lauantaina, maaliskuuta 25, 2006

Joe Novak seikkailee, jatkoa

Aiemmat osat täällä ja täällä.

Mietin asiaa vielä kerran: miksi hän tuli kaupungin surkeimmin palkatun yksityisetsivän luokse, jos hän kerran oli aito selvänäkijä? Miksei hän tehnyt enemmän yhteistyötä Ted von Mayerlingin kanssa? Tällä oli rahaa maksaakin.
Asia vaivasi minua sen verran, että lähdin lounaani - tonnikalavoileipä ja vettä - jälkeen kävelemään kohti toimistotaloa, jossa von Mayerling piti majaa.
Minun täytyy myöntää, että rahassa ja sen sellaisessa on tiettyä vetovoimaa: en olisi koskaan voinut ostaa niin upeata typykkää sihteerikseni kuin mitä von Mayerlingilla oli. Tämä oli kuin Jayne Mansfield upeimpina hetkinään ja hänellä oli korkeammat korot ja lyhyemmät hameet kuin Jaynella koskaan. Jos Sophia Loren katseli Jayne Mansfieldin rintoja kateudella, Jayne Mansfield olisi katsonut von Mayerlingin sihteerin rintoja aivan yhtäläisellä kateudella: tyrmistyneellä.
Yritin olla oikein viehättävä. Valkoisen pellavatakkini pesusta oli jo sen verran aikaa, että se oli alkanut menettää väriään ja vaikutti enemmän ehkä rusehtavalta, mutta toivoin, ettei sitä huomaisi.
Mutta flirttailuni meni puihin. Sihteeri tunnisti minut. "Haluatte varmaan tavata herra von Mayerlingin, herra Novak? Hänellä on nyt palaveri." Sihteeri ei edes hymyillyt. Hän oli puhunut juuri kun olin saanut suuni auki. Ääntä sieltä ei ollut ehtinyt tulla.
"Ja koska...", yritin aloittaa.
"En usko, että teille järjestyy aikaa. Herra von Mayerling lähtee sen jälkeen selvittämään erästä asiaa. Hänellä, katsokaas, on töitä."
von Mayerlingin paskiainen näköjään kertoili minusta ja toimettomuudestani juttuja. Päätin heittää ajatukset flirttailusta sikseen ja sanoin suoraan, että halusin vain tietoja Sarah Chadwickista.
Sihteeripimu hymyili kierosti. "Kiinnostaako? Hän on tunnettu selvänäkijä ja kaunis nainen, joskaan ei aivan..."
Nyt minä keskeytin. "Aivan. Hänellä on persiljaa hampaissa. Hän työskenteli von Mayerlingille ja auttoi selvittämään yhden keikan. Miksi hän ei enää työskentele teille?"
Sihteeripimu ei sanonut mitään. Ilmeisesti osuin pahaan paikkaan. Mutta onneksi minut pelasti ovi: se aukesi ja von Mayerling opasti ulos vanhan, erittäin kalliisti pukeutuneen naisen. "Asia on siis selvä", nainen sanoi ja puristi von Mayerlingin kättä. von Mayerling huomasi minut ja pyysi sihteeriä opastamaan rouva Stevensin ulos. Olin tyytyväinen: sain katsella sihteeripimua rauhassa. Hänellä oli näkemisen arvoiset sääret ja takapuoli. Ehkä hän keikutti sitä tavallista enemmän ihan vain minun kiusakseni. Ehkä ei. Ehkä hän keikutti sitä aina samalla tavalla tai ehkä hän työskenteli provisiopalkalla ja provision määrä laskettiin keikutusten avulla. Ei von Mayerlingkaan näyttänyt aivan tyytymättömältä.
Vähän kuitenkin: hän oli nähnyt minut. Hän tiesi, että hän oli minua parempi, komeampi, hauskempi, pidempi, rikkaampi, nopeampi, suositumpi ja paremmin puettu, mutta hän tiesi myös, että minä halveksin häntä. Häneen verrattuna minä olin varsinainen beatnik ja hänen puolestaan olisin aivan hyvin voinut vetää huumetta maanalaisissa jazzluolissa vaikka lopun ikääni. Hän oli pari kertaa tarjonnut minulle viinaa, mutta se oli tapahtunut ivallisessa sävyssä.

Ei kommentteja: