vuotta sitten ja olin väsynyt kaikkeen. Minut oli helppo iskeä. Honey White iski minut baarista ja sai vakuuteltua minulle, että minun kannatti lähteä hänen matkaansa. Hän vei minut moneen paikkaan ja lopulta Providenceen. Taisin olla silloin pari viikkoa humalassa putkeen. Kun minut löydettiin, olin aikamoisessa seilissä." Breed laittoi tyhjän lasin pöydälle, ilmeisesti kuin päättäneenä ettei ikinä enää joisi. "Kun kerroin vaimolleni Honey Whitesta, päätimme maksaa hänelle, jotta hän ei tulisi julkisuuteen."
"Jostain tieto kuitenkin vuosi. Confidential julkaisi kuvan Honey Whitesta."
"Aivan. Minun olisi pitänyt ostaa koko lehden painos, mutta eihän minulla sellaiseen olisi ollut varaa. Ja olen minä siitä saanut kuullakin. Onneksi kukaan ei enää tunnu muistavan juttua." Breed katsoi minua yhtäkkiä ihmeissään, ehkä jopa vihaisena. "Miksi te haluatte tietää näitä asioita?"
"Sarah Chadwick tuli luokseni ja tarjosi palveluksiaan. Haluan paljastaa Chadwickin. Sen ettei hän ole mikään aito selvänäkijä." En viitsinyt sanoa, että voisin samalla näpäyttää von Mayerlingia hänen ylpeälle nenälleen. Vaikka Mayerling ei tuntunut Breedille olevan mitenkään tärkeä tyyppi. Eikä ihme: Mayerling oli lopultakin vain paljastanut Breedin vaimolle, kuinka haavoittuvainen hän oli. Tiesin, että asiakkaat kutsuivat Mayerlingin usein kotiinsa jälkeenkinpäin, mutta en usko, että Breedit tekivät niin. Mayerling olisi vain muistuttanut heitä heidän avioliittonsa hataruudesta. "Olen aika nopeasti kerännyt kasaan sellaisen todistusaineiston, joka antaa minulle vaikka hyvän syyn antaa tietoni poliisille. Sarah Chadwickilla alias Beth Ortonilla on aikaisempia tuomioita tilillään. Hänellä ei tule olemaan helppo elämä, jahka saan lisää tietoa." Join viskini loppuun. "Ihmettelen vain yhtä asiaa. Miksi olitte niin pelästyneen näköinen, kun tulin sisään? Ihan kuin jutussa olisi jotain enemmän salailtavaa."
Breed ei sanonut vähään aikaan mitään. Sitten hän sanoi: "Minä luulin, että te aiotte kiristää minua. Vaimoni on ollut sen katoamiseni jälkeen paljon mustasukkaisempi kuin aiemmin."
"Ja te epäilitte, että yksityisetsivä tulee kiristämään teitä? Meidän ammattikunnassamme on sentään joitain, jotka eivät ole sellaisia hyypiöitä." Nousin tuolista. Ojensin käteni ja Breed tarttui siihen. "Älkää huoliko. Minä koetan pitää nimenne pois julkisuudesta."
"Jos vain suinkin pystytte." Breed yritti hymyillä, mutta onnistui saamaan aikaiseksi vain jotain säälittävää.
"Näkemiin, herra Breed." Lähdin toimistosta, hymyilin kauniisti Gene Tierneyn näköiselle sihteerille (hän hymyili takaisin hyvin epävarmasti: hänhän ei tiennyt, etten aikonut kiristää hänen pomoaan) ja mietin hetken, pyytäisinkö häntä ulos, mutta sitten päätin, että se olisi turhaa ja tuskin onnistuisi, olinhan potentiaalinen kiristäjä. Heitin hänelle lentosuukon ovelta ja päätin, että menisin katsomaan heti jotain Gene Tierney -elokuvaa, kun sellainen taas tulisi, uusintaan tai ensi-iltaan.