Löytyi sittenkin levyke, jolta päiväkirjatiedosto aukesi. Rutisten, mutta kuitenkin. Tässä ensimmäinen, varmaan vähän mälsästi metakirjallisuutta tavoitteleva merkintä. Niin ja vuosi oli sittenkin 1995, ei 1994, kuten edellisessä merkinnässä sanoin.
Päiväkirjani,
jollaista aiemmin ei ole ollut
16.10.1995[1]
Masennusta - kenties syys- tai talvi-. Kuinka minä aikoinani kuvittelinkaan ja kerskuinkin sillä, että vuodenajat eivät vaikuta mielialaani. Se oli hybris ja minulle on kostettu - mitä muuta on se, kun ei pääse sängystä ylös ja haluaa vain jäädä pimeään makaamaan? Huomasin tosin - minä siis nousin -, että hyvä seura auttaa. Tai ei välttämättä hyväkään: seura auttaa. Yliopistolla englannin tunti auttoi typerine vitseineen ja triviaaleine (melkein järjettömine) keskusteluineen. Hemmottelin itseäni herkkumunkilla ja banaanilla yliopiston kuppilassa - ei uusia finnejä.
Pitääkö päiväkirjassaan kirjoittaa kaikkein mitättömimmistä asioista? En ole vielä koskaan pitänyt päiväkirjaa - olen ilmeisesti luullut, etten tarvitse sitä -, joten en täysin tunne kaikkia vaadittavia narratiivisia keinoja. Mitä voi sanoa ja mitä pitää sanoa? Opinko kirjoittaessani? Mistä tunnistaa päiväkirjan? Ja ennen kaikkea: miten erottaa oikean päiväkirjan keksitystä - en voisi kuvitella helpompaa kuin keksiä joku henkilö, jonka päiväkirjaa kirjoittaa. Tällaisia romaaneja on tehty paljon - eroavatko ne oikeista päiväkirjoista?
Pitäisikö minun kirjoittaa siitä, mitä olen tehnyt? En ole tehnyt paljon mitään. Englannin keskustelutunnilla päädyimme produktioon (opettaja oli antanut meille tehtäväksi jakaa kolme miljoonaa markkaa tuhlattavaksi elokuvaan), jossa Renny Harlin, Hollywoodista poispotkittuna, kutsutaan tekemään elokuvaa Born American II - Jäätävä polte II, jossa Mike Norris, Samuli Edelmann ja Santeri Kinnunen menevät Ruotsiin ja törmäävät siellä vaikeuksiin. Mukana myös Brigitte Nielsen. Mautonta huumoria, mutta olihan hauskaa. Masennus ei ilmeisesti ole koko ajan "päällä".
Kuinkahan usein kirjoitan tätä päiväkirjaa? Kuinka paljon se korvaa kirjeidenvaihtoa - sähköposti toisaalta trivialisoi kirjeenvaihdon, toisaalta se lisää sitä, koska siten kirjoitan ihmisille, joiden kanssa en muutoin vaihtaisi kirjallisesti sanaakaan - ja runojen kirjoittamista ja astuuko se niiden varpaille, niin sanoakseni? Miksi halusin yhtäkkiä kirjoittaa päiväkirjaa? Masennusko se minut sai avaamaan koneen: kenties kuvittelen, että voin näin vastustaa masennusta (ja ikävää: XXX on poissa kaksi viikkoa - miten Rami kestää sen, että Katja on Ranskassa vuoden?).
Olen jo kirjoittanut toiselle sivulle. Jörn Donner sanoi jossain, että jos kirjoittaa kaksi sivua päivässä, saa vuodessa kirjoitettua kahden romaanin verran tekstiä. Jos tämä vain olisi jotain muuta kuin päiväkirjaa.
[1] Kirjoitettu itse asiassa 17.10., mutta katsoin tällaisen menettelyn oikeaksi, koska tiesin jo eilen suurin piirtein, mitä haluan kirjoittaa. Tästä eteenpäin, paitsi milloin toisin mainitaan, kunkin päivän tekstit on kirjoitettu juuri sinä päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti