Aki Kaurismäen haastattelu

Haastattelin Aki Kaurismäkeä Turun Ylioppilaslehteen Juhan ensi-illan aikoihin. Juttu toki julkaistiin, mutta voi ansaita uudelleenjulkaisun täälläkin. Juttu hiukan hajoaa lopussa, kun on liian pitkä, mutta kuten kaikki Kaurismäkeä haastatelleet tietävät, juttua tulee.

Aki Kaurismäki perää solidaarisuutta
Mykkyys on vastalause maailman pahuudelle

- Aion Hollywoodiin.
Aki Kaurismäen vastaus ensimmäiseen kysymykseeni - miksi tehdä mykkäelokuva? - on vähintäänkin yllättävä. Hollywoodiin?
- Hollywood on korvannut dialogin aseilla, Kaurismäki sanoo. - Aion opetella, miten se tehdään, ja siirtyä sinne töihin.
Kun olen hämilläni, Kaurismäki rientää kysymään: - Kai toimittaja tajusi, että tämä oli vitsi ja osaa ilmaista sen lukijoille? Tämä on vakava asia.

Mykkää elokuvaa vai mitä?

Aki Kaurismäen elokuvissa on paljon absurdia komiikkaa, mutta ne käsittelevät vakavia asioita. Kaurismäessä itsessäänkin on paljon absurdia komiikkaa, mutta hän vakavoituu hyvin usein. Kun uudestaan tivaan häneltä, miksi hän teki mykkäelokuvan, hän vastaakin nyt:
- Minä haluan vastustaa hysteeristä teknistä kehitystä, joka tekee ihmiset koko ajan kiireisemmiksi. Me pärjäsimme kauan ilman R-kioskeja, nyt niitä pitää olla joka paikassa. Miksi yhtäkkiä täytyy pitää kiirettä, kun sitä ei aikaisemminkaan ollut?
Kaurismäen uusin elokuva, Juhani Ahon romaaniin perustuva Juha, on saanut paljon julkisuutta eikä ihme: kokonaan mykkää elokuvaa ei ole vakavissaan tehty viiteenkymmeneen vuoteen. (Mel Brooksin Silent Movie vuodelta 1976 ei ole kovin onnistunut eikä ainakaan vakava.) Mykkäelokuva on Kaurismäelle siis vakava asia. Hän sanoi eräässä haastattelussa, että hän teki Juhan rangaistaakseen itseään liiasta puhumisesta.
Hän on kuitenkin ennenkin lopettanut puhumisen. Hän ilmoitti Leningrad Cowboys Meet Moses -elokuvan jälkeen, että lopettaa elokuvien tekemisen. Onko tämä osa samaa ilmiötä?
- Se oli todellista lopettamista. Mutta väsynyt susikin nousee. Minä olin 80-luvulla maailman nopein ohjaaja ja tein kaikki hommat. Se oli ralliajoa, jossa Häkkistä olisi pelottanut. Minua alkoi väsyttää ja tuntui siltä, että piti juoda kaikki pöydän alle.
- Nelikymppisenä minä tunsin olevani 80-vuotias.
Mutta ei Kaurismäen elokuvissa ole ennenkään paljon puhuttu. Jossain Pienessä tulitikkutytössä puhutaan paljon vähemmän kuin Juhassa, jonka monissa kohtauksissa suu oikein käy.
- Ei mykkäelokuvan tekeminen tarkoita sitä, että dialogi jätetään pois. Minä äänitin kaiken, dialoginkin. Loppu oli vain pelkistämistä, epäolennaiset äänet jätettiin pois. Juha on elokuva, jossa on musiikki ja valikoituja ääniä, ei mykkäelokuva, Kaurismäki korjaa.
- Vaimo sanoo, että kaiken taiteen idea on pelkistäminen. En tiedä, onko tämä totta, mutta minä noudatan ohjetta. Jos jokin homma kuorrutetaan krääsällä, kukaan ei huomaa oleellista. Minun elokuvassani se on solidaarisuus.

Lastenmurhaajat johtavat maailmaa

Viime aikoina on puhuttu suomalaisen elokuvan nousukaudesta. Kaurismäki sanoo olevansa ilahtunut asiasta, vaikka ei ole ehtinyt nähdä yhtään viime kuukausien suurista hiteistä, koska asuu puolet vuodesta Portugalissa.
- Suomalaista elokuvaa on aina löyty kuin vierasta sikaa, mutta ei lyödä enää. Toivon silti, että minun elokuvastani ei tule hittiä. Minä en kaipaa muuta kuin hautapaikkaa jossain rauhaisalla nummella.
Juhan tarinassa on paljon suomalaiselle identiteetille olennaisiksi väitettyjä piirteitä. Hiljainen ja työteliäs Juha elää Marja-vaimoineen rauhallista elämää, kunnes hurmuri tulee ja vie vaimon pois. Mies lähtee perään. Tarinan voi ajatella kuvaavan suomalaisen miehen luonnetta, joka on kyllä vaitonainen, mutta uskollinen. Tarinassa on jopa hiukan rasistisia piirteitä: hurmuri Shemeikka on laukkuryssä Karjalasta, lipevä ja mielevä mies, joka pitää haaremia äitinsä luona.
Kaurismäen elokuvassa on kohtauksia, joissa Sakari Kuosmasen esittämä Juha istuu kavereittensa kanssa kapakassa juomassa kaljaa ja Kati Outisen esittämä Marja istuu taaempana ja juo kahvia. hymyillen ja miestään rakastavasti katsoen. Elokuva sijoittuu jonkinlaiseen 50-lukuiseen maailmaan, jonkalaiseen monet muutkin suomalaiselokuvat - Kulkuri ja joutsen, Kuningasjätkä - ovat viime aikoina palanneet. Onko Juha siis osa suomalaiskansallista trendiä?
- Minun elokuvillani ei ole mitään tekemistä muiden suomalaisten elokuvien kanssa. En seuraa mitään trendejä, Kaurismäki sanoo.
Mutta hän on tehnyt ennenkin samanlaiseen maailmaan sijoittuvia nostalgisia elokuvia. Ovatko trendit syntyneetkin Kaurismäen elokuvien pohjalta?
- Ei aavistustakaan. Elokuvien tekijän tehtävä on tehdä elokuvia eikä miettiä trendejä. Minä opiskelen elokuvan historiaa ja tällä hetkellä olen vuodessa 1928.
Maailman tilaan tuskastunut Kaurismäki ei selvästikään ole kovin kiinnostunut aiheesta. Melko väkivaltaisesti hän muuttaakin keskustelun suuntaa: - Kansanmurhaamisen pitää loppua, kansasta riippumatta. Maailmaa johdetaan nykyään lastenmurhaajayhtiö Nestlen päärakennuksen 16. kerroksesta, jossa on kone, josta on piuhat vedetty irti.
- Eihän tässä maailmassa voi enää tehdä mitään, jos haluaa elää hyvin. Tulee nälkä, ei voi syödä, koska joka pakkauksessa lukee Nestle. Pitää päästä paikasta toiseen, mutta ei voi liikkua ilman bensiiniä. Bensiinissä lukee Shell. Nämä ovat tärkeitä asioita, ei niillä elokuvien trendeillä ole tämmöisen rinnalla mitään merkitystä.
Kaurismäki on muuttanut Juhani Ahon tarinan niin, että Shemeikka hakee kaaleja viljelevän ja torilla myyvän Marjan syntiseen ja pimeään suurkaupunkiin. Onko Juha kaupunkilaisvastainen elokuva?
Kaurismäki sanelee: - Ymmärrän hyvin maanviljelijöiden ahdingon, mutta en ymmärrä keskustapuoluetta. Ymmärrykseni lienee vajavainen.
Sitten hän taas vakavoituu ja sanoo: - Olen asunut sekä maalla että kaupungissa. Itse pidän enemmän hiljaisuudesta. Kun vanhenee, korvat herkistyvät. En enää kestä kovinkaan hyvin hälyä ja kolahduksia.
Kaurismäki viittaa haastattelupaikkana toimivan ravintola Koulun jatkuvaan pieneen ääneen. - Miltähän mahtaa tuntua vuonna 1908 syntyneestä rouvasta?
Entä onko Juha EU:n vastainen elokuva?
- Se jää jokaisen mahdollisen katsojan itse päätettäväksi.

Kumiankka allekirjoituksena

Mitä mieltä Kaurismäki on sitten siitä, että elokuvien desibelimäärät ovat viime aikoina nousseet? Ihmiset ovat alkaneet valittaa, että he joutuvat pitämään korvatulppia elokuvissa. Onko Juha reaktiota lisääntyvään metelin määrään? Kaurismäki sanelee taas:
- Se, että elokuvateattereiden äänentoiston tasoa parannettiin, oli elokuvan säilymisen edellytys ja ehto, mutta se ei tarkoita sitä, että katsojat poistuvat teatterista tärykalvot särkyvinä. Jokaisen elokuvateatterin täytyy erikseen valvoa kulloinkin esitettävän elokuvan äänenvoimakkuutta.
Juhassa on paljon kohtauksia, jotka viittaavat joko Kaurismäen muuhun tuotantoon tai muihin elokuviin. Tällainen on esimerkiksi kumiankka, jonka Marja ottaa mukaan lähtiessään Shemeikan mukana kaupunkiin.
- Kumiankka on allekirjoitus. Mitä tulee viittauksiin muihin elokuviin, niin niitä on joka kohtauksessa yksi tai kaksi.
Kohtauksesta, jossa Sakari Kuosmanen kävelee haavoitettuna kirves kädessä ja lopettaa Shemeikkaa esittävän André Wilmsin kylmähuoneeseen, tuli toimittajalle mieleen Hohto ja Jack Nicholson. Väärä mielleyhtymä kuulemma.
- Olen ajatellut siinä enemmänkin Orson Wellesiä elokuvassa Nainen Shanghaista.
Turun Sanomien haastattelija kysyi, mitä symboloi Juhassa esiintyvä mikroaaltouuni. Mikä oli vastaus?
- Minun elokuvissani ei ole symboleja. Sanat ovat Luis Buñuelin ja hänen ja minun välillä on se ero, että minä en valehtele. Kaikki Buñuelin elokuvat ovat täynnä symboleja.
Vielä yksi asia: Aki ja Mika Kaurismäki ovat ottaneet elokuvateatteri Andorran uudestaan haltuunsa ja suunnittelevat laajamittaista elokuvien maahantuontia.
- Siinä katsotaan, onko yleisö enää kiinnostunut muusta kuin seksistä ja väkivallasta. Jos on, heille on luvassa monta mestariteosta, jotka kertovat elämästä. Osaltamme ajattelemme myös auttaa elokuvakerholiikkeen henkiin herättämistä, kertoo tamperelaisen Solaris-kerhon vanha veteraani, joka on ollut jo monta vuotta huolissaan siitä, että elokuvakerhot eivät kykene näyttämään jäsenilleen elokuvataiteen klassikkoja.
- Toivon uskovani suomalaiseen yleisöön. Muussa tapauksessa kaikki on mennyttä.