Teollisuusarkkitehtuuria Itäharjulta

Halisten Myllyn talo (K. A. Kilpi, 1943)

Olen joskus leikilläni miettinyt, että voisi tehdä kirjan "Teollisuusalueittemme arkkitehtuuria". Siinä olisi taiteellisesti korkeatasoisia kuvia tehdashalleista, huoltoasemista, autonkorjauspajoista, peltihalleista, kuplahalleista ja muista, joita Suomesta löytyy joka kaupungista, yleensä jostain kaupungin laitamilta. Mitä vanhempia rakennukset ovat, sen parempi.

Turussa yksi tällainen alue on Itäharju itäisen keskustan takana. Se on vanhastaan ollut teollisuusaluetta, mistä näkyy huomattavia jälkiä edelleenkin: Tunturin vanha polkupyörätehdas on hienosti remontoituna korjattu ammattikorkeakoulun käyttöön, ja radan toisella puolella kohoaa vaikuttavana monumenttina Turun posliinitehdas (Frithiof Strandell, 1920). Alueella Kalevantien toisella puolella on paljon muitakin vanhoja teollisuusrakennuksia, joista löytyikin näppärästi Turun ammattikorkean piirissä tehty inventaario. (Valitettavasti se ei ole ihan niin selkeästi tehty kuin voisi toivoa.) Inventaario osoittaa, että alueella ei ole yhtään sotaa edeltävää taloa, vaan kaikki ovat suurimmaksi osaksi 1950-1960-luvuilta, osa on tosin 1940-luvulta ja sotavuosilta. Osa rakennuksista näyttää kuitenkin huomattavasti vanhemmilta, mikä kai todistaa siitä, että teollisuusarkkitehtuuriin ei ole panostettu niin paljon kuin muuhun. Materiaalit ja suunnittelu ovat kakkosluokkaa, jolloin usein on turvauduttu helppoihin ratkaisuihin. Rakennuksia ei ole tehty kestämään, mutta ehkä juuri siksi ne näyttävät paljaasti omalta ajaltaan - tai paradoksaalisesti itseään vanhemmilta.

Kuten teollisuusalueisiin aina kuuluu, rakennuksia on muuteltu huomattavasti, niihin on tehty lisäosia välittämättä siitä, miten ne sopivat alkuperäiseen rakennukseen, ja rakennuksille on tehty rajujakin julkisivumuutoksia, niitä on esimerkiksi päällystetty pellillä. Alueet olisivat toki tyylikkäämpiä alkuperäisessä asussa (sikäli kuin ne sitä ovat koskaan olleetkaan), mutta toisaalta rivo ja epäsuhtainen muuntelu antaa alueille kiinnostavaa särmää.

Tämännäköistä teollisuusarkkitehtuuria on Suomi täynnä.
Ilmarisenkadun ja Rautakadun kulmasta,
Puolimatkalle rakennettuja taloja
(vas. E. Flemming, 1953-1954, oik. August Karlsson 1947-1948)

Kiertelin Itäharjulla pyöräilemässä muutama viikko sitten ja sain päähäni napsia kännykällä kuvia. Oli jo alkuilta, joten kuvista ei tullut kovin hyviä, mutta tässä niitä kuitenkin. Kaikkea Itäharjulta en ole ottanut tähän postaukseen mukaan, ja esimerkiksi Turun kaupungin käytössä olevat rakennukset Kalevantien varrella ovat jääneet pois.

Mitään tässä olevista rakennuksista ei mainita Mikko Laaksosen ja minun Turun seudun arkkitehtuurioppaassa - miksi mainittaisiinkaan? Kyse on kuitenkin katoavasta kulttuuriperinnöstä, paria hyvin hoidettua ja järkevässä käytössä olevaa taloa lukuun ottamatta. Kiinnostavasti osa alueen arkkitehdeistä esiintyy myös arkkitehtuurioppaassa, näin esimerkiksi August Karlsson, melko maineettomaksi jäänyt 1920-1950-luvuilla vaikuttanut suunnittelija. Jos tekstissä on virheitä, pyydän huomauttamaan niistä kommenteissa (tai Facebookissa, jonne tämän kohta jaan).

Ylimpänä oleva vihreä kerrostalo, Halisten Myllyn talo, on sikäli kiinnostava, että melko vakavasti harkitsimme kymmenisen vuotta muuttavamme siihen, kun siinä oli myytävänä suhteellisen halvalla loft-henkinen asunto. Nyt talossa näyttää olevan vain toimistoja.

Sympaattinen tasakattoinen vaakalinjolla koristeltu sähköasema
Ilmarisenkadun ja Karjakadun kulmasta,
vieressä on romukaupan mainoksena laivan tähystystorni tai vastaava;
samanlaisia sähköasemia on esimerkiksi Porissa 1930-luvulta,
mutta tämä on uudempi, todennäköisesti 1950-luvulta;
en muista, onko Turussa muualla samanlaisia

Ilmeisesti vanhinta kerrostumaa Karjakadulta,
veikkaisin että kaltoin kohdellut rakennukset ovat 1940-luvulta
(näistä ei löytynyt inventaariosta tietoa)

Ilmarisenkadulta ryhdikäs pitkän lautarakennuksen konttoriosa,
inventaariosta tämän suunnittelija ei oikein kunnolla selviä,
vaikka eri vaihtoehtoja löytyykin, rakennusaika on kuitenkin nähdäkseni 1950-luvun alku

Edellisen kuvan rakennus päädystä;
ovi on jäänyt vähän hassusti ilman portaita

Uudempaa kerrostumaa Ilmarisenkadulta,
kahdessa eri osassa valmistunut pesula (Veijo Laine, 1962-1963, Tapio Nurmi, 1977)

ilmeisesti Veljekset Hasanille rakennettu neulomo- ja kutomorakennus (Simo K. Lehto, 1954);
rakennuksessa ilmeisesti asutaan kuvassa oikeassa olevassa päädyssä!

Ilmarisenkadun ja Rautakadun kulmauksesta
pitkän varastorakennuksen pääty, rakennusvuosi 1954
(suunnittelija ilmeisesti ei tiedossa)

Itäharjun taloista yksi hienoimpia, 1920-luvun klassismiin viittaava komea rakennus,
joka on pantu hyvään kuntoon, rakennuksessa näyttäisi majailevan mainostoimisto KMG;
kirjoitin aiemmin, että tämän arkkitehdin haluaisin tietää: se on August Karlsson ja suunnitteluvuosi on 1942

Jukka Hakasen tekemä upea seinämaalaus
Veljekset Suomisen Konepajalle 1960-1970-luvuilla rakennetun levyhallin seinässä pysäyttää  

Hakasen maalauksen kanssa samaisessa pihapiirissä on ylösalaisin käännetty rullavaunu,
hallien välissä kulkee kiskojakin, suurelta osin asfaltin peittäminä 

Teollisuuskadun ja Teräskadun kulmauksessa piileksivä
ilmeisesti Axel D. Fritzenin suunnittelema Tuottajain Myyntikonttorin varastorakennus
(1940-1950-luvulta arvatenkin)

Edellisen kuvan vieressä oleva ryhdikäs harjakattoinen
tehdas- ja varastorakennus Teollisuuskadulta,
suunnittelija E. A. Liuha, suunnitteluvuosi 1951,
tehty Puukovera Oy:lle

Teollisuuskadun varrelta pelleillä melko kamalaksi tehty pieni paja,
joka kuitenkin piippunsa ansiosta paljastuu vanhaksi,
ilmeisesti 1950-luvulla valmistunut puutavarasuoja

Turun arkkitehtuuriopas ilmestynyt

Viime aikoina on ilmestynyt lähinnä vanhoja projekteja, sellaisia joita on tehty useita vuosia. Misantropian historia oli sellainen, viikko sitten ilmestyi Turun seudun arkkitehtuuriopas, joka on ollut tuloillaan jo kaksi vuotta. Nyt neljän vuoden uurastus on viimeinkin ohi ja kirjaa voi markkinoida vapaasti.

Tässä kirjasta ilmestyneitä juttuja:

Turkulainen.
Yle Turku.
Åbo Underrättelser.

Turun Sanomien juttua ei löydy netistä. Oletamme, että kirjasta tulee jossain vaiheessa laajempi arvio (mikä tietysti pelottaa, varsinkin jos tilaavat sen joltakulta arkkitehdiltä tai arkkitehtuurikriitikolta).


Vieressä kännykkäkuva Kansan Uutisten Viikkolehden laajasta jutusta, netissä on vain pieni pätkä. Rannikkoseutu valitti, että kirjassa on liian vähän Naantalia, Raisiota ja muuta, mutta yhtä asiallisesti ja suhteessa yhtä laajasti niitä käsiteltiin kuin Turkukin.

Kirjaa saa ostettua tekijöiltä suoraan 30 euron hintaan, kaupassa se on jonkin verran kalliimpi. Tässä ainoa löytämäni nettikauppalinkki.

Sen verran totean vielä, että Mikko Laaksonen ja Kustantaja Laaksonen eivät ole sukua toisilleen, eivät edes avioliiton kautta. Kansan Uutiset nimittäin ehätti mainitsemaan, että Mikko olisi teoksen kustantaja.

Tulossa: Turun seudun arkkitehtuuriopas

Vedoksista nimiöstä otettu kuvakaappaus. Kirjan pitäisi ilmestyä vielä ennen kesää tai kesän alussa. (Kustantaja Laaksonen ei ole sukua Mikko Laaksoselle.)

Kirjassa esitellään Turun keskustan ja eri kaupunginosien merkittävimmät arkkitehtuurikohteet sekä lähikuntien tärkeimmät kohteet. Teos on luonteeltaan hakuteos ja sopii pidettäväksi mukana ja siinä on kartat suunnistusta helpottamaan.

Olen tässä jo monta kertaa kirjoittanut kirjoista, joita on tehty kuin Iisakin kirkkoa. Tämä on yksi niistä - sain tähän taiteen keskustoimikunnan rakennustaiteen osastolta ison apurahan jo vuonna 2010, ja alun perin puhuttiin että kirja ilmestyisi kulttuuripääkaupunkivuonna 2011. No, homma sitten viivästyi, mutta lopulta sain oman osuuteni teksteistä valmiiksi noin vuosi sitten. Kirjoitustyö oli yllättävän vaativa - eikä yksistään sen takia, että arkkitehtuuri on ollut kaiken aikaa minulle vain harrastus, ei missään nimessä työ missään kirjoittamismielessä. Onneksi oli hyviä lähteitä käytössä ja Mikko on ollut erinomainen virheiden bongaaja.

Mitä itse aiheeseen tulee, niin uskallan sanoa, että ylpeinä pidämme myös uuden arkkitehtuurin puolta. Esimerkiksi Meritalo Käsityöläiskadulla ja Gadolinia Piispankadulla ovat hienoja betonirakennuksia. Arvaan, että nämä kannat herättävät monissa vastustusta.