En ollut saada unta viime yönä, vaikka menin nukkumaan vasta kahden aikoihin. Luulin olevani kovinkin väsynyt, mutta ilmeisesti en sitten ollutkaan, koska nousin viidentoista minuutin kuluttua ylös, tein täyden venyttelyohjelman (menisikö siihen tuollaiset kymmenen minuuttia) ja aloitin Harry Harrisonin Bill-sarjan kirjaa (jonka lopetin tänään kesken: en pidä tuollaisista väkinäisen hauskoista kirjoista). Sitten taisin nukahtaa, mutta en ilmeisesti kovin nopeasti. Nukkuminen on joskus vaikeaa. Unettomuus on jopa pelottavaa: menee peläten nukkumaan.
Pegasoksen kokouksessa katseltiin runoja. Jotkut olivat hyviä, useimmat eivät. Voittajaksi veikkaan nimimerkkiä Herra 64. Tai itse ainakin häntä pitäisin voittajana. [Olin Sanasato-kustantamon runokilpailussa sihteerinä. En muista, voittiko Herra 64. Mielikuva on, että Mika Terho voitti tai sitten Juha Siro.]
Mikä tässä nyt sitten on tärkeää minun kannaltani on, että mietin, miten itse pärjäisin runojeni kanssa tuollaisessa seurassa. Toisaalta tiedän, etten ole valmis voittamaan mitään kilpailua, toisaalta haluaisin tietää, miten kokeneet kriitikot ottaisivat minun runoni vastaan. Pelottaisiko minua osallistua kilpailuun - varsinkin, jos raati olisi tuttu?
Yliopistolla eroottista kuhinaa. Olin onnellinen. Tytöt hymyilevät. Huomenna asian pitäisi kohota potenssiin, kun olen melkein kalju käytyäni parturissa: liki paljas päänahka on eroottinen. Jarmo on oikeassa, kun sanoi, että lyhyt tukka tuo ihmisen lähemmäksi eläintä. Jos eläin on eroottinen. Ainakin se on ruumiillinen.
Unohdin sanoa, miksi minua ei - ilmeisesti - nukuttanut: kirjoitin myöhään yöllä Jumalten tuhoa ja olin innoissani. Olisi pitänyt kirjoittaa se samantien loppuun. Jotenkin tuossa vaiheessa minä aina peräännyn: en uskalla antautua inspiraatiolle. Miksiköhän? Ajattelin koettaa tänä iltana novellia loppuun. Ei sen pitäisi enää olla pitkä. Neitsyt Mariakin saatiin mukaan. En vain ymmärrä, miksi Jerrman julkaisisi niin pitkän novellin. Varsinkin, kun siihen on tulossa jatkoa. [Jumalten tuho oli novelli, joka ilmestyi vuonna -88 Tähtivaeltajassa ja kirjoitin siihen jatkoa, josta Toni Jerrman oli itse asiassa innoissaan, mutta se oli melkein pienoisromaanin mittainen eikä sitä voitu julkaista. Olen koettanut työstää sitä eteenpäin, mutta usko ja aika ovat menneet ja tulleet. Katsotaan nyt.]
XXX tulee huomenna iltapäivällä. Eristyminen loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti