Rouva Chadwick sytytti tupakan ja sanoi: "Älä sano minua rouva Chadwickiksi." Naisen flirtti olisi totisesti ollut tehokkaampaa, jos hän olisi ollut ehostettu paremmalla maualla. "Minun nimeni on Sarah. Saanko kertoa sinulle jutun, Joe?"
"Ole hyvä."
"Tiedätkö tämän vuosi sitten löydetyn nuoren naisen, jota lehdistö kutsui Kirjanaiseksi?"
Nyökkäsin. Nuori nainen oli löytynyt käytettyjen kirjojen kaupasta kurkku auki leikattuna. Antikvaariatin pitäjä, vanha armenialaissyntyinen mies, oli tietysti pääepäilty, mutta hänellä oli ollut täydellinen alibi - hän oli ollut kolmen viikon vierailulla Euroopassa ostamassa kirjoja. Vaikka asiaa harrastankin, en ollut koskaan käynyt kirjakaupassa. Nuoren naisen henkilöllisyys oli niinikään jäänyt arvoitukseksi. Rikos oli jäänyt ratkaisematta - se oli aikoinaan ollut pienoinen uutinen ja puhuttiin uudesta Viiltäjä-Jackista, mutta koska uusia ruumiita ei tullut, homma unohtui ja murha jäi ratkaisematta. Kai siihen liittyviä vihjeitä tuli koko ajan ja ehkä joku poliisi niitä välillä tarkastelikin, mutta en tiedä, otettiinko vihjeitä mitenkään vakavasti.
"Mitä siitä?" kysyin. "Tiedättekö murhaajan ja sen nuoren naisen nimen?"
Nainen hymyili ja puhalteli savua, hiukan jopa minun silmilleni. "Haluaisitko tietää?"
"No.. kyllähän se periaatteessa kiinnostaisi, mutta ei minua ole kukaan siihen hommaan palkannut."
Sarah Chadwick hymyili härnäävästi. Ehkä hänen flirttinsä sittenkin tehoaisi minuun. "Minulla on ehtoja."
"Jaaha. Ja mitähän ne ovat?"
"Kerron sinulle, kuka murhasi Kirjanaisen ja mistä löydät hänet, jos otat minut osakkaaksi yksityisetsiväbisnekseen."
Mitähän se sitten merkitsisi? Naisen flirttailu oli tullut - se myönnettäköön - houkuttelevammaksi, mutta myös päällekäyvämmäksi. Se alkoi vähän häiritä minua. Selvänäkijä? Okei, mutta minusta selvänäkijät olivat tärähtäneitä, bimboja, kuuhulluja, kallonkutistajan tavaraa, selviä tapauksia istumaan herra Freudin sohvalle. Flirttaileva selvänäkijä? Kiitos, mutta ei kiitos. Jos nainen vain olisi ollut jotain muuta kuin selvänäkijä, olisin kyllä näyttänyt hänelle vaikka mitä puolia yksityisetsivän työstä, mutta en halunnut joutua todistelemaan, kun haamut lentelevät ja kuolleet ihmiset kertovat, kuka heitä pisti puukolla selkään tai hakkasi munuaisiin kettingeillä. Pelkäsin, etten pääsisi Sarah Chadwickista - Jeesus, naisen nimikin oli kuin englantilaisen noidan! - eroon, jos kerrankin antaisin hänen selvittää rikoksia puolestani. Ja sitäpaitsi, hitto soikoon, enhän minä mihinkään selvänäkemiseen uskonut.
"Ei käy", sanoin. "Minä en usko selvänäkemiseen. Minä en tiedä, miten selvitit sen jutun von Mayerlingille, mutta epäilen, että kyseessä oli jokin huijaus."
Sarah Chadwick oli äimistyneen näköinen: hän oli unohtanut savuavan tupakan käteensä ja hänen suunsa oli loksahtanut auki.
"Minulla ei ole sellaisia kunnianhimoja, että haluaisin selvittää Kirjanaisen tapauksen. Minä en yksinkertaisesti usko selvänäkemiseen enkä muuhunkaan humpuukiin."
Sarah Chadwick murskasi tupakkansa tuhkakuppiin ja sanoi: "Minä en huijaa. Minä olen aito selvänäkijä." Hän nousi ja lähti. Olin ehkä hiukan suruissani, koska olin alkanut tottua hänen räikeisiin väreihinsä ja hän oli ollut oikeastaan aika hyvä flirttailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti